Värtsiläpäivien avajaisia vietettiin sateisessa säässä. Lipunnoston jälkeen Värtsiläisten seura ja Värtsilän pitäjäyhdistys laskivat kukkaseppeleet Arppen patsaalle. Juhlapuheen piti Markus Kontiainen.
Videokooste avajaisista.
Värtsiläpäivien avajaisia vietettiin sateisessa säässä. Lipunnoston jälkeen Värtsiläisten seura ja Värtsilän pitäjäyhdistys laskivat kukkaseppeleet Arppen patsaalle. Juhlapuheen piti Markus Kontiainen.
Videokooste avajaisista.
Rami ja Markus hoitivat hommansa hyvin ja asiallisesti.
Kiitos ja onnea talkoo-Matille
Sade vähän sekoitti juhlaväen mukavuutta, syödä saatiin Joki-hotellin tiloissa. Kiitti. MirjaSisko
Tällä kellonlyömällä Värtsiläpäivät jatkuvat vielä vähän aikaa Arppen pihan navetan vintillä ja sunnuntaiaamuna Värtsilän kirkossa messulla.
Yhtä juhlaa tämä on ollut. Torstaina aivan uskomattomat hyvä teatterielämys. Se oli kokonaisuudessaan loistavaa suomalaista kesäteatteria. Erityisesti nostan pramille Kuisman. Hänestä voi tulla uusi Esa Pakarinen, sillä erotuksella, että hän soittaa hanuria paremmin ja puhuu mehevää Pohjois-Karjalan/ Värtsilän murretta. Ja ilmeissäkin on enemmän draamaa.
Perjantai-illan musiikki Värtsilän kirkon seurakuntakodissa oli yllätys. Etukäteen en voinut tietää millä tasolla musiikista saimme nauttia. Kivivuoren perhe ja muut värtsiläiset taitajat saivat vanhan mielen liikutuksiin. Erityisesti tarkkailin Jean Sibeliuksen 18-vuotiaana säveltämää sellokonserttoa. Siinä oli paljon sellaisia kohtia, jotka myöhemmin hänen tuotannossaan saivat enemmän tilaa, syvyyttä ja korkeutta. Nuori Sibelius ikäänkuin haki itseään suurena säveltäjänä.
Parjantai-ilta päättyi Värtsilän lauluun, jonka sanoittaja on Eino Käyhkö (vai olisiko Käihkö?, säveltäjä on kauppaneuvos Akseli Antikainen, värtsiläsyntyinen ja kirkkomme puhuttelevan alttaritaulun lahjoittaja. Laulun sovitus on Akselin miniän Lauran. Muistammehan lauluduon Jarkko ja Laura.
En tiedä, oliko ennen viimeistä säkeistöä kuultu soitannollinen osa hänen vai perjantai-iltaisten esittäjien, niin kuin luulen. Siinä laulun osassa tihkui silmäkulmaani pieni kyynel. Instrumentit loihtivat kuultavaksi sen tunnelman, jonka olin kokenut vuosikymmeniä sitten, kun aloin mielessäni käsitellä, mitä menetimme, kun raja tuli väärään paikkaa. Sellojen ja hanurin yhteistyö oli osuvaa, paljastavaa, hiljentävää.
Sitten laulun sanoista poimin kaksi kohtaa: ”Täällä uusi aika on.” Ja: ”Jänisjoen rantamilla nuoret uutta unelmoi.” Värtsilä ei ole vain menetettyä aikaa. Värtsilä elää. Ja se kehittyy.
Arppen pihassa lauantaisessa sateessa ei toivo ollut maassa. Markus Kontiaisen osuva puhe sateenvarjojen alta viitoitti tietä tulevaisuuteen.
Illalla kokoontui joukko Värtsiin kirjoittajia kahville Hotelli Joen viehättävien emäntien upeisiin tiloihin. Tarjoilun kustansi Jore, eikä pöydässä ollut mitä tahansa pullan kannikasta.
Jorelle kiitos!
Jutustelussa tuli esille monia mielipiteitä ja arvioita tarkoituksena Värtsin säilyttäminen ja kehittäminen. Harrastajakirjoittajat saivat hyviä neuvoja toimituksesta vastaavien taholta. Värtsi ei lopu ainakaan innon puutteesta. Enkä usko, että intoa olisi myöskään liikaa, niin että
siihen tukehtuisi.
Kaiken kaikkiaan: On suuremmoista olla värtsiläinen, joko entinen tai nykyinen tai Värtsin ystävä.
Ierikka
Minäpä liikutuin Vlä-laulun lopussa – pidän siitä laulusta.
Pusan Mirja
Edelleen olen samaa mieltä, että pappismies oli hyvä puheessaan
kaikinpuolin – kiitos Markus
Pusan Mirja