Ihmisiä

He istuivat kahvilassa lähellä takkaa, jossa paloi tuli. Paikka oli kovin kodikas. Rouva oli huolellisesti meikattu. Sanoi nimekseen Sinikka ja olevansa jo 81- vuotias, mutta ei siltä näyttänyt. Rouva oli ihan puuman oloinen. Herra ei näyttänyt niinkään vanhalle.

Mies oli koko ajan äänessä. Hän sanoi harrastavansa purjehdusta kuten rouvakin. Hän kertoi, että olivat olleet Karibialla purjehtimassa. On siellä mukavan lämpimiä vesiä. Passasi sitä mereen pulahtaa. Atlantin ylikin oli tullut seilattua. Tässä vaiheessa rouva jo tökkäsi miestään kylkeen. Tarina jatkui siitä huolimatta.

Me asumme Paratiisi- hotellissa. Eilen meillä oli a la carte- illallinen koko ystäväseurueelle. Oli meillä hauskaa! Enimmäkseen puhuimme purjehtimisesta. Tuntui olevan koko seurueen harrastus. Rouva vaikutti jo hiukan vaivautuneelta. Silloin soi herran puhelin. Hän kutsui soittajan ystävineen samaan kahvilaan. Me olimme jo kupposemme tyhjentäneet ja saatoimme poistua toivotellen heille rattoisaa päivän jatkoa.

——————

Pysähdyspaikka oli aivan täynnä väkeä. Eräässä pöydässä oli juuri sopivasti kaksi paikkaa vapaana. Haalaripukuinen mies lupasi auliisti tyhjät paikat käyttöömme. Vaikka paikan televisio oli auki ja olympialaiset menossa, hän aika pian käänsi selkänsä kisoille. Oli lauantai-ilta. Hän kertoi asuvansa yksin ja 150 neliötä tuntui hiukan liian paljolle. Oli siellä ennen vilinää, lapsiakin oli ollut.

– No, minne se vaimo?

-Ei minulla ole vaimoa ollutkaan. Veljeni perheineen asui siellä. Ja olihan se äitikin. Nyt äiti on hoitolaitoksessa. Kun on huonossa kunnossa, kuljettavat milloin mihinkin, vaikka haluaisi jo kokonaan pois.

Huomasin tipan nousevan silmään .

-Tulinpahan vähän ihmisiä katsomaan sieltä korvesta.

Meidän matkamme jatkui. Toivoteltiin miehelle jännittäviä kisahetkiä.

————-

Rouva oli rehevä. Hänellä oli punainen takki ja vaaleanpunainen suurehko laukku. Päähinettä koristi myös punainen, neulottu ruusuke. Hiukset olivat aivan vaaleat ja ne valuivat olkapäille asti. Mies peittyi kokonaan hänen varjoonsa.

Rupattelunsa lomassa hän kertoi lastenlastensa edesottamauksista. Hersyvä nauru kietoi pian koko kuulijakunnan iloiseen syleilyynsä. Hän mätti ruokaa suuhunsa minkä puheeltaan kerkesi. Elämä tuntui hänelle maistuvan yhtä hyvälle kuin ruoka. Iloinen vilkutus seurasi lähtöämme.

Post navigation

7 comments for “Ihmisiä

  1. Itse tykkään näistä vaikkapa ihan satunnaisen
    pöytäseuran elämäntarinoista. Jokaisella on
    oma polkunsa kuljettavana.

  2. Vimosen päälle ihmiskuvausta. Kiitos.

  3. Järven rantaan käveli vanhahko mies, joka pysähtyi rannan tuntumaan ja kiinnitti kumisaappaiden pohjille liukastumisen estävät kantapään aluset. Mies tuli yksin mukanaan kaira ja pilkkireppu eikä näyttänyt olevan seuraa vailla. Hän suuntasi askeleensa kohti monien pilkireikien merkkaamaa rintausta ja pysähtyi mieleiselleen kohdalle. Laski repun jäälle poisti kairanterän suojuksen ja vielä ikään kuin arvioi sitä joko tähän voisi reijän kairata. Hetken kairaamisen jälkeen hän asetteli istuimensa reijän viereen istui ja kaivoi pilkkikukkaronsa ja silmäili vieheitään, jotta kirkasta vai kuparia ensimmäiseksi vieheeksi laittaisi. Valinnan tuloksena siiman päähän kiinnitti klassisen hopea/ kupari pystypilkin jossa oli 10 cm tapsin päässä punavihreä nappula. Kärpäsen toukkaa koukkuun ja pilkki reikään lappaen siimaa kolmisen syltä ja viehe pohjakosketukseen. Pilkin nosto hieman pohjasta ylös ja odottelemaan onko ahven otillaan. Miehen käsi teki pieniä täristysliikkeitä jolla tanssitti pilkkiään pohjan lähellä saadakseen kalan saalistusvietin hereille ja haukkaamaan toukkaa suuhunsa. Tovin päästä näytti miehen käsi tekevän vastaiskua ja sen jälkeen lappavan siimaa kehälle sekä ottavan ahvenen käteensä, poisti koukun kalan leuasta ja pisti ahvenen reppuunsa. Mies silmäili ympärilleen onko muita pilkkijöitä tullut jäälle ja totesi jäälakeuden olevan tyhjän toisista kalamiehistä. Kalastus jatkui toukka koukkuun pilkki avantoon ja odotus sekä jokunen väristysliike ja taas odotus. Jätän miehen kalastamaan miehen, joka ei näyttänyt kalastusseuraa kaipaavan vaan pilkki omissa oloissaan sen minkä pilkki.

  4. On niin erilaisia juttuja ja meitä ihmisiä ja hyvä, että on
    MirjaSisko

  5. Kiitos, Irene kuvauksistasi. Tunnelma välittyi niin elävästi, että tuntui kuin olisin ollut paikan päällä.

  6. Meidän alueen yksinäiset pilkkijät eivät olleet tänään jäällä. Kun miehille tulee ikää niin jossakin välissä käy niin, että ”tervaskannot” jäävät yksin ja entiset pilkkikaverit muuttavat tuonpuoleiseen.

  7. Menenpä kohta jäälle hiihtämään ja katson onko vanhat pilkkijäärät tänään kalastamassa.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *