Helle lepää seudun yllä. Vesi makaa raskaana ja liikkumattomana. Tuulikaan ei saa siitä otetta. Pari pääskystä lentää taivaan loppumattomassa sinessä, joka haalistuu horisonttia kohti.
Istun tuolissa ja imen kesän lämpöä jäsenet raukeina kuin järven vesi. Puutkin seisovat suorina, liikkumatta. Aurinko on vielä alhaalla. Eikö se jaksa nostaa säteitään puiden latvojen yli?
Jossain kaukana murahtaa ukkonen. Nyt pieni pilvi sammuttaa taivaan lampun. Hetken helpotus niille, jotka eivät nauti helteestä.
Kuva: Irene Peuhkurinen
Hieno tuokiokuvaus! Rauhoittava maisema! Suomen kesää parhaimmillaan!
Osaat Irene kirjoittaa nautinnnollisesti ja nautit varmasti itsekin
aivan kuin me lukijat.
Nyt suuntaamme kohta Kemieen – nauttimaan.
MirjaSisko
Paras peili se on Pirtajärven tyyni pinta.Se ei valehtele eikä
vääristele. Taivaan sininen laki ja taivaanrannan vaaleneva
sinisyys siihen kuvastuvat.Ripaus ihmiskäden jälkeäkin mukana,
kesämökin nurkkaus kuvan laidassa.Katselet ympäröivää luontoa
taiteilijan silmin.Ihmettelen,että kerrankin Irenellä on ollut aikaa istuskeluun kaiken sen puuhastelun lomassa.
Mukavaa kesäaikaa sinne tuttuihin maisemiin!
Pussinpohjan Masa
on, kesämökin
Mistä pahuksesta ne turhat sanat sinne nimen alle ilmaantuivat?
Nää ”masinat” ovat joskus yllätyksellisiä vai lieneekö kirjoittajan tohelointia.SORY!