heinäkuu 2013

Värtsilä oli varsin toimelias seutukunta silloin 50-60 luvuilla. Nuorisolle oli järjestetty erilaisia harrastusmahdollisuuksia. Urheilu, retkeily ja erilaiset kerhot tulevat tässä päällimmäisinä mieleen. Kerron hieman kesäleireistä. Niitä järjestettiin myös yhdessä Tohmajärven ja Kiteen kanssa. Värtsilän kunnalla oli leirejä varten lainattavaa materiaalia, kuten harjatelttoja, peli- ja keittovälineitä. Ne olivat kin ahkerasti käytössä. Henkilökohtaiset ruokailuvälineet olivat tietenkin jokaisella

Söimme rantakeittiöllä lounasta. Mainitsin vastapäätä istuvalle syöjälle aikovani mennä ongelle. ”Ei näin kuumalla kala syö, eivät suutaan aukaise”, hän tyrmäsi aikeeni suoralta kädeltä. ”Mutta nyt on ukkosta ilmassa, kyllä kala nyt syö” perustelin. ” Ota matoja marjapensaiden takaa, siellä on”, hän ehätti sanomaan, ikään kuin en tietäisi. Isoja ja nopeita ovat madot siellä. Tiskasin tiskit

Oltiin toukokuulla lapsenlapsen ja hänen isänsä kanssa Korkeasaaressa ””kaahuja katsomassa”. Nähtiin kyllä paljon muutakin ja meillä oli oikein mukava retkipäivä. Vaan mummopa innostui kaiken muun lisääksi kuvaamaan valkoposkihanhia. Valkoposkilla oli pesiä kaikissa mahdollisissa kivenkoloissa pitkin polkujen varsia. Valkoposkirouvat istuivat hautomassa ja puolisot seisoivat vierellä turvaamassa pesintärauhaa. Mitenkähän paljon siellä mahtaakaan nyt olla pieniä suloisia karvapalloja

  Spektroliittikiviä löydettiin ylämaalta sotien aikana, kun kalliosta louhittiin panssariesteitä. Eivät arvanneet sotilaat, että Ylämaan spektroliitti poikii myöhemmin jopa kansainväliset jalokivimessut, joita pidetään Ylämaalla aina kesä-heinäkuun vaihteessa. Spektroliittia on kuulemma löydetty Norjastakin, mutta ei missään esinny niin kaunista ja monenkirjavaa kiveä kuin Ylämaalla. Esko Hämäläinen  aloitti jalokivimessujen pidon jo kunnanjohtaja-aikoinaan. Ja kun Hämäläisestä puhutaan, ei