Juho A. Leskinen. Muistelma
Pälkjärvi oli pieni pitäjä- kirja
Äitini, Hanna Leskinen o.s. Grönberg synt.1883, kuoli 1925, kertoi kuinka Iljalan kansakoulun pitkäaikainen opettaja havainnollisti opetustaan tähän tapaan.
Iljalan koulu.
Oli laskentotunti ja opetuksen aiheena pinta- alamitat. Opettaja Moilanen selosti: ”Neliömillimetri on sellainen ala, joka on neliön muotoinen ja sen sivut ovat millimetrin mittaisia ja tälle alalle sopii juuri kirppu istumaan. Neliösenttimetri on taas sellainen ala, joka on neliön muotoinen ja sen sivut ovat yhden senttimetrin mittaisia ja siihen mahtuu lutikka makaamaan. Neliödesimetrin sivun mitta on yksi desimetri ja se on myöskin neliön muotoinen ja tälle alalle mahtuu yksi kissanpoika istumaan. Neliömetrin sivun pituus on yksi metri ja tällä neliön muotoisella alalla mahtuu aikuinen lammas kääntyilemään. Aari taas on sellainen neliön muotoinen ala, jonka sivut ovat 10 metriä pitkät. Toisin sanoen, juuri tuollainen ala kuin minun juurikasvimaani tuossa aitan takana. Käykääpäs välitunnilla sitä katsomassa! Hehtaarin mitat ovat sata metriä sivultaan. Tämä ala on luonnossa yhtä suuri, kuin tuo minun lehmäaitaukseni, joka on tuon Alahoviin menevän tien varressa. Seuraavalla voimistelutunnilla juostaan sen ympäri. Neliökilometrin sivut ovat yhden kilometrin mittaiset. Jos luonnossa tarkastelisimme tätä aluetta, niin se olisi rajoiltaan suunnilleen seuraavanlainen: Yksi sivu olisi rannan Rouhiaisesta järven yli Hietaniemeen ja siitä toinen sivu suorakulmaisesti Hiekanlahteen. Siitä taas kolmas sivu suorakulmaisesti Berggvistin pellolle. Ja siitä neljäs sivu takaisin tämän koulun kautta rannan Rouhiaiseen”.
Lähde: Juho A. Leskinen. Muistelma kirjoitettu v. 1966
Pälkjärvi oli pieni pitäjä- kirja
Maija- Liisa
Siinäpä hyvät esimerkit ja riittävä tarkkuus. Ja onhan hän saattanut näyttää noita pienempiä mittoja puisesta metrimitasta tai siitä isosta viivottimesta, joka varmaankin oli joka koulussa.
Pälkjärven pitäjäseura täyttää ensi kesänä 65 vuotta.
Vaikka Pälkjärveä ei ole ollut enää vuosikymmeniin olemassa,
seuran jäsenmäärä on kuitenkin kasvussa. Siksi on hyvä
”kaivella” menneitä.
Siinä oli todella käytännön läheinen mies.Nyky nuoriso eiymmärä edes murtolukuja: Miten luvun käy kun osoittaja kasvaa tai nimittäjä pienenee, saatikka derivaatan ja integraalin fysikaalista merlitystä. Eero
Laskentoa: Blondi ainakin ottaa mieluummin viidesosan kuin
kolmasosan, onhan se enemmän?
Jos aidalla istuu kolme ankkaa ja niistä ammutaan
yksi, montako jää jäljelle?
Vastaus: ei yhtään.
***
Minulla on vanha valokuva sievästä naisesta, jonka nimeksi
mainitaan kuvan takana Emma Tarvainen os. Tirkkonen.
Onko hän sukua Eerolle?
Tämä on helppoa. Mutta kysyn kuitenkin: Paljonko tulee, kun yksitoista jaetaan kahtia?
Ierikka
11 jaettuna kahtia lienee 1 ja 1; tai sitten se on 10 käskyä + se yhdestoista. Paitsi jos 11 on aikaa, niin vastaus voisi olla ½ 6.
Sakari osaa korkeampaa matematiikka. Mutta vanhan roomalaisen viisauden mukaan vastaus on kuusi.
Kas näin: XI – ja keskeltä poikki.
Ierikka
Sortavalasta lähtöisin oleva Matti Moilanen oli Iljalan koulun ensimmäinen opettaja. Tämä Pälkjärven ensimmäinen koulu aloitti toimintansa 29.9.1885 ja se toimi alkuun poikakouluna. Koulun aloittaessa toimintansa sisään kirjautui 18 poikaa.
Tyttöjen opetus vakinaistui 17.1.1887 ja ensimmäiseksi naisopettajaksi valittiin Aino Haaranen Tohmajärveltä. Kaiken todennäköisyyden mukaan hän avioitui Matti Moilasen kanssa, koska koulun 50-vuotisjuhlista kerrottaessa mainitaan paikalla olleesta opettajapari Moilasesta, jotka uhrasivat koko elämänsä Iljalan koulun hyväksi.
Eräs Matti Moilasen entinen oppilas on kertonut, että opettaja neuvoi myös miten piti peseytyä ja kammata tukka ennen kouluun lähtöä. Tyttöjen lyhyistä hihoista hän oli sanonut: ”Pankaapa yllenne pitempihihaiset mekot, ettei tule yskää, reumatismia ja muuta romuskaa.”
Vellekset
Vasta skolah läksi velli.
”Eigo mivla männä voi?”
Sanov Vana, kuin i iellä.
Kacahuksen tuattoh loi.
Vana sanov moni kerdua:
”Millä pieni olen mie?
Ei jo midä! Vellen verdua…?
Tuatto, skolah milma vie.”
jk. Noihin s- kirjaimiin olisi pitänyt kirjoittaa
sakara päälle, mutta tässä koneessani ei ole sitä.
Maija-Liisa, minun papereiden mukaan Emma ei olisi sukulaisia. Mene ja tiedä, täytyy sanoa kuten Pohjanmaan flickat: ” En minäkään ole ihan täydellinen, multa puuttuu paheet”. Sama pätee meidän sukuun. Eero
Varmaan hän on äitini nuoruuden aikainen ystävä, jota
en osaa mihinkään sukuun sijoittaa.