Joulukortti

rauhallista joulua pussinpohjan masa

Kautta tyynen, vienon yön,
päältä kirkkaan tähtivyön
riemun ääni helähtää,
suuret pienet herättää.
Se on laulu enkelten,
joka soipi riemuiten:
”Vapahtaja juuri nyt
teille ompi syntynyt.”

Keräämieni joulukorttien joukossa on yksi kortti ylitse muiden. Siihen liittyy lämmin muisto yhdestä  joulunaluspäivästä vuodelta 1941. Oli viimeinen koulupäivä ennen joululomaa. Koulussa harjoiteltiin ohjelmia seuraavana aamuna vietettävää kuusijuhlaa varten.

Joululauluista on erikoisesti jäänyt mieleeni ”Pärskyy pirtin päreenpalo, kertoo kaskujansa salo”-laulu. On siinä niin hyvin kuvattu pienen maalaistorpan joulua. Sitä vain kovin harvoin kuulee nykyisin laulettavan. Näytelmä oli nimeltään ”Ihmeellinen kruunu”, jossa koulupoika paljasti kuninkaan kruunun varastaneet rosvot. Minä olin se koulupoika, joka sai prinsessan ja puoli valtakuntaa palkkioksi kuten kunnon saduissa oli aina tapana. Hankalinta siinä oli se, että piti suudella sitä prinsessaa kädelle, vaikka hovietiketti ei ollut vielä oikein hanskassa (muuten vuosia myöhemmin tämä samainen prinsessa seisoi vuoteeni vieressä herättelemässä minua eetteri-humalasta Helsingin Kirurgisessa sairaalassa umpisuolileikkauksen jälkeen).

Oli niin jouluinen olo kotiin tullessa ja kaiken kukkuraksi jo porstuassa tuoksui tuore joulupulla. Siellähän niitä oli pellillinen kotilieden kulmalla. Äitipuoleni kiikutti heti pullan ja lasin kylmää maitoa pöytään. Voiko mikään maistua paremmalta kuin tuore pulla ja kylmä maito. Ei ainakaan pienestä pojasta joulun alla. Huomasin siinä, että posti oli tuonut yhden joulukortin. Ei niitä meille tainnut montaa siihen aikaan tullakaan, jos ei liene läheteltykään. Minä kyllä pikkukortteja ”lähettelin” salaa luokkatovereiden pulpetteihin. Sitä enkelikorttia ihaillessani ja lukiessani niitä joululaulun sanoja useampaan kertaan, tuli entistäkin jouluisampi olo.

Niihin muutamiin säkeisiin sisältyy koko joulun ilosanoma lapsenkin helposti tajuttavaksi. ”Kautta tyynen vienon yön” -joululaulusta on tullut yksi mieluisimmista. Joka joulu haluan sen kuulla ja muistella sitä jouluista tunnelmaa lapsuudenkodissani kauan, kauan sitten.

Pussinpohjan Masa

Tällä kortilla toivotamme Värtsin toimittajille, kirjoittajille ja lukijoille muistorikasta joulua ja kaikkea hyvää tulevalle  vuodelle 2014! Arja-Leena ja Martti Törrönen

Tällä kortilla toivotamme Värtsin toimittajille, kirjoittajille ja lukijoille muistorikasta joulua ja kaikkea hyvää tulevalle vuodelle 2014!
Arja-Leena ja Martti Törrönen

 

 

12 comments for “Joulukortti

  1. Aah miten kauniita kortteja – ovat varmaan Masan tekemiä

    Hyvää joulua teidän perheeseen toivottaa Pusat

  2. Kiitos toivotuksesta! Kaunis on Masan lempijoululaulu, niinkuin moni muukin. Musiikki on se , joka ainakin minun mieleni jouluun virittää. Minun lempparini on ”Oi, saavu suuri rauhan juhla” (T.Kuusisto/V. Havas). Sitä kuulee tosi harvoin. Ehkä sanat ovat liian ”yhteiskuntapoliittiset”.

  3. Hyvää Joulua myös minulta ja Onnellista Uutta Vuotta!
    terveiset Mirja V

  4. Pärskyy pirtin päreen palo,
    kertoo kaskujansa salo
    tuikkii taivaan tähtivyö.
    Seisoo äänetönnä rukki,
    lahjat toi jo joulupukki.
    Päättyy pitkän, pitkän päivän työ,
    pitkän päivän työ
    pitkän päivän työ.

    Laulaa lauma tuvan lasten,
    loistaa silmät pienokaisten,
    juhla joulun jälleen on.
    Valon, lämmön luo se,
    ilon, kirkkaan hetken tuo se
    kauas, kauas syvään salohon,
    kauas salohon, kauas salohon.

  5. Sakari, kiva kun etsit netistä sopivia aiheita. Kuuntelin joululauni youtubesta. Nyt tulee taas lunta tupaan. Mauno on mielestäni pukenut laulun siirappiin, nniinkuin monen muunkin laulun. Ja kuka (en löytänyt sanoittajaa) on mennyt sössimään väkevät V. Havaksen sanat. Noihin Maunon laulun sanoihin voisi tehdä uuden sävelmän.
    Kas, tässä alkuperäiset sanat:
    Oi, saavu suuri rauhan juhla sinne,
    minne turman ukkospilvi nous,
    missä tyynimetsäkummun rinne
    on kuin jännitetty surman jous!
    Anna rauhan virttä huminoida malmin,
    valtavasti soida kiitospsalmin!

    Ja sinne, missä pientä sortaa suuri,
    väkivalta oikeutta on,
    missä kolkon vankityrmän muuri
    kätkee marttyyrien kohtalon,
    sinne saata viesti seimen-ristin tieltä;
    siellä voitto, missä uhrimieltä.

    Oi, rauhan juhla, enkelsiivet nosta
    ylle tuskan valtaan lyödyn maan,
    päästä mielet vallan hurmiosta
    köyhät, heikot auta kunniaan.
    Saavu, rohkeutta anna Suomen paimenille
    aarteitansa yössä kaitseville.

  6. P.S. Sanoissa saattaa olla joitakin virheitä. En löytänyt mistään alkuperäisiä, joudoin kuuntelemaan ne levyltä.

  7. Oi saavu, suuri rauhan juhla,
    sinne, minne turman ukkospilvi nous;
