Olin muutaman päivän Lissabonissa. Oli aikaa tutustua tähän elävään museoon ja ajattelin jakaa reissuni tunnelmia Värtsin lukijoiden kanssa.
Lissabon on portugaliksi Lisboa. Tämä mannereuroopan läntisin pääkaupunki on rosoinen ja hiukan rähjääntynytkin. Kaupungista tuli Portugalin pääkaupunki jo v 1255. Ensimmäinen yliopistokin aloitti toimintansa 1290. Vanhasta kaupungista on siis kysymys ja se näkyy kaupungin arkkitehtuurissa ja keskustan kaavassa.
Monumentteja ja patsaita
Portugalilaiset olivat taitavia purjehtijoita. Vasco da Cama ja Marco Polo lienevät tunnetuimpia löytöretkeilijöitä. Näiden ”sankareiden” retkien seurauksena Portugali oli suurvalta lukuisine siirtomaineen Etelä-Amerikassa, Afrikassa ja Aasiassa.
Lissabon on monumenttien kaupunki.
Entisaikojen loisto näkyy nykyisin Lissabonin kymmenissä mahtipontisissa patsaissa ja monumenteissa. Kaupungissa on myös paljon museoita. Asukkaat ovat monikulttuurisia.
Raitiovaunuja ja kahviloita
Kaupungin katukuvaa koristavat vanhat raitiovaunut. Ne ovat museotavaraa. Hyvin pieniä ja ruuhka-aikaan järkyttävän ahtaita. Ne ovat paikkoja joissa tuhannet turistit ovat päässeet rahoistaan. Röyhkeät taskuvarkaat piirittävät uhrinsa niin ettei tämä pääse vaunusta ulos. Useat kädet käyvät samanaikaisesti taskuja läpi saaliin toivossa. Inhottava kokemus mutta tappiot voi minimoida kun ei kanna matkakassaa mukana sporalla ajellessaan. Iso työttömyys ja kehno sosiaaliturva ajavat ihmisiä näihin rikollisiin puuhiin.
Varo näissä taskuvarkaita
Kahviloita kaupungissa on rusaasti. Portugalin entinen siirtomaa Brasilia on iso kahvin tuottaja ja portugalilaiset ovat oppineet kahvin ystäviksi.
Paikallinen kahvi on hyvää kuten kymmenet erilaiset kahvileivätkin. Tunnetuin kakku on Pastel de Nata. Mainio vaniljatäytteinen torttu jota myydään ja syödään kaikkialla kaupungissa.
Kaupungin ahtaita kujia kävellessäni, ajattelin EU:n koillista kolkkaa, Suomea. Tulin vakuuttuneeksi siitä ettei näitä Portugalin ihmisiä kiinnosta meidän sote uudistukset tai se mihin kuntaan Värtsilä tulevaisuudessa kuuluu.
Teksti ja kuvat: Jore
Kiva kuvaus. Taskuvarkaita on joka lähtöön. Tallinnan satama on yksi pahimmista paikoista. Nähty on!
Kiitokset vain Jorelle Portugalin terveisistä. Ei ole tullut koskaan poikettua sielläpäin. Jotenkin tuntuu siltä, että mitä enemmäin lähi-Europan maat tasapäistetään, niin sitä vähemmän kiinnostaa. Onhan siinä etuakin kun saa maksaa tutulla rahalla ja hypermarketin tuotteet löytyy samoista paikoista kuin Suomenkin hypermarketeista, mutta kuitenkin.. Maan omat pikku erikoisuudet tahtovat tallaantua markkinavoimien alle.
Minäkin törmäsin eteviin taskuvarkaisiin Viipurissa. Sinne jäi rahat ja henkilöllisyys. Henkilöllisisyyteni lienee uusiokäytössä. Tiedä vaikka tapaisin joskus itseni jossain maailmalla.