Eräs kesäleiri Kaustajärven kauniilla rantakalliolla. Tunnistatko leiriläisiä?
Albumikuva. Kuvaaja ei tiedossa
Värtsilä oli varsin toimelias seutukunta silloin 50-60 luvuilla. Nuorisolle oli järjestetty erilaisia harrastusmahdollisuuksia. Urheilu, retkeily ja erilaiset kerhot tulevat tässä päällimmäisinä mieleen. Kerron hieman kesäleireistä. Niitä järjestettiin myös yhdessä Tohmajärven ja Kiteen kanssa. Värtsilän kunnalla oli leirejä varten lainattavaa materiaalia, kuten harjatelttoja, peli- ja keittovälineitä. Ne olivat kin ahkerasti käytössä. Henkilökohtaiset ruokailuvälineet olivat tietenkin jokaisella itsellään.
Värtsilässä järjestettiin leirejä pitkin kesää. Tavallisimmat leiripaikat olivat Kaustajärven pohjoisrannalla, Aittolammella sekä myöhemmin Kaustajärven koululla. Pykälävaarassa Kangasjoen rannassa pidettiin myös leirejä. Tohmajärvellä seurakunnan Kesäkodilla sekä Koitsassa järven vastarannalla, jossa oli partiolaisten maja. Kiteellä Röskön leirikeskuksessa käytiin myös leireilemässä. Partaharun poikaleirillä olin mukana pari kertaa. Toisella kertaa taisin olla nuorempien mukana ”isoisena”.
Leirien järjestäjinä oli mm kunta, seurakunta, 4H kerho, partiolippukunta ja Värtsilän Kisa. Luultavasti leirejä järjestettiin yhdessä useampien tahojen kanssa.
Leirielämää
Teltat pystytettiin huolellisesti. Pehmusteiksi teltan alle taitettiin leppäkerppuja. Retkipatjojahan ei vielä tunnettu. Teltan ympäri kaivettiin pienet ojat, ettei mahdollinen sadevesi pääsisi virtaamaan teltan alle. Teltan lähiympäristö koristeltiin hienoksi, koska telttakunnat kilpailivat keskenään oman leirinsä ”hienoudesta”. Tytöt osasivat koristella kukkasilla leiriään. Telttakunnan piti keksiä itselleen joku nimi.
Telttatarkastukset
Leirin johtaja piti telttatarkastukset aamuin ja illoin. Iltatarkastuksessa varmaankin tudettiin, että kaikki ovat paikalla. Aamutarkastus oli tiukempi. Tarkastajan tullessa telttakunta seisoi teltan edessä asennossa kuin armeijan tupa-, kaappi- ja siisteystarkastuksessa ikään. Napakka ilmoituskin oli opeteltava tähän tapaan: ”Herra Johtaja, telttakunta Puarman puremat valmiina tarkastukseen”. Tavallisesti tarkastaja löysi jotain korjattavaa, mutta myös kehuttavaa. Kehuminen tuntui erityisen hyvältä. Ensikertalaiset saivat anteeksi, jos filtti oli hiukan rypyssä. Lisäpisteitä sai jostain hienosta puunkäkkyrästä teltan edessä..
Tekemistä
Tärkeintä leireillä oli uiminen ja syöminen eli aivan niinkuin nytkin. Erätaitoja ja luonnossa liikkumista opeteltiin. Silloin oli käytössä pieni vihkonen jossa opetettiin luonnossa liikkumista ja suunnistuksen alkeita. Mieleen jäi sellainen kohta missä sanottiin, että lammen rannassa kulkee AINA polku. Joko ihmisten tai eläinten tekemä. Siinä on helpompi kulkea kuin kauempana pusikoissa. Muuta minä en sitten ohjelmapuolesta juuri muista, mutta toivottavasti kommentoijat täydentävät omilla muistoillaan kertomusta.
Iltanuotiot
Hiillos himmenee. Kuva Alpo
Iltaisin ennen nukkumaan menoa kokoonnuttiin yhteiselle iltanuotiolle. Nuotion sytytykseen pyrittiin saamaan jotain taianomaista tunnelmaa.. Nuotio sytytettiin milloin milläkin tavalla. Yritettiin taikuuttakin. Joskus hoettiin yhteen ääneen jotain mantraa. Esimerkiksi ”Syty nuotio pala nuotio valaise ja lämmitä, syty nuotio pala nuotio valaise ja lämmitä, syty nuotio… ” hoettiin niin kauan kunnes tuli syttyi. Tavallisesti joku auttoi hiukan alkuun tulitikulla tai jollain muulla tavoin. Laulettiin nuotiolauluja ja kerrottiin hauskoja tarinoita tai vitsejä. Ainakin seurakunnan järjestämillä leireillä oli lopuksi pieni iltahartaus.
