Tunnelma

tunnelmia

Marraskuun harmaa peitto makaa seudun yllä. Edes keskipäivä ei saa sitä puhkaistua. Sataa tuhnuttaa pienin sumupisaroin. Ulkona on lämpöasteita. Sisällä niitä on enemmän.

talitiainenVieno kahvin tuoksu houkuttaa istumaan tuvan pöydän ääreen ja viettämään hämärähetkeä. Siitä on hyvä seurata lintujen pyrähtelyä syöttöpaikalla. Talitiainen tulee ikkunalaudalle ja kurkkii sisälle. Ei näe tarpeeksi. Venyttää kaulaansa ja nousee ihan varpailleen. Toteaa pöydän tyhjäksi ja lentää pois. Ehkä se säikähti istujan liikehtimistä.

Askareet oli saatu päätökseen eikä uutta vielä alettu. Mihinkään ei ole kiirettä. Ei kuulu oikeastaan mitään ääniä. Kun oikein tarkkaan kuuntelee, erottaa seinäkellon tikityksen.

Kyynärpäät nojaavat edelleen pöydän pinta vasten. Ajatukset pyörivät milloin missäkin. Mitähän jonkun Ailuksen pään sisällä liikkuu? Tai niiden monen muun, jotka ovat kahmineet vielä enemmän? Voivatko he koskaan olla tyytyväisiä? Vähän on se, mitä ihminen todella tarvitsee.

Valo vähenee. Kahvikuppi nousee – hörppäys. Ei vielä sytytetä lamppuja, ei edes kynttilää! Hämärän peitto iholla tuntuu pehmeälle . Esineitten muodotkin saavat pastellimaiset ääriviivat. Voisi kuvitella tontun kurkkaavan nurkasta, johan joulukin lähenee.

Mikä lahja ihmiselle! Hetki rauhaa ja hiljaisuutta. Ei puutu mitään, ei kaipuuta mihinkään. Ei tarvitse ehtiä bussiin, työhön, lasta hakemaan päivähoidosta… Kaikki arkielämän pakko on poissa .

Laiva tarvitsee myös satamaa, jossa sitä huolletaan. Ehkä istujaakin odottaa uusi purjehdus.

Teksti ja kuvat: Irene Peuhkurinen

5 comments for “Tunnelma

  1. Onkos Irenen kesäkiireetkin hiljentyneet – on saanut levätä ennen joulukiireitä
    Mirja Sisko

  2. Olenpa kirjoittajan kanssa samaa mieltä marraskuun tunnelmista.

  3. Meidän ikäisillemme opetettiin, että ahkeruus on yksi ihmisen
    perushyveistä. Saattaapa joku tuntea jopa syyllisyyttä
    jäätyään hetkeksi tunnelmoimaan kahvikupposen ääreen ja
    viettämään hämäränhyssyä. Oli mukava lukea ahkeran Irenen
    kertomus omasta luppohetkestään.

  4. Lintujen touhua seuratessa ajan kulku unohtuu, on ne niin kevytjalkaisia ja virkeitä. Inhimillisyyttäkin näkyy kun saavat riidan aikaseksi,topakasti torailevatkin. Toinen rauhoittava elementti on seurailla joen virran juoksua mökin pöydän ääressa.

  5. Tunnelmallinen kertomus!

    Hyvää joulun odotusta!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *