Valokuvanäyttely Kaurilassa

Valokuvanäyttely Kaurilassa Jatkosodan hyökkäysvaiheesta

Talvisodan 1939 – 1940 jälkeen Suomessa elettiin pelon ja epävarmuuden aikaa. Karjala oli menetetty raskaissa rauhanehdoissa. Keväällä 1940 maailmanpoliittinen tilanne muuttui ja Suomi ajautui Saksan liittolaiseksi. Länsivaltojen ja Ruotsin apua ei ollut näköpiirissä. Neuvostoliiton pommitettua Suomen kaupunkeja Suomen eduskunta totesi Suomen olevan uudessa sodassa 25.6.1941.

Menetettyjen alueiden takaisinvaltamiseksi perustettiin Karjalan Armeija. Ylipäällikkö Mannerheim määräsi Karjalan Armeijan komentajaksi jääkärikenraaliluutnantti Erik Heinrichsin ja esikuntapäälliköksi eversti Kustaa Tapolan.

Saksa päätti antaa Mannerheimille pyytämättä painopistesuunnan vahvistukseksi yhden divisioonan. Ruotsi antoi luvan sen tuloon Norjasta Haaparannan kautta Suomeen.

Toista sataa junaa vaatinut kuljetus Torniosta Joensuuhun oli kesken, kun Saksa pyysi osan divisioonasta pohjoiseen, kohdattuaan vaikeuksia Sallan rintamalla.

Tohmajärvelle tullut osa divisioonasta sijoitettiin ylipäällikön reserviksi. Divisioonan esikunta sijaitsi Tohmajärven pappilassa.

Dsc_0103

SA-kuva-arkistot auki kansalaisille

Valokuvat Reino Löppönen on koonnut hiljattain aunneista SA-kuva-arkistoista. Ennen julkaisemattomia kuvia on mm. 18.7.1941 olleesta ohimarssista Kaurilassa kun Sotamarsalkka Mannerheim seurueineen ottaa vastaan sakasalaisen jalkaväkidivisioona 163. ohimarssin yhdessä kenraali Engelbrechtin kanssa.

Valokuvia löytyy runsaasti myös Värtsilän evakuoinnista talvisodan alusta, niin Värtsilän puolelta kuin myös Kaurilasta aseman seudulta, jonne aluksi irtaimistoa siirrettiin.

Kuvia löytyy myös 7D:n siirtymisestä Kaurilaan Pusujoen maastoon sekä Kaurilassa olleesta ilmavoimien polttoainevarastosta.

Dsc_0101

Kaurila-Muskon kyläyhdistyksen näyttelyyn voi tutustua Kaurilan Kylätalolla 2.-26.7 ti-la klo 10-16 välisenä aikana. Talolla toimii näyttelyn aikana myös kesäkahvio. Pihapiirissä on myös löytöaitta. Tervetuloa!

Kaurila-Muskon kyläyhdistys
www.kaurila.fi
Kuvat: Reino Löppönen

Share

12 comments for “Valokuvanäyttely Kaurilassa

  1. Hieno idea ja toteutus Kaurilan kyläyhdistykseltä pystyttää näyttely SA-kuvista.

  2. Yhdyn täysin Lissun ajatuksiin.Kiva tulla käymään Kaurilan koululla lomareissulla.

  3. Tutustuin – alustavasti – valokuvanäyttelyyn eilen illalla. On pakko mennä uudelleen ja miestiskellä rauhassa kuvien äärellä. Pikakäynnillä ennätin hetken viivähtää vain Mannerheimin ilmeiden äärellä. Mielestäni hän oli jotenkin hämmentyneen tuntuinen saksalaisten ympäröimänä!? Kuvat kertovat enemmän kuin yhdellä silmäyksellä niistä irti saa.

    Suosittelen lämpimästi näyttelyyn tutustumista. On sen aikaansaamiseen tarvittu paljon kiinnostusta ja aikaa. Ehkä myös rahaa, jonka vuoksi tuo pieni pääsymaksu ei tunnu isolta. Sille saa “kuluttaja” vastinetta korkojen kanssa.

    Ierikka

  4. Kiitos Erkki noista kannustavista sanoista.
    Näyttelyä järjestäessäni tuli läheinen suhde meidän “aseveli” saksalaisiin ja kyllä järkytti tuo tieto, että kyseisen divisioonan-osan, joka käsitti noin 10 000 sotilasta, niin heistä menehtyi n.1600 henkilöä jo Suojärven valloituksessa.

    Tosiaankin meillä on 4€:n pääsymaksu näyttelyihin. Uskon, että moni ymmärtää sen, että pelkästään näyttelyn järjestämiskulut ovat mittavat.

    Tervetuloa Kaurilaan tutustumaan näyttelyyn!

  5. Suomessa on turhaan vaiettu saksalaisten merkityksestä jatkosodassa.Täällä oli Saksan armeijan 20.vuoristoarmeija.Pääasiassa alppijääkäreitä Itävallasta ja Etelä-Saksasta,Yli 200 000 miestä(Suomen kenttäarmeija n.700 000 miestä),Varustukseen kuului myös 32 000 hevosta ja yli 20 000 moottoroitua ajoneuvoa.Lisäksi saksalaiset maataistelukoneet n 80 kpl olivat ratkaisevassa roolissa kannaksen torjuntataisteluissa kesällä -44.

