Oltiin toukokuulla lapsenlapsen ja hänen isänsä kanssa Korkeasaaressa ””kaahuja katsomassa”. Nähtiin kyllä paljon muutakin ja meillä oli oikein mukava retkipäivä. Vaan mummopa innostui kaiken muun lisääksi kuvaamaan valkoposkihanhia.
Valkoposkilla oli pesiä kaikissa mahdollisissa kivenkoloissa pitkin polkujen varsia. Valkoposkirouvat istuivat hautomassa ja puolisot seisoivat vierellä turvaamassa pesintärauhaa. Mitenkähän paljon siellä mahtaakaan nyt olla pieniä suloisia karvapalloja taapertamassa?
Olettekos ennen nähneet tällaista liikennemerkkiä? Korkeasaari 15.5.
Pesä on metrin päässä vilkkaasta kulkuväylästä. Korkeasaari 15.5
Pienestä se on alettava itse etsiä ruokansa.
Juhannuspiknikillä Vanhankaupunginkoskella
Kuvat: Lissu Kaivolehto
Linnut sopeutuvat ihmisien ympäristöön jos ihminen sen sallii. Kun noiden valkoposkihanhien muuttoreitit tulivat Suomen alueen kautta niin tätä kyseltiin (muistini mukaan ) radion luontoillassa. Lintujen asiantuntija sanoi sen johtuvan siitä, että Aunuksen pellot ovat nyt pusikoituneet ja valkoposkihanhi tarvitsee ympärilleen tilaa nähdä mahdolliset saalistajat. Siksi muuttoreitit ovat tulleet meidän alueelle, kun täältä löytyy vielä viljeltyjä peltoaukeita ja odelmaa ravinnoksi.
Valkoposkihanhen täytyy tunteea olonsa Korkeasaaressa täysin turvalliseksi koska se pesii siellä.
Mielenkiintoista nähtävää, ihailtavaa, loistavaa! Kiitos, Lissu! Taas saamme nauttia kamerasi laukausten tuloksista. Niin helliä laukauksia, että valkoposketkin katsovat turvallisesti kameraan päin.
Kiitokset myös Kaleville, joka näyttää tietävän yhtä paljon valkoposkihanhista kuin valkosipuleistakin, tai ainakin melkein!
Ierikka, harmaaposkinen lintunen.
Ihastuttavia kuvia ovat. Lasten kanssa pääsee takaisin
siihen oman lapsuuden aikaiseen tunnelmaan, uusien ihmeiden
eteen ilmaantuessa. Ei ole täällä vielä kuvan liikennemerkkiä
näkynyt.
Se ihmetyttää myös, mikä saa matkojen takana pesivän
lajin jäämään suurkaupunkiin asustelemaan!
Selma Lagerlöfin lastenromaani Nils Holgersson,
eli Peukaloisen retket, oli tarkoitettu koulujen
lukukirjaksi. Kirjan suomennoksen on tehnyt Juhani
Aho.
Peukaloisen mieliharrastus oli kiusata eläimiä, mutta
kun villihanhet ottivat Nilsin ja kesyhanhen matkaansa
Ruotsin maakuntien poikki, oppi poika kunnioittamaan
eläimiä ja kasvoi aikuiseksi.
Sopeutumista vaatinee tämäkin runsas city-hanhien populaatio,
hanhet näyttävät kylläkin sopeutuneen.
Värtsissä oli joskus Erkki Jormanaisen juttua hanhista,
olikohan sen nimi Tie-este, Tien tukko tai jotain siihen suuntaan….
Tervehdys !
Nuo eläinliikennemerkit ovat herttaisia.Näin joskus samanmoisen
sammakoista varoittavana,joko Utössä tai Jurmossa.Sielläpäin.
Nyt harmittaa kun en ottanut fotoa. Lissu iski ekana. Sammakko-
pinssin sentään hankin.
Tässä linkki Tellervon vinkkaamaan juttuun
https://www.vartsi.net/2011/09/23/tiesulku/
Tuossa ylimmän kuvan liikennemerkissä minusta oli hupaisinta, kun valkoposki sattui päivystämään sen vieressä juuri silloin, kun kuljin siitä ohitse.
Herttoniemen siirtolapuutarhassa on liikennemerkki, jossa on kuva kahdesta lapsesta ja kehoitus: ”Aja varovasti! Meillä on paljon lapsia, mutta ei yhtään ylimääräistä.”
varoituksen sana valkoposki hanhet voivat olla todella äkäisiä jos niitä häiritään ja nokkia ilkeästi joskus jopa niin että tulee pieniä haavoja joten olkaa varovaisia hanhien kanssa kanadanhanhi pesii myös suomessa ja on yleistymässä kovaa vauttia en ole nähnyt vielä hanhista varoittavaa liikenne merkkiä ja se nils holgerssonin hanhi oli kesyhanhi merihanhesta jalostettu