Syysleirien iltahämärään tai pimeyteen sopivat karmaisevat kummitusjutut. Eräällä leirillä Otto Rummukainen esitti avustajan kanssa kauhutarinan. Se meni näin. Istuttiin nuotiolla kaikessa rauhassa kun metsästä alkoi kuulua ryskettä ja huutoja. Otto syöksyi metsästä nuotiolle ja kertoi hengästyneenä, että hän näki tuolla metsässä ainakin sata sutta.
Matti Lintunen. Monien leirien johtaja ja innokas partiolainen.
Albumikuva. Kuvaaja ei tiedossa.
Tässä vaiheessa meillä alkoi jo nahka nousta kananlihalle pelosta kun luultiin että siellä on oikeasti susilauma. Avustaja rauhoitteli Ottoa ja sanoi, että älähän nyt liioittele. Ei siellä ole voinut olla niin paljon susia. No oli niitä ainakin viisikymmentä, sanoi Otto. Rauhoituhan nyt, hyvä mies, sanoi avustaja. Olet tainnut nähdä ihan olemattomia. Eihän täällä seudulla ole ikinä nähty yhtään sutta. No mikä siellä sitten risahti, ihmetteli Otto.
Juhannusleirillä oli se erikoisuus, että silloin sai valvoa niin pitkään kun jaksoi kunhan ei häirinnyt niitä, jotka eivät jaksaneet. Meillä muutamilla oli melkein velvollisuus valvoa sinne saakka kunnes aamuaurinko nousi. Marja-ajan leireillä kerättiin usein marjoja lettujen päälle laitettavaa hilloa varten.
Värtsilän seurakunnassa oli muutamina kesinä nuoriso-ohjaaja. Hän toimi silloin leirin johtajana. Yläkuvan leirillä Kaustajärvellä johtajana oli Matti Lintunen. Matti oli useimmilla leireillä johtajana. Kuva lienee 50-luvun loppupuolelta.
Vastaavanlaisilla telttaleireillä olen itsekin ollut. Me laitoimme saniaisia patjaksi. Koristelimme pikkukivillä ja
puukäkkyröillä teltan pihan.
Olihan meillä suunnistusharjoittelua maastossa, mutta silti
onnistun usein eksymään jopa tutuissa metsissä. Kumma juttu.
Ottamasi lokakuinen nuotiokuva on todella tunnelmallinen!
Tämä luontoretkeily ei taida enää olla oikein nykynuorien
suosiossa. Se on harmi.
Minäkin olen ollut leiriohjaajana Joensuun Schaumanin työläisten lapsille (partiohengen mukainen) . En muista sitä minkä aikaa se leiri kesti- meitä oli kaksi vetäjää ja leiri oli vain tytöille. Schauman laittoi sinne isot vaneriteltat. Ne olivat hyvät.Ruoka oli meidän ohjaajien vastuulla ja muu ohjelman järjestäminen.
Kukaan lapsista ei lähtenyt kesken pois vaikka sitäkin voi tapahtua. Itse olin nuorena kova ikävöimään vieraassa paikassa.
Mirja Pusa
Siihen aikaan firman konttorissa työssä
Muutaman kerran on sattunut sellainen hauska
sattumus että kun minulta on kysytty että missä
teillä on kesämökki ja sitten on tarkentunut että
Kaustajärvellä, niin kysyjä onkin huudahtanut
että ”Tiedän kyllä paikan, olen ollut siellä leirillä!”
*
Minun nuoruudessani monet menivät Partaharjun leirille,
itse en tainnut leireillä Mertalampea edempänä.
Toinen vasemmalta (tummatukkainen) näyttäisi olevan Tarvaisen Matti, Kaustan poikia? Tuolloin kuva olis otettu vuosina 1954-55.
Alpo, mainitset olleesi leirillä myös Tohmajärven seurakunnan kesäkodilla. Muistatko tai muistaako joku muu nuoriso-ohjaajaa nimeltä Veijo Mölsä? Hän oli hyvin pidetty nuoriso-ohjaaja ja suru oli suuri, kun Veijo lähti pois, muistaakseni Nokialle. Veijon jälkeen nuoriso-ohjaajaksi tuli Jukka Markkanen.
Omat leirimuistoni ovat Kiihtelysvaaran seurakunnan järjestämältä tyttöleiriltä Hietajärven rannalta.
