Värtsilän seurakuntakodin sali oli täpötäynnä kun Päivi Kivivuori toivotti noin sadan kuulijan joukon tervetulleeksi ja kertoi kuinka musiikin taitajien joukko oli saatu kokoon Värtsiläpäivien aaton musiikki-iltaan. Päivi kertoi tienneensä sellistipoikansa Villen suunnitelleen yhdessä puolisonsa Alejandran kanssa esiintymistä Värtsilässä ”kuin kiitokseksi vahvoista elämän eväistä”. Päivi Kivivuoren, Arja Pekkarisen, ja Anneli Kunnaksen ideoinnin myötä saatiin kokoon seitsemän värtsiläistä musiikin taitajaa. Värtsilän pitäjäyhdistys, kunnan kulttuuritoimi ja Tohmajärven seurakunta ovat olleet mukana hankkeessa. Meksikosta saakka lomalle tulleille, siellä ammatikseen esiintyville taitaville sellisteille Villelle ja Alejandralle saatiin soittimet kun Rodi Welsh pani soittokuntoon kaksi musiikkiopiston varastosta lainaksi saatua selloa. Muilla esiintyneillä musiikin taitajilla onkin koti jonkin verran lähempänä esiintymispaikkaa.
Värtsilä soikoon musiikki-illan aloitti Ville Kivivuori soittamalla J. S. Bachin ensimmäisestä soolosellosarjasta kaksi menuettia. Tämän jälkeen Ville ja Alejandra yhdessä soittivat A. Vivaldin sonaatin numero kolme ja sello-osuuden lopuksi Ville soitti Jean Sibeliuksen säveltämän teeman ja variaatiot soolosellolle. Tämä 18-vuotiaan Sibeliuksen sävellys on tiettävävsti ensimmäinen suomalainen sooloselloteos. Sellot soivat kauniisti ja yleisön suosionosoitukset olivat sen mukaiset.
Ville Kivivuori puolisonsa Alejandran kera ja Vivaldin sonaatti numero kolme.
Eipä seurakuntakodin saliin olisi väkeä enempää sopinutkaan.
Pienen tauon ja kunnan kulttuuritoimen järjestämän väliaikatarjoilun jälkeen musiikki-ilta jatkui Hannele Raerinteen esittämällä pianomusiikilla. Hannele soitti Rya Kunihikon Deat Waltzin ja Evanescencen Eternalin.
Illan nuorin esiintyjä Hannele Raerinne Pianon ääressä.
Yleisö nautti kuulemastaan ja oli mukana taputuksin.
Sisarukset Maaria ja Saara Kontiainen esittivät yhdessä Veikko Samulin tunnelmallisen sävellyksen Mun sydämeni tänne jää.
Tämän musiikki-illan jälkeen varmaan näin kävikin. Monen sydän tänne jäi.
Sisarukset Maaria ja Saara Kontiainen.
Kontiaisen sisarusten jälkeen estradille tuli Kuisma Lipponen harmonikkoineen. Kuismalla on piisannut soittannollisia ja näyttämöllisiä kiireitä. Nyt hän soitti pari suosikkinumeroaan, joista jälkimmäinen oli kaikille hyvinkin tuttu ja usein toivottu hanurimusiikkikappale Säkkijärven polkka.
Alkuun Kuisma Lipposen hamonikasta löytyi Meksikon pikajuna.
Kivivuoren perheen vahva osuus musiikki-illan annissa jatkui kun Perttu Kivivuori nousi laulamaan Villen ja Kuisman säestämänä. Kuultiin kaunis J. Gershwinin Summertime ja Violetta Parran koskettava laulu Elämälle kiitos.
Kivivuoren Pertun laulua säesti Pertun veli Ville yhdessä Kuisman kanssa.
Onnistunut musiikki-ilta alkoi olla päätöksessä ja yleisö läheltä tahi kauempaakin tullut myhäili onnessaan. Oli kannattanut lähteä. Oli oltu mukanana ihanassa musiikkitapahtumassa. Kun kaikki esiintyneet taiturit tulivat aplodien myötä yleisön eteen kunnan kulttuuritoimen edustajan Arja Pekkarisen kiiteltäviksi ja kukitettaviksi, ennen kuin sai muuta sanotuksi Arja oikein henkäisi: Värtsilä soikoon! Oli musiikillisen hetken kiitosten ja kukkien jakamisen vuoro.
