Lämmintä kerrontaa
Lähihistoriaa maaseudulta
Enni Mustonen: Paimentyttö, Otava 2013
Kirsti Manninen ( s. 1952) on käyttänyt kirjailijanimenään myös Enni Mustosta. Tietokirjoistaan palkittu Manninen on väitellyt filosofian tohtoriksi vuonna 1987. Pidän Mannisesta erityisesti lähihistorian tulkkina. Maitotyttö ( 1984) avasi Mannisen tuotannon, jota on kertynyt jo viitisenkymmentä teosta. Lisäksi Manninen on tehnyt tekstejä myös televisiolle ja nuorisolle.
Kirja alkaa räväkästi. Paimentyttö kokee kaikkien paimenten painajaisen, karja on kadoksissa. Lopulta kuitenkin elikot löytyvät, paitsi yksi, arvokas hieho. No löytyyhän hiehokin, mutta sillä on vierellään märkä vasikka. Enni Mustosen kerronta on lämmintä ja taitavasti kuvailevaa.
Paimentytön tie johtaa Östersundomin kartanon suojiin, jossa mamselli auttelee Idaa arkisissa puuhissa. Tuota pikaa Ida pääse Sakari Topeliuksen huvilalle piiaksi.
Kirjailija valottaa ns. ”kahden kerroksen väen” elämää ja aikaa ennen 1900 – luvun alkua. Pidin Mustosen tyylistä. Hänellä on tarvittavaa todentuntua ja lämpöä kuvauksissaan.
Ja lisää on tulossa. Sillä luvassa on sarja, jonka avausosa tämä Paimentyttö on. Mustosen tarkoitus on myös kuvata 1800 luvun kulttuurikoteja. Kokijana sarjassa on, kukapas muu kuin Ida.
On hyvä, että lähihistoriaa kartoitetaan näinkin osaavasti. Kirjaa kattaa positiivinen vire, joka tarttuu myös lukijaan. Tragedioita ja tummia pilviä mahtuu mukaan, mutta Ida pyrkii pääsemään voitolle elämän koettelemuksista. Viihteelliseksi luokiteltava teos saa oletettavasti lukijoita maaseudulla lapsuutensa ja nuoruutensa eläneistä, miksei kaupunkieläjistäkin.
Jouko Varonen
Kaunis kuva Enni Mustosen kirjan etukannessa.
Olen tutustunut Sepon veljen pojan vaimon Tarja Makkosen kirjaan ÖNNÖ.
Siinä on kaikenlaisia lasten touhuja – tuli pentuaika mieleen ja
sen aikaiset touhuilut – perheessä on idearikkaita lapsia ja aikuisia.
Tutustupas Jouko tähän tekeleeseen!
Terv. Pusan Mirja
Miulla on tämä opus juuri luettavana. Rentouttavaa, hyvää, kauniilla suomenkielellä kirjoitettua ajanvietettä. Olen aina pitänyt tämän Kirsti Mannisen teksteistä.
Äskettäin oli värtsiläislähtöisten muusikkojen konsertti, josta kerrottiin Värtsilä soikoon -jutussa. Tilaisuus näyttää säväyttäneen myönteisellä tavalla paikkakunnan elämää.
Värtsilässä on juuret myös monella kirjailijalla. Kirjoitin aiheesta aikoinaan
https://www.vartsi.net/2010/12/29/kirjallinen-perinne-vahva/
Voisivatko esimerkiksi Jouko Varonen, Heikki Kokkonen, Erkki Lintunen, Kirsti Pusa ja Juhani Örn pistäytyä yhdessä tai erikseen kertoilemassa mielipiteitään ja esittelemässä tuotantoaan? Eikä Rummukkalan Oton tuotantoa käsittelevä ilta olisi pahitteeksi. Siinä sitä olisi ajankulua talvikuukausille.
Hotelli Joen yrittäjät ovat olleet kiinnostuneita kulttuuriasioista, joten toivoa heihin, ja varmasti myös kunnan kulttuuri- ja kirjastotoimi olisi tulossa järjestelyihin mukaan.
Olen lukenut useita Enni Mustosen kirjoja ja pidän niistä. Myös minun mielestäni teksti on mielenkiintoisesti kerrottua ja uskottavaa.
Olen lähettänyt kirjani ”Kuudensukupolven naisia” Vätsiläisten seuralle,kirja joka ilmestyi tämän vuoden toukokuulla. Se ei kai kelvannut edes arvosteltavaksi. Tunnustan että siinä oli muutamia virheitä, ehkä siksi.
Kirjaani on kuitenkin tilattu kuuteen eri maahan,ja oli myöskin Turun kirjamessuilla, sekä Göteborgissa.
Kirjani kertoo elämästä ennen sotaa, kehdesta evakosta, elämästä sen jälkeen. Ei tälläinen pien kirjailija näy kiinnostavan karjalaisia juurijanikoskevaa kirjaa.
Maila Tsupukka, kirjoja ilmestyy aika tiuhaan. Kyllä sinun muistelusi Värtsissä tulee esille. En tiedä, tuleeko arvosteltavaksi ja tarvitaanko sellaista. Mutta kyllä varmasti esitellyksi. Kaikki muistot Suomen menneisyydestä ovat tärkeitä. Muutoin emme ymmärrä sitä, missä nyt olemme.