Muistelen, että päivä olisi aloitettu lipunnostolla ja lyhyellä aamuhartaudella. Iltanuotiot taisivat olla ihan parhaita hetkiä leirillä. Nuotion sytytyssanat lausuttiin kertaalleen arvokkaasti, eikä hoettu tuollai niin kuin Alpo kertoo. Joka ilta lauloimme nuotiolla ”Meil on metsässä nuotiopiiri, missä kuusten kuiske soi…”
Tee ja näkkileipä eivät ole maistuneet koskaan muulloin niin hyvälle kuin leirillä. Eikä ollut leikkeleitä näkkärin päällä, pelkkää voita vaan.
Tunteeko kukaan emäntää?
Olin Tohmajärvellä Jukka Markkasen aikaan.
Leirit ilmestyivät Värtsilään, kun olin jo maailmalla. Tosin olin kerran Niittylahdessa muistaakseni SPR:n leirillä. Sieltä jäi kelju muisto. Kävelin pihalla, kun tytöt alkoivat jostain ylempää jonkin kaiteen takaa laulaa: ”Oi, jos oisin lintunen…”
Silloin eivät likat vielä kiinnostaneet. Kiusankappaleita olivat.
Värtsilässä sain opiskeluaikana pitää jonkinlaisen jumalanpalveluksen eräällä leirillä, muistaakseni Pirtajärvellä. Sieltä on kuvakin kivistä kyhätystä alttarista. Vaan en osaa sitä tähän laittaa.
Papin työssä pidin useita rippikoululeirejä, Hämeenlinnassa, Lappeenrannassa, Lemillä ja Värtsilässä. Niistä on yleensä mieluisia muistoja. Joskus on kyllä mietityttänyt, olisinko voinut hoitaa niillä osuuteni paremminkin.
Yritin niinkuin osasin. Esimerkiksi Hämeenlinnan Loimalahdessa. Leirille tuli pojankoltiaisia. Vaistosin, että olin tarkkailtavana. Silloin haastoin pojat hyppäämään yli metrin korkealle kannolle. Siihen piti jäädä yhdelle jalalle. Vain yksi poika minun lisäkseni selvisi kokeesta. Sen jälkeen oli poikien kanssa aika helppoa.
Lemillä jo aiemmin ennen minun aikaani rippikoulunsa käynyt nuorukainen ilmestyi yhtenä iltava leiripaikan hiekkapihalle autolla kurvailemaan. Kun katselin vähän aikaa hiekkapilveä, hyppäsin autooni ja starttasin karkuun lähteneen perään. Ajoimme peräkkäin monta kilometriä pikku teitä, kunnes karkulainen pysäytti ajokkinsa, hyppäsi siitä ulos ja vilisti metsään. Menin hänen autolleen ja huomasin, että virta-avain oli uhohtunut paikalleen. Otin sen mukaani ja palasin leiripaikalle. Parin tunnin päästä poika käveli pihaan ja pyysi avainta. Annoin sen sormeani heristellen.
Myöhemmin tavatessamme olimme hyviä kavereita. Mutta sitten eräänä päivänä vanhin poikani kysyi: ”Isä, oletko sinä ollut joskus rallikuski?”. Hämmästelyyni hän selitti, että pojat koulussa puhuivat sellaista.
Rinta rottingilla vastasin pojalle, etten ole ollut, mutta muutama viikko sitten kyllä sellaista opettelin.
Ierikka eli leirimuistoissa Fågeli
Ei taija olla Ikosen Leena?
Ierikka
emäntä on mielestäni Tarvaisen tyttöjä. Olisiko Matin vanhempi sisko? Kuvassa on ainakin kaksi Svenskin lapsia. Lintusiakin on.Kukahan tuntisi paremmin.
Luulenpa että Alpoaatoksen veikkaus meni ihan putkeen,sehän on Tarvaisen Hanna!
4.s oikealta on Väänäsen Erkki, toinen oikealta on Svenskin Tellu (tai joku nuoremmista)
Muutamia on tunnistettu, eli
Oikealla Matti Lintunen, hänen vieressään takana Erkki Väänänen ja Matista eturivissä luultavasti Tellervo Svensk, Anna-Liisa Lintunen, Soikkelin tyttö (?) Soikkeli oli Kymin työnjohtaja. Ruutupaitainen kurttunaama olen minä. Partiopusero päällä eturivissä keskellä on Matti Svensk. Taivasta vasten takana oikealla Pauli Irtola, edessä Arvo Kakkonen. Emäntä tunnistettiin Hanna Tarvaiseksi Kaustajärveltä.
Vielä jäi muutamia arvoitukseksi. Kiitokset avustajille.
Paistinpannukädessä on siskoni Johanna Tarvainen ja hänen vieressään on veljeni Matti Tarvainen.
Silmälasipäinen vaaleatukkainen leiriläistyttö on todennäköisesti siskoni Leena Tarvainen.
Kiitos Esko. Oletko itse kuvassa?