Kymmenisen vuotta sitten kaatamani koivun kanto on puhjennut ”kukkaan”. Toimitus mainitsi, että postilaatikko kaipaa täydennystä, olisiko näistä kuvista sellaiseksi? Arvata saa, mutta kuvan ottaja ei tiedä oikeaa vastausta. Kuvat ja teksti: Johannes
Tohmajärven lukiossa opiskeleva värtsiläinen Konsta Kivivuori pääsee vuodeksi Kanadaan Kiteen rotaryklubin lähettämänä vaihto-oppilaana. Rotaryjärjestön vuosivaihtoon pääsee hakuprosessin kautta ja valittavilta edellytetään mm. hyvää koulumenestystä, esiintymistaitoa ja sopeutumisvalmiutta vieraaseen maahan. Suomen Rotary kouluttaa vaihto-ohjelmaan valittuja jo kotimaassa ja Konstakin on käynyt jo rotarypiirin järjestämässä koulutuksessa Leppävirralla ja kaikille Suomesta nyt lähteville rotaryvaihto-oppilaille järjestetyssä koulutuksessa Lahdessa. Suomesta
Luonto on pienempiin yksityisseikkoihin saakka järjestetty kokonaisuus. Ei mikään ole siinä vain olemisen vuoksi, sattumalta. Kaikella on syynsä, ja jokaisesta syystä johtuu seuraus. Santeri Alkio
Lämmintä kerrontaa Lähihistoriaa maaseudulta Enni Mustonen: Paimentyttö, Otava 2013 Kirsti Manninen ( s. 1952) on käyttänyt kirjailijanimenään myös Enni Mustosta. Tietokirjoistaan palkittu Manninen on väitellyt filosofian tohtoriksi vuonna 1987. Pidän Mannisesta erityisesti lähihistorian tulkkina. Maitotyttö ( 1984) avasi Mannisen tuotannon, jota on kertynyt jo viitisenkymmentä teosta. Lisäksi Manninen on tehnyt tekstejä myös televisiolle ja nuorisolle.
Tuossa jutussa kesäleirejä Värtsilässä, oli valokuva Kaustan maisemissa pidetystä leiristä, johon osallistui myös pari Svenskin tyttöä, joista vanhemmasta tuli Kaustan koulun viimeinen opettaja kaudelle 1963-64. Siihen päättyi sen koulun noin 45 vuotta kestänyt toiminta. Sen jälkeen koulu oli sekalaisessa käytössä, enimmäkseen kesäleirikäytössä ja 80-luvulla myytiin yksityiskäyttöön. Tässä pari valokuvaa vihonviimeisitä oppilaista vihonviimeisellä kouluviikolla toukokuussa 1964!
Sekametelisoppaa Kallioniemen uusi lastenkirja Reuhurinteessä tapahtuu Tuula Kallioniemi: Aaveita ja avaruusolentoja, kuvitus Jii Roikonen, Otava 2012 Joskus olen ihmetellyt Tuula Kallioniemen tapaa kirjoittaa. Hänen henkilönsä kun kokevat ja tekevät kaiken vähän niin kuin huiskin haiskin, siis sekavasti. Mutta eipä hätää, kuvittaja Jii Roikonen, joka tunnetaan mm. Jasso-Kissan isänä tekee täyden työn kootakseen Kallioniemen teemat nippuun
Satoi, ei onneksi kaatamalla vaan tihuuttaen kun lähdettiin sunnuntaiaamuna 21.7. Värtsilän pitäjäyhdistyksen järjestämälle matkalle Venäjän Värtsilään. Suurin osa matkalaisista aloitti aamun jumalanpalveluksella ehtoollisineen Värtsilän kirkossa. Meidät loput matkalaiset noudettiin kyytiin kylätalon pihamaisemasta ja ei kun bussin nokka kohti Niiralan raja-asemaa. Bussikyydistämme vastasi tilausliikenne Karhu Kiteeltä. Kiitokset vielä kerran hyvästä ja turvallisesta matkasta ’’ite’’ isännälle. Kiperiäkin
Martan-päivän tienoilla tuli mieleeni kuinka naapurin emäntä souti puuveneellä mökillemme mukanaan valtava kimppu oman pihansa keisarinkruunuja. Oli meneillään heinäkuinen naistenviikko ja kyseessä tyttäremme nimipäivät. Martan-päivä herkistää muutenkin, onhan se myös jo edesmenneen äitini nimipäivä. Muistuupa mieleeni sellainenkin lapsuuteni helteinen kesäpäivä kun nautimme parhaillaan mansikkatäytekakkua sireenimajassa ja punaisesta portista asteli nuorin enomme kädessään kimppu vaaleanpunaisia neilikoita.