    Olin poikani kanssa mäenlaskussa vuosia sitten Bad Klein Kirchheimissa.Eräänä päivä istuimme rinteessä penkillä lepuuttamassa maitohappoisia reisiämme kun paikalle kurvasi iäkkäämpi herra .Hän istui viereemme ja kysyi mistä olimme.Kerroin koulusaksallani että suomestahan sitä.
    Herra kaivoi meille repustaan muhkeat hiivaleipäpalat juustolla,kaatoi kaakaot ja kysyi.Vieläkö teillä siellä on paljon moskiittoja?

    Siitä alkoi parituntinen tarinatuokiomme.Hän oli entinen Itävaltalainen alppijääkäri ja ollut Suomessa sotimassa vuodesta 1941-1945.
    Hänen päällimäiset muistonsa olivat,hyttyset,järvet,joet metsät,mukavat ihmiset ja tietysti paska sota!
    Kaveri itki useaan otteeseen kahden tunnin aikana.

    Siitä alkoi kunnioitukseni myös saksalaisia sotaveteraaneja kohtaan.

  6. On se meidän sotahistoriassa selkeästi sanottu, että rintämavastuu Kuhmosta pohjoiseen päin oli saksalaisten vastuulla. Saksalaisten ilmavoimat olivat suureen tarpeeseen kannaksalla -44, mutta ne eivät ratkaisseet taistelujen lopputulosta. Vielä kun lisäämme ne 1400000 maamiinaa jotka he kylvivät lapin maaperään sekä poltetut talot ja tuhotut sillat niin siinäpä se koko soppa onkin.

  7. Saksan ja Suomen kumppanuus on hyvin traumaattinen kokemus niin täällä Suomessa kuin myös Saksasssa ja Itävallassa. On aivan selvää, ettei Suomi olisi päässyt sodasta yli niinkin “hyvin” kuin se pääsi ilman saksalaisten apua. Mutta juuri tässä onkin kai selitys sille ilmeelle, jonka marskin silmistä luin Kaurilan kylätalon kuvia tuijottaessani.

    Joren tilastotiedot ovat minulle aivan uutta. Kun luin niitä Värtsistä, tuli mieleen saksalainen upseeri, joka kävi meiltä kananmunia ostamassa. Erityisesti alkoi mielessäni elää hänen hymynsä ja suusta paljastunut kultahammas.

    Kyllä hiljaiseksi vetävät sota-ajan muistikuvat ja sodista kertovat faktat. On paljon aineksia suureen nöyryyteen ja kiitollisuuteen monelle taholle, yli rajojen, yli mielipiderajojen ja yli valtakuntien rajojen.

    Ierikka

  8. Sodanjälkeen Suomi pysyi länsimaana. Länsimaiset opit on koulussa opittu. Ei niissä minun mielestäni paljoa moittimista ole.
    Jatkossakin toivosin Suomessa järjenäänen seuraavan kasakunnan rinnalla jokapäiväisissä askareissa.
    Meillä itäsuomalaisilla on parantamisenvaraa.
    Kun ajaa halkisuomen on pihapiirit ainavaan siistimpiä länttäkohden.

  9. Huomasin tänään Akateemisessa kirjakaupassa käydessäni, että SA-kuvista on jo ilmestynyt kirjakin. Tohmajärveltäkin oli ainakin pari kuvaa, yhdessä kuvassa Marski istui autossa.

    Jos ketä kiinnostaa, niin tässä linkki, josta voi vilasta miltä kirja näyttää.

    http://www.kustannushd.fi/uutta.htm

  10. Kävimme tutustumassa todella mielenkiintoiseen näyttelyyn. Tuntuu hyvältä senkaltainen kotiseuturakkaus, joka näyttelyn kokoajilla on kotiseutuaan kohtaan. Sotahistoria tuli tutummaksi ja herätti monia kysymyksiä meissä sodan jälkeen syntyneissä. Kiitokset asiantuntevasta opastuksesta! Huom! Kirpputori osoittautui mainioksi ostospaikaksi.

  11. Kaurilan kylätalon “mainostaminen” ei ole liioittelua. Käydessäni siellä tänä kesänä jo toisen kerran tapasin paikalla kaukaakin sinne poikenneita. Olisi vahinko, jos me täällä lähellä asuvat emme olisi kiinnostuneita.

    Erityisesti haluan vielä kolmannen kerran viipyä marskin kasvojen ilmettä tarkkailemassa. Siinä on selvästi aikaa ennen Paasikiven-Kekkosen linjan alkua.

    Reisulla Värtsiläpäiville on helppoa poiketa Kaurilassa todellisesta kulttuuriannista ja – kahvipöydän antimista – nauttimassa.

    Kirpputorilta löysin siron pöytälampun.

    Ierikka

  12. Tänään, sateisena perjantaina, otimme
    jo förskottia Värtsiläpäivistä tutustumalla
    Kaurilan kylätalolla olevaan SA-kuvien näyttelyyn.

    Vaikka kuvat löytyvät netistäkin ovat ne
    ikäänkuin konkreettisempia kun ne ovat
    suuremmassa koossa ja ryhmiteltyinä esillä.
    Näytteillepano on erittäin onnistunut.

    Reino Löppöselle kiitokset asiantuntevasta tarinatuokiosta ja
    menestystä Kaurila-Muskon kyläyhdistykselle!

    Itseäni ahdistavat erityisesti kuvat tavararöykkiöistä
    kulkureittien varsilla, muisto niistä on piirtynyt lähtemättömästi mieleni sopukoihin.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *