Kesä oli retkeilyn aikaa Värtsilässä. Oli muutamia vanhoja tapoja, joita noudatettiin. – Kun joku järjesti leirin niin sinne mentiin – Jos kukaan ei järjestänyt leiriä niin järjestettiin itse. Eli mentiin retkelle pikku porukalla. – Pääsiäisenä päiväretkelle Piilovaaralle – Vappuna yöretkelle – Juhannusyönä ei saanut nukkua. Auringon nousu oli nähtävä. Tänä vappuna menisimme retkelle Hernelammelle. Paikka […]
Keväisiä touhuja Värtsilän koulun pihalla. Välituntileikit ja – pelit sekä välituntien viettämistavat rytmittyvät mukavasti vuodenaikojen mukaan. Kun lumet ovat sulaneet ja piha vähän kuivahtanut, kaivetaan hyppynarut esiin. Kohta kuuluu pihalta kuorolausuntana aakkoset tai jokin loru hyppimisen tahtiin. Narulla voidaan myös hypätä aaltoja/laineita tai ilmapalloja tai todella nopeita hyppyjä. Myös pihalle piirretyt ruudut paljastuvat lumen alta
Useilta Värtsin lukijoilta on tullut sähköpostitse kuvia Mantsisen orvokkipellosta. Tässä muutamia. Kiitos kaikille lähettäjille! Komea on orvokkipelto!!
Ruskalan kirkko tuhoitui tulipalossa 18.3.2013. Kirkon jälleenrakennushanke on käynnistynyt. Alankerran tilat säilyivät hyvin, koska tuli päässyt tekemään tuhojaan hyvän betonipohjan ansiosta. Herrankukkaron majoitus ja ruokailupalvelut toimivat siis hyvin. Huoneita on käytössä reilut 20, joihin mahtuu majoittumaan 30-40 henkilöä. Ryhmiä käy päivittäin. Jumalanpalvelus pidetään väliaikaisissa tiloissa joka sunnuntai klo 11. Ruskealan seurakunta toimii Inkerin kirkon alaisuudessa,
Perhosmiehet asialla Kaunis tietokirja Kun häiveperhonen tuli iholle Jussi Murtosaari/Petri Mäntynen: Perhosten vuosi, Suomalaiset perhoset saaristosta tuntureille, Minerva 2013 Perhosharrastus on kivaa puuhaa. Itse olen liikkunut kameran ja loittojen kanssa perhospaikoilla kymmenisen vuotta. Sinä aikana on tullut monta iloista tapaamista. Kerran olimme ”jahtaamassa” häiveperhosta (kuvassa alla) sille otollisessa ympäristössä, mutta huonolta näytti. Ilma oli aurinkoinen
On toukokuun ensimmäinen sunnuntai. Hyppään pyörän satulaan ja otan suunnan kohti Laajasaloa ja Kruunuvuorta. Peipposten laulun siivittäessä menoani poljen muutaman kilometrin matkan mäkeä ylös ja toista alas. Löysin Kruunuvuoren ystäväni vihjeen perusteella vuosituhannen vaihteessa. Tavallisesti kevään ensimmäinen retki on tullut tehtyä sinne jo huhtikuun puolivälissä sinivuokkojen alkaessa kurkistella lehti- ja neulasmattojen alta. Meil’ on metsässä
Kaurilan entisen tanssilavan tienoota on nimetty ”Hutunsilimäksi”. Mistä nimi on tullut ja mitä se tarkoittaa? Äitini on kertonut käyneensä nuorena ahkeraan tansseissa Kaurilan tanssilavalla, vaikka tytön piti aamulla aikaisin alkaa työt ei se haitannut. Jorma J Könönen ** Pyydämme lukijoilta kuvia Kaurilan tanssilavalta. Kuvia kaipailee Kaurilan kyläyhdistys, jonka kuva-arkistosta em. kuva puuttuu. Kuvan voi skannata
Pussinpohjalaiset olivat aika hyvin selvillä, mitä naapureiden elämään kulloinkin kuului, vaikka ei kyläiltykään toisissaan, jostain se tieto aina kulki. Muuan naapurin emännistä varsinkin oli ahkera ”tiedonvälittäjä”, joka harva se päivä istahti meidän hellan vieressä olleen puulaatikon päälle ja odotellessaan kahvin kiehumista ehti tarkkaan kertoa kaikki kyläläisten tekemiset ja olemiset. Kun eräänä päivänä kuultiin, että naapurin
Eipä tarvinnut entisajan emäntien käydä punttisaleilla painoja nostelemassa, nosteltavaa lienee rittänyt omissa arkiaskareissakin aivan tarpeeksi, jos ajatellaan vaikkapa tuota vedenkantoa. Kätevä emäntä Kuinkahan monta ämpärillistä lieneekään päivittäin kuljetettu hartiavoimin juomavedeksi, talousvedeksi, pesuvedeksi, karjan juottamiseen, kasvimaan kastelemiseen… Eikä kaivo takuulla ollut aina emännän kannalta katsottuna kätevimmässä paikassa. Eikös se yleensä kaivettu siihen missä sattui vesisuoni virtaamaan,