Eräänä aamuna sitä vain herää ja huomaa että kukkivat karhunputket ovat tehneet maihinnousun pihapiirin reunamille. Yksi rintama seisoo vartiossa metsän reunassa, toinen – miehenkorkuinen – leiriytyy rannan tuntumassa ja melkoinen pääputkipataljoonakin suojaa tanakasti joulukuusirinteen taustoja. Ovelasti ovat osanneet hajasijoittua sinne sun tänne. Ykköskappaleita löytyy keskeltä koristepensaita ja yrittääpä eräs yksilö uskotella olevansa sukua vuorenkilvelle
Hallussani on joukko vanhoja valokuvia äitini lapsuuden- ja nuoruuden ajoilta. Noita 20- ja 30- luvuilta peräisin olevia kuvia on silloin tällöin hauska katsella. Kuvissa ei ole mitään merkintää, joten tarkkaa vuosilukua voi vain arvailla. Kirkonportailla otetussa valokuvassa on kanttori Kilpiranta ja rovasti Siimes. Mutta kumpi on kumpi? Makarin kansakoulu aloitti toimintansa vuonna 1919, jota useat
Juho A. Leskinen. Muistelma Pälkjärvi oli pieni pitäjä- kirja Äitini, Hanna Leskinen o.s. Grönberg synt.1883, kuoli 1925, kertoi kuinka Iljalan kansakoulun pitkäaikainen opettaja havainnollisti opetustaan tähän tapaan. Oli laskentotunti ja opetuksen aiheena pinta- alamitat. Opettaja Moilanen selosti: ”Neliömillimetri on sellainen ala, joka on neliön muotoinen ja sen sivut ovat millimetrin mittaisia ja tälle alalle sopii
Kuva Lissu Jos laulat kauneudesta, sinulla tulee olemaan yleisöä, vaikka olisitkin yksinäsi erämaan sydämessä. Kahlil Gibran
Tervehdys kesään Alkukuusta liikuskelin noita lakkoja etsiskelemässä niin seuraani lepatteli perhonen.Tämä olikin mestarimaastoutuja, jokseenkin onnistunut suojaväri. Parikertaa se lensi suomännyn rungolle ennen kuin sain sen kuvaan. Kolmen metrin päästä katsoin kun se lensi tuohon runkoon. Piti oikein silmiä siristellä, jotta hoksasin sen. Kuvassa se hahmottui huomattavasti herkemmin. Kokoakin sillä oli siivetlevällään ainakin 5cm. *
Ensimmäiset Värtsiläpäivät pidettiin joskus 1970-luvun alkupuolella. Pitäjäjuhliksi niitä taidettiin silloin nimittää. Jos oikein olen ymmärtänyt, tämänkaltaisten juhlien vietto sai alkunsa siitä, että pääkaupunkiseudun värtsiläiset vierailivat kunnassa ja heille järjestettiin juhla urheilutalossa ja erilaisia muitakin yhdessäolon hetkiä. Täältä Värtsistä pitäisi löytyä tilaisuudesta laadittu kronikkakin. Muistan myös nähneeni siitä urheilutalon juhlasta otetun kuvan, jossa juhlakansa nauraa hervottomasti.
Värtsiläpäivien avauksen aikaan moni silmäpari katseli näkyisikö pilvipeitteessä joitakin merkkejä poutaantumisesta tai edes pientä kaistaletta sinitaivasta. Eipä juuri näkynyt. Värtsiläpäivien avajaiset saatiin kuitenkin pidetyksi sadetta enemmälti murehtimatta. Tavan mukaan Värtsilän historian merkkimiestä Arppea muisteltiin kunnioittaen. Arppen patsaalle toivat kukkalaitteen Värtsiläisten Seuran edustajat Aulis Kosonen ja Ilmari Majoinen sekä Pitäjäyhdistyksen ja nykyisten värtsiläläisten edustajina Raimo Tiittanen
Värtsiläpäivien avajaisia vietettiin sateisessa säässä. Lipunnoston jälkeen Värtsiläisten seura ja Värtsilän pitäjäyhdistys laskivat kukkaseppeleet Arppen patsaalle. Juhlapuheen piti Markus Kontiainen. Videokooste avajaisista.
Värtsilän seurakuntakodin sali oli täpötäynnä kun Päivi Kivivuori toivotti noin sadan kuulijan joukon tervetulleeksi ja kertoi kuinka musiikin taitajien joukko oli saatu kokoon Värtsiläpäivien aaton musiikki-iltaan. Päivi kertoi tienneensä sellistipoikansa Villen suunnitelleen yhdessä puolisonsa Alejandran kanssa esiintymistä Värtsilässä ”kuin kiitokseksi vahvoista elämän eväistä”. Päivi Kivivuoren, Arja Pekkarisen, ja Anneli Kunnaksen ideoinnin myötä saatiin kokoon seitsemän
Maapallon surullisin eläinlaji keksi naurun, Friedrich Nietzsche. Brittiläisen komedian vitsit ovat usein valmiiksi naurettu. Sillä koetetaan kohottaa tunnelmaa. Nauru tarttuu ja halutaan katsojan välitön reagointi. Nauru on terveellistä. Nauru synnyttää positiivisia tuntemuksia, ja hyvällä tuulella olevien potilaiden on todettu paranevan nopeammin. Nauru rentouttaa lihaksia, laskee sydämen lyöntitiheyttä ja alentaa verenpainetta. On helpompi nauraa kuin
