Kuva: Irene Peuhkurinen
Vieraat ilmoittivat tulostaan talvilomalle. Mökki olisi mieluisin olopaikka. Niinpä sitten pitikin siivota talven pölyt ja lämmittää olosija. Saunaakin esilämmitettiin. Vettä nostettiin avannosta, mutta sangot olivat jostain syystä käyneet talven aikana kovin vuotaviksi. Onnistuihan se vesihommakin lopulta.
Jospa tehtäisiin avannosta sen verran suurempi, että siellä sopisi kastautumaan. On se uimakausi päiväkirjamerkintöjen mukaan joskus aloitettu näihin aikoihin, mutta se oli silloin, kun oltiin vielä nuoria.
Sitten tuli saunomisen aika. Hyvät oli löylyt ja vasta viuhui. Ensin meni mies ja minä pidin vahtia. Hyvin sujui. Ei tullut pyörtymystä eikä muutakaan kohtausta. No, kyllä se minäkin! Ensin vain vahtivuoron jälkeen lämmittelemään ja sitten avantoon. Hyvin kävi eikä vahdillekaan tullut töitä. Kylläpä tuntui mukavalle! Olihan siinä ruumiin nautinto ja itsensä voittaminen palkintoina. Sinne jäi talviturkki avantoon.
Rohkeita immeisiä.
Minäkin olin joskus innokas ihan pulahtamaan Kiteen uimahallin kylmään ”kaivoon”. Joka kerta kun olimme uimahallissa sinne avantoon oli mentävä – pari kertaa peräkkkäin Nyt en enää saa mennä.
Harmittaa niin hirveesti – se oli mukavaa ja kovin piristävää.
Olen ihan kateellinen naapureille.
Pusan Mirja
Minullakin on tuttavapiirissä jo talviturkin heittäneitä,
osa ui läpi talven, mutta itse en ole vielä uinut tänä
keväänä. Täytyisi nyt rohkaistua uimaan.
Onkohan niissä uimahallien kylmissä kaivoissa vesi yhtä
kylmää kuin avannossa? Sellaisissa joskus käyn talvella.
Monena vuonna ei vedetty talviturkkia ollenkaan ylle. Avanto oli auki läpi talven. Venäjältä ostettu uppopumppu helpotti aukon auki pitämistä. Männeenä talvena on avannossa käyty muutaman kerran maaliskuusta lähtien. Viime käynnin jälkeen totesin, että olipa lämmintä vettä. Komentaja lausahti siihen, että aurinko paistaa.
Kuuntelin kuuliaisesti mutta samalla kriittisesti ja arvelin, että kyllä se johtuu ilmaston saatumisesta – siis lämpenemisestä. Mutta ei ollut vielä lämminnyt pari päivää sitten niin paljon, että kaksi – ja myöhemmin neljä – joutsenta olisi laskeutunut sulaan. Yli lensivät ja osoittivat mieltään.
Oletteko lukeneet, kuinka venäläisen avantouimarin kävi?
Papparaista palelee jo hyistä kuvaa katsellessa. Talviturkkia
ei muuten tänä vuonna ole tarvittukaan, ei ole siis pois
heitettäväkään.
Lämpimät terveiset kaikille avannoissaan pulikoiville! Mie ootan
kesee ja lämpimii vesii.
Yöpakkaset ovat rakentaneet kannen avantoomme. Värtsin kirjoittelu on herättänyt intohimon mennä rantaan tuura kourassa ja reikälapio toisessa. Sitten tänä iltana sauna kuumaksi ja kuuma ukko avantoon.
Jos sinne jään, niin kirjoittelu Värtsiin loppuu siihen. Todennäköisesti tapahtuu päinvastoin. Virkistyn entisestään Värtsin lukijoiden riesaksi ja Keräsen harmiksi. Mies on kuuleman mukaan nyt juuri ulkomailla, ilmeisesti lomamatkalla aurinkorannoilla. Tulee Kuopioon viikolla viistoista. Oon vaihattanut jo kesärenkaat Toyota Avensiksen alle… Ja bensaa käyn tankkaamassa Ruski-Värtsilässä.
Kuuma ukko käv avannossa, paino ihtesä veteen kolome kertoo: Tohmajärven kunta – Värtsilän pitäjä – Kaustajärven KYLÄ.
Sitten tupaa, murokahvii kiehuvaan veteen, Mantsisen Veijon hunajoo sekaan ja palanen leipee pussista, jonka piällä punanen lappu, missä lukoo: ”Tästä tuotteesta kassalla – 30 % Huomioi päiväys. – Huomioin: 1.4. eli aprillipäevä. Onneks olin ostanna leipäpussin vasta 2.4.
Kolomehan se on papille tärkee luku avannossakii. Sie piet hyvi huolta terveyvestäs syömällä vanahoo leipee ja sitä Mantsisen hunajoo. Keitähän piäsiisenä kunnon kahvit,vai palperoittako se mahoo. Niin siellä Pussinpohjassa aikonaan sanottiin.
Ystävällisin terveisin Masa
Mie oun jättänä nää avantouinnit tykkänään.
Pojan kollina oltiin isän kanssa tulossa oravii mehättämästä,
mie siinä Halakolahela pulahin merkoomattomaan pyykkiavantoon,
isä niskasta vet jiälle.
Toisen kerran keväällä koulusta tullessa siinä Pirhosen lahela
pulahin uven-avantoon,kaverit vet ylös.
Nyt en mää uimaan jos ves ei ou 25 asteita.
Masa, kaikki kahvit kelpaavat, mutta espresso on parasta, varsinkin kun Ulla sitä keittää. Piäsiäisen menu on sitten Lemin särä ja kotikalja. Puinen särä-kaukalo on suolavedessä likoomassa, ettei uunin kuumuudessa halkeaisi. Sain sen ”palkaksi” Lemillä jutustelun jälkeen menneenä kesänä.
Lemin särä on yksi Suomen seitsemästä ihmeestä, niinkuin kautta Suomen tiedetään, ja seurakunnan neliääninen virsilaulu on yksi Karjalan ihmeistä. Akateemikko Kustaa Vilkuna sanoi v. 1973 tammikuussa, että ”pitäkää lemiläiset ne aina yhdessä”. Minulle on jäänyt tästä hyvin lämmin muisto. Eräs rouva johti useammankin kerran helsinkiläisten kirkkomatkan Lemille. Kun olin messun jälkeen esitellyt seurakunnan ja kirkon joka on yksi Euroopan arvokkaimmista puukirkoista, hän otti hellän otteen käsipuolestani ja sanoi: ”Nyt sitten mennään museolle särää syömään!” Niin mentiin ja meno oli mukavaa.
No, nyt sitten kävi niin että tuo Kaustajärven avanto virkisti ylettömään lörpöttelyyn. Mutta lukee ken viitsii.
Minä olen niin kylmäinen, että pidän talviturkkia kesät talvet.