RAJAVARTIOLAITOS KYSYY KANSALAISILTA OTAKANTAA.FI -SIVUSTOLLA Sisäministeriössä on käynnissä lainsäädäntöhanke koskien hallituksen esitystä tarvittaviksi rajavartiolainsäädännön muutoksiksi. Hankkeessa hyödynnetään esiselvityksessä tehtyä arviota tarpeellisiksi katsotuista säädösmuutoksista. Sisäministeriö on lähettänyt maaliskuussa 2013 keskeisille ministeriöille, virastoille ja järjestöille lausunnoille ko. luonnoksen hallituksen esitykseksi rajavartiolain ja eräiden siihen liittyvien lakien muuttamisesta. Tämän lausuntokierroksen jatkona sisäministeriön rajavartio-osasto järjestää Otakantaa.fi– kyselyn kansalaisia koskevista
Purolan valkosipulit jakautuvat kahteen ryhmään istuttamisen ajankohdan mukaisesti. Niin sanotut talvivalkosipulit istutetaan syksyllä noin 6 viikkoa ennen talven tuloa. Käytännössä se tapahtuu syyskuun viimeisellä viikolla tai lokakuun puoliväliin mennessä. Keväällä istutuksen ajankohta määräytyy sen mukaisesti koska maa on kuivunut muokkauskuntoon. Valkosipuli ei ole kylmän arka joten sen saa istuttaa heti kun sen voi tehdä. Tälle
Veikko Neuvonen kertoo Lapista Lumoava Lapin kirja Lapinhulluille Veikko Neuvonen (toim.): Suomen Lapin lumous, Tammi Kirjaa lukiessa muistuivat mieleen omat ensimmäiset liftimatkat Enontekiöön ja Saanan-Mallan tuntumiin. Niinpä sitä tuli virveloitua villit tammukat ja käytyä kolmen valtakunnan pyykillä. Eniten kuitenkin vaikutti 18-vuotiaaseen Lapin kävijään tunnelma, joka oli jotenkin salaperäinen ja myyttinen. Erilaiset kasvit, erilainen eläinkanta, turistit,
Jäälautta ajelehtii hitaasti rantaa kohti. Sillä näkyy olevan pari lokkia kipparia ja myös perämiespariskunta. Hyvin tuntuvat kyydissä viihtyvän. Ykskaks Perämies nousee siivilleen, lentää lekahuttaa Kippariparin luo. Siellä se tekee temput rouva Kipparille ja suuntaa sitten takaisin oman rouvansa luo. Kylmän rauhallisesti herra Kippari katseli tapahtumaa. Eikä rouva Perämiehelläkään ollut syrjähyppyyn nokan koputtamista. Västäräkitkin saapuivat kohta
Sufit neuvovat puhumaan vasta, kun sanamme ovat läpäisseet kolme porttia. Ensimmäisellä portilla kysymme itseltämme: ”Ovatko nämä sanat totta?” Jos ovat, jatkamme. Jos eivät, vaikenemme. Toisella portilla kysymme ovatko sanat tarpeellisia ja viimeisellä ovatko ne lempeitä. Eknath Easwaran (1911 – 1999)
Sunnuntaina vietettiin Helluntaita ja Kaatuneitten Muistopäivää. Monilla paikkakunnilla muistettiin sodissa menehtyneitä havuseppelein ja muistopuhein. Myös Värtsilässä laskettiin seppele kirkon pihalla olevalle muistomerkille. Tapahtuma oli väkimäärältään vähäinen, mutta lämminhenkinen tuokio, jossa muisteltiin edesmenneitä sukupolvia ja sodissa kaatuneita omaisiamme. Raimo Tiittanen kertoi muistopäivän historiasta, jonka jälkeen seppeleen laskivat sotaorvot Raija Väänänen ja Kalle Lintunen. Erkki Lintunen piti
Tänään Helluntaina vietetään myös kaatuneitten muistopäivää ja täällä paikallisesti reserviläisten kirkkopyhää. Tohmajärven Kirkkoniemessä pidettiin jumalanpalveluksen jälkeen lyhyt hartaustilaisuus seppeleenlaskuineen ja juhlapuheineen. Jussi Raerinne piti erinomaisen puheen ja Värtsin välityksellä sekä pitäjän luvalla se on jaettavissa poissaolijoille kuvien kanssa. Arvoisa veteraanisukupolvi, isättömyyden tuskaa kantaneet sotaorvot, hyvät naiset ja herrat. Vietämme tänään kaatuneiden muistopäivää ja samalla reserviläisten kirkkopyhää. Kaatuneiden muistopäivän viettohan
Kaatuneitten muistopäivää vietetään toukokuun kolmantena sunnuntaina. Aiheen tähän kirjoitukseen antoi saamani 1940 – luvun alkupuolella otettu valokuva Tohmajärven sankarihaudoilta. Miten päivän viettäminen sai alkunsa Kaatuneitten muistopäivän viettäminen sai alkunsa huhtikuussa 1940 pidetystä piispainkokouksesta, jossa oli ehdotettu suru- ja muistojumalanpalvelusten pitämistä talvisodan sankarivainajien muistoksi sunnuntaina 19. toukokuuta 1940. Suunnitelman tietoonsa saanut puolustusvoimain ylipäällikkö, sotamarsalkka Mannerheim käski