Kirjastotäti Arja Pekkarinen (oikealla) oli kunnan kuttuuritoimen edustajana kukkasin kiittämässä esiintyjiä.
Tilaisuuden vapaaehtoisen pääsymaksun tuoton esiintyjät ovat halunneet lahjoittaa Otto Rummukaisen nimeä kantavaan rahastoon käytettäväksi värtsiläisten nuorten kulttuuriharrastusten tukemiseen.
Kukituksen ja kiitosten jälkeen kuultiin vielä meidän ikioma Värtsilän laulumme.
Onnistunut musiikki-ilta Värtsilä soikoon aloitti näin vuoden 2013 Värtsiläpäivät.
Kuvat kirjoittajan.
Videot: Eira Varonen
Kerrassaan mainiota. Kiitän ja Onnittelen!
Aivan mahtava konsertti! Kiitokset kaikille järjestäjille ja ennen kaikkea esiintyjille.Olette saaneet Värtsilästä vahvat juuret ja siivet,joilla lentää musiikin avulla aina Meksikoon saakka.
Lämpimät kiitokset ja vielä kerran aplodit!
Videot vaativat toimiakseen Flash Playerin. Jos videot eivät näy lataa ja asenna ohjelma täältä http://get2.adobe.com/flashplayer/
Lämmin kiitos Pusan Sepolle perjantai-illan ”VÄRTSILÄ SOIKOON” konsertin selostuksesta kuvineen. On kuin olisimme olleet mukana. On hienoa, että lähes olemattomiin sulaneen syntymäpitäjämme taide-elämä on saanut uutta virikettä. Onnea ja
menestystä jatkossa.
Hilkka ja Aarre.
Hienot esiintyjät ja hieno musiikki! Mukavaa, että sain videon kautta olla mukana konsertissa. Paljon kiitoksia!
Kiitos Eira videoista, näin meille jää tallenne oman kylän nuorten konsertista!
Olipa mukava päästä konsertista osalliseksi Värtsin välityksellä. Kiitos Eiralle ja Sepolle, jotka tekivät sen mahdolliseksi.
Kiitokset lahjakkaille muusikoille. Onnea ja menestystä jatkossakin!
Ihan tuli koti-ikävä ja kyynel silmänurkkaan.
Kiitokset Värtsilä soikoon konsertista!
Nautinnollista kuultavaa.
Tässä minun koneellani aukesi tosin vain 1. osa kuultavaksi,
on varmaan jotain vikaa tässä omassa apparaatissa.
Olen selaillut Värtsiä vuodelta 2011. Sieltä on löytynyt paljon paikallista tietoa. Mutta myös Hilkka Partasen juttu ”Feliks Esaias” 13.3.2011.
Annan vihjeen tähän juttuun, kun olen hämmästellyt viime viikojen aikana tuon Kuisma Lipposen taitoja.
Oliskohan hänestä uudeksi Esa Pakariseksi, ei tietenkään kopioksi, vaan omalla tavallaan, tyhjäksi jääneen paikan täyttäjäksi.
Onhan meillä jo nyt Pykälävaaran Päätalo, miksei Kenraalinkylän Pakarinenkin.
Ettei kukaan nyt vetäisi herneitä nokkaansa ja jupisisi, että ne ovat niitä Lintusen puheita, niin ilmoitan, että olen asiasta jutellut Kuisman kanssa, eikä tuo siitä pahastunut, vaan vilkaisi sivuvasemmalle ja sanoi: ”No, kiitos, kiitos!”
Ierikka
Säkkijärven polkkaa kuunnellessa tuli mieleen, että Vili Vesterinen on nyt saanut ”manttelinperijän”. Sen verran liukkaasti Kuisman sormet näppäimistöllä liikkuivat.
Lämpimät kiitokset Eiralle ja Sepolle kuvista ja videoista, joiden kautta pääsimme nauttimaan Värtsilä-päivien tapahtumista ja tunnelmista.Saimme osallistua lämminhenkiseen konserttiinkin.
Kiitokset kaikille esiintyjille.
Yleisökuvaa suurentamalla yritimme bongata tuttuja kasvoja.
Helposti löytyivätkin Irene ja Leena. Yhteys on säilynyt kaikki nämä vuodet.