Joulua lähestyvin terveisin,
Ierikka
Huomasin, että minulta ovat jääneet lukematta vv.2010-12 jutut tästä aiheesta. Valitan. Olen ollut tuolloin aika paljon poissa Värtsilästä. Mutta nyt olen ”uuspaluumuuttaja” ja alan miettiä Erkki Jormanaisen ehdotusta kirjallisten tapahtumien järjestämiseksi Värtsilässä.
Jetro kuiskaa juuri korvaani: Pyydä joku kokoonkutsujaksi, elä ite ala puuhata. On sinua pätevämpiäkin. Tiedät, että on ainakin yksi.
Hyvä, hyvä, mukana olen sitten minäkin. Voin jopa esiintyä yhdessä tapahtumassa, en mielelläni kirjailijana, vaan kynäilijänä. Heh, heh, kirjoitin ensin väärin: kyhäilijänä. Näppäimet ovat niin lähellä toisiaan.
Eero-Matille sanon, että elä ihmeessä tuhoa juttujasi. Kun julkaisin omakustanteisena ensimmäisen tuotteeni, muokkailin siihen tekstejä, joita olin pannut paperille Lintulan leikkimökissä, kesämökissäni ruisrääkän narskutellessa Kuikanniemen pelloilla. Joskus 50-luvulla, siis puoli vuosisataa aikaisemmin.
Tellellä on ollut joitakin jatkokertomuksia Värtsissä. Se voi olla kelvollinen tapa tuottaa lukuelämyksiä enemmänkin. Sekä asiateksteinä että fiktiivisinä.
Maila Tsupukkakin voisi olla mukana jossain kirjallisessa tapahtumassa,joko kahdella jalalla tai kirjansa muodossa.
Miksei myös Värtsiläisten Seuran julkaisuja voitaisi esitellä joskus kahvikupin ääressä ja jutella niiden herättämien muistojen äärellä!
On hyvä, että kaima Kiteeltä huikkaa välistä Värtsiin. Kiitos!
Ierikka
Maila, kuulin hiljattain kirjastasi sattumoisin ystävältäni. Hienoa, että olet kirjoittanut elämästäsi.
Kirja löytyy myös pääkaupunkiseudun kirjastoista. Varasin sen saman tien, mutta joudun odottamaan kirjaa jonkin aikaa, sillä ennen minua on viisi varausta.
Kitee-Seura järjesti taannoin kirjastolla iltapäivän, jolloin oli esillä Kiteetä ja Kesälahtea jollain tavoin liippaavaa kirjallista tuotantoa. Kirjailijoita oli kutsuttu kertomaan teoksistaan. Se oli mukava tilaisuus, jossa vieraili mm. koululaisia.
Vertaillessani huomasin, ettei Värtsilä jää kirjojen suhteen jälkeen Kiteestä laadullisesti eikä määrällisesti. Kesälahti on sitten asia erikseen. Siellä kirjalliset harrastukset ovat erityisen vireitä.
Mitä mieltä kukin on kirjailijan tittelistä tai miten lukijat tuotantoon suhtautuvat, on tietysti jokaisen oma asia. Ammattikirjailijoita on Suomessa perin vähän. Kirjailijaliiton jäseneksi pääsee kahdella teoksella, ja kai siellä kyseiset kirjat luetaankin.
Toivottavasti Maila Tsupukka pääsee kirjansa kanssa Värtsin palstoille helpommin kuin Kalle Päätalo aikoinaan Hesarin sivuille.
Hienoa Maila että toit esiin kirjasi.
Sitä näyttää olevan Joensuun seutukirjastossakin
lainattava, sekä ei lainattava, kappale. Varauksiakin oli,
eli jahka palaan talviasuntoomme teen siitä heti
varauksen. Kansikuvan sainkin esiin tutkailemalla
Seutukirjaston kokoelmia.
Asiasanaluetteloon on merkitty mm : Kylät:Värtsilä
*
Googlettamallla ”Maila Tsupukka” löytyy myös tietoa
kirjan ”Kuuden sukupolven naisia” julkaisusta sekä
muutakin Mailaan liittyvää tietoutta.
*
Jahka saan kirjan käsiini voin kommentoida sitä,
varmaan joku lukijoista ehtii tehdä kirjasta siihen
mennessä jo esittelynkin.
Värtsiläisten Seuralla on Maila Tsupukan lähettämä kirja, mikä kiertää jäsenillä luettavana. Kirja oli mukana esiteltävänä seuramme Viipurin matkalla kesällä. Pidin itse kirjasta, koska teksti oli elävää ja todentuntuista. Myöskin kirjan lukeneet pitivät kirjasta. Hyvä Maila!
Tilasin Mailalta kirjan. Kuuden sukupolven naisia.
Kirjan aihe on kerrottu luontevasti, niinkuin elämä on kulkenut.
Ei mitään salaamista, eikä keinotekoista. Minä Tykkäsin lukea!