Luonto on pienempiin yksityisseikkoihin saakka järjestetty kokonaisuus. Ei mikään ole siinä vain olemisen vuoksi, sattumalta. Kaikella on syynsä, ja jokaisesta syystä johtuu seuraus.
Nii-iin. Pieneltä pojalta loksahti suu auki, kun sanoin , että kastemadot ovat hyvin tärkeitä. Ilman niitä kasvillisuus voisi huonosti (kenties kuolisi) ja sitä myöten koko luomakunta.
Onpa herttainen perhepotretti. Siitä oikein
huokuu toisista välittäminen.
*
Lintuemot osaavat pitää järjestystä.
Eilen seurasin kuinka tinttiemo kokosi
poikasensa koivun oksilta jossa keikkuivat
emoaan odotellen ja tirr,tirrr tirskahdellen.
Kun emo lennähti paikalle niin poikue painatti
jonossa takaisin pönttöön.
*
Vaan tuota kanojen nokkimisjärjestystä
en ymmärrä. Kotonani oli yksi musta, pari
ruskeaa ja kaksi valkoista kanaa. Toinen
valkoisista joutui aina nokituksi, ei sillä
reppanalla ollut enää höyheniäkään päälaella.
Ehkä sekin järjestys on tarpeellinen, mene tiedä.
*
Ja vielä asiasta yhdeksänteen. Tulikin mieleeni
Nevil Shuten kirja ”Viisi mustaa kanaa”. Sen asiasanat
ovat rakkaus, sota, Australia, Malesia, sotavangit
ja 1940-luku. Taidanpa listata sen lukujärjestykseeni
seuraavana, on niin pitkä aika edellisestä lukukerrasta.
Hieno kuva! Meillä eilen sorsa esitteli poikasiaan.
Eläimet osaavat nuo kasvatushommat jopa meitä ihmisiä
paremmin.
Lissu siteeraa Santeri Alkiota (1862-1930, vuoteen 1898 Filander). Häntä kannattaisi lukea enemmänkin. Esimerkiksi seuraavasta syystä:
Santeri Alkio oli nuorisoseuraliikkeen johtohahmo 1890-luvulta alkaen. Hänen ansiostaan harrastus- ja edistysseuratoiminta sai aatteellisen linjan, jonka voi tiivistää sanapareissa ”hyvä ihminen” ja ”kunnon kansalainen”. Alkiolaisessa nuorisoseura- aatteessa oli edistysuskoa, uskoa ihmisen kykyyn kehittyä kasvatuksen ja varsinkin itsekasvatuksen
avulla. Nuorison haluttiin kasvavan kansalaisiksi, jotka veljeyden hengessä ja säätyrajat poistaneina yhdessä rakentaisivat kansakuntaa.
Vuonna 1905 Suomessa oli jo runsaat 650 nuorisoseuraa. Itsenäistymisen aikaan jo yli 1000.
Värtsilän Nuorisoseura on maamme vanhimpia.
Seurataloilla kasvoi kokonainen sukupolvi yhdistystoimintaan, tilaisuuksien järjestämiseen, julkiseen esiintymiseen ja itsensä kehittämiseen harjaantuneita kansalaisia, joilla oli halu muuttaa ympäröivää yhteiskuntaa.
”Kaikella on syynsä, ja jokaisesta syystä johtuu seuraus.”
Nii-iin. Pieneltä pojalta loksahti suu auki, kun sanoin , että kastemadot ovat hyvin tärkeitä. Ilman niitä kasvillisuus voisi huonosti (kenties kuolisi) ja sitä myöten koko luomakunta.
Onpa herttainen perhepotretti. Siitä oikein
huokuu toisista välittäminen.
*
Lintuemot osaavat pitää järjestystä.
Eilen seurasin kuinka tinttiemo kokosi
poikasensa koivun oksilta jossa keikkuivat
emoaan odotellen ja tirr,tirrr tirskahdellen.
Kun emo lennähti paikalle niin poikue painatti
jonossa takaisin pönttöön.
*
Vaan tuota kanojen nokkimisjärjestystä
en ymmärrä. Kotonani oli yksi musta, pari
ruskeaa ja kaksi valkoista kanaa. Toinen
valkoisista joutui aina nokituksi, ei sillä
reppanalla ollut enää höyheniäkään päälaella.
Ehkä sekin järjestys on tarpeellinen, mene tiedä.
*
Ja vielä asiasta yhdeksänteen. Tulikin mieleeni
Nevil Shuten kirja ”Viisi mustaa kanaa”. Sen asiasanat
ovat rakkaus, sota, Australia, Malesia, sotavangit
ja 1940-luku. Taidanpa listata sen lukujärjestykseeni
seuraavana, on niin pitkä aika edellisestä lukukerrasta.
Hieno kuva! Meillä eilen sorsa esitteli poikasiaan.
Eläimet osaavat nuo kasvatushommat jopa meitä ihmisiä
paremmin.
Lissu siteeraa Santeri Alkiota (1862-1930, vuoteen 1898 Filander). Häntä kannattaisi lukea enemmänkin. Esimerkiksi seuraavasta syystä:
Santeri Alkio oli nuorisoseuraliikkeen johtohahmo 1890-luvulta alkaen. Hänen ansiostaan harrastus- ja edistysseuratoiminta sai aatteellisen linjan, jonka voi tiivistää sanapareissa ”hyvä ihminen” ja ”kunnon kansalainen”. Alkiolaisessa nuorisoseura- aatteessa oli edistysuskoa, uskoa ihmisen kykyyn kehittyä kasvatuksen ja varsinkin itsekasvatuksen
avulla. Nuorison haluttiin kasvavan kansalaisiksi, jotka veljeyden hengessä ja säätyrajat poistaneina yhdessä rakentaisivat kansakuntaa.
Vuonna 1905 Suomessa oli jo runsaat 650 nuorisoseuraa. Itsenäistymisen aikaan jo yli 1000.
Värtsilän Nuorisoseura on maamme vanhimpia.
Seurataloilla kasvoi kokonainen sukupolvi yhdistystoimintaan, tilaisuuksien järjestämiseen, julkiseen esiintymiseen ja itsensä kehittämiseen harjaantuneita kansalaisia, joilla oli halu muuttaa ympäröivää yhteiskuntaa.
”Kaikella on syynsä, ja jokaisesta syystä johtuu seuraus.”
Ierikka