Kuvaa kirjoittajatapahtumasta tutkimme ja yritimme yhdistää tuntemattomia kasvoja juttuihin. Olisipa kiva tietää, osuivatko arvauksemme oikeaan.
Arja-Leena ja Martti
Arja-Leena, näkyy sieltä minunkin pää. Mutta et tunne Loimalahden tapaamisen perusteella.
Fågeli
Ammattimuusikot ovat ammattimuusikoita! Siihen sarjaan laitan myös Kuisman. Sisua ja antaumusta on pitänyt olla. Ja hyväksi lykyksi ei näytä nousseen edes hattuun. Mitähän tulevaisuudessa vielä saammekaan kuulla!
Erkki, arvauksemme osui aivan oikein!
Niinpä siis: viirihyllystä oikealle ikkunan edessä, kahden pohojalaasen, käsiään läpsyttävän naisen vieressä, ennen vielä harmaanpaa päätä, ujosti oloaan ihmetellen, ei enää Lokki Joonathan, mutta Fågeli edelleen, vaikka Ierikka enemmän nykyisin tunnen olevani.
Terveisiä!
Ierikka
Asiahan vaikutti täysin selvältä, ennen kuin se oli selostettu juurta jaksain.
Kukaan meistä ei arvaa miten monta kertaa Kuisma on saanut lähteä pitkän matkan päästä.
Pusan Mirja
Nyt vasta, kun meillä kotona alkoi lomaväki vähetä, pääsin viemään konsertin tuoton pankkiin Otto Rummukaisen säätiön tilille. Sain tallettaa sinne kokonaista 414,70 euroa. Sydämelliset kiitokset laulajille, soittajille, yleisölle, Eiralle & Sepolle ja kaikille täällä Värtsissämme konserttiin osallistuneille!
Suuren, suuret kiitokset kuuluvat myös sinulle Päivi sekä kaikille konsertin järjestelyistä vastanneille. Kiitos!
On todella hienoa, että nuoriso osallistuu Otto Rummukaisen nimeä kantavaan kulttuuritoimintaan.
Mielessäni alkoivat soida virren 147 säkeistön 4 sanat: ”Täällä nyt me vuorostamme / vaellamme / tietä sukupolvien / niin kuin lapset aikanansa / taivaltansa / käyvät meitä seuraten.”
Ierikka
Yksittäisten juttujen lukukertoja ei ole yleensä syytä tuoda esille, koska Värtsi ei ole mikään kilpa-areena. Tehtäköön kuitenkin tällä kertaa poikkeus, koska se osoittaa, että myös kulttuuriasioista kannattaa Värtsissä kertoa. Värtsilä soikoon -konserttiuutinen on luettu tähän mennessä lähes 1300 kertaa. Määrä ylittää jopa Otto Rummukaisen satavuotiskekkerien seurannan vajaat kolme vuotta sitten.
Voihan nenä! Kyllä muistisairaan nyt kelpaa iltaa jatkaa. Kiitos! Tämä on katkelma kotiseutuneuvos Otto Rummukaisen perinnöstä pienessä Värtsilän pitäjässä Tohmajärven kunnassa Pohjois-Karjalan maakunnassa liki rajaa Suomen puolella.
Iloisella 1980-luvulla nikkaroitiin Ylläkselle kevyen musiikin kesätapahtumaa. Toimistomme ehdotuksesta nimeksi valittiin Ylläs Soikoon! Se tuntui sopivan innostavalta, rehvakkaalta ja suorastaan voimasanamaiselta.
Sittemmin Suomeen on syntynyt monen monta Soikoon-sanaan kytkettyä musiikkitapahtumaa. Erityisesti ilahdutti Kirkko Soikoon-tapahtuma pääkaupunkiseudulla – ja nyt Värtsilässäkin! Hienoa! Näinpä Leksa-kissa sai nostettua häntäänsä. Tilaisuuksia on aina vain harvemmin.
Menestystä tapahtumalle! Musiikinopiskelijat järjestävät kesäisin valtavan määrän pienimuotoisia paikallisia konserttitapahtumia. Olisiko vielä nupullaan olevien tähtien muusikkoudessa avain isompaankin Värtsilän musiikkitapahtumaan?
Tässäpä mielenkiintoinen haaste! Voisikohan sitä toteuttaa ylirajan periaatteella? Silloin Värtsilä piirtyisi kartalle kuin nuottiviivastolle. Harashoo!!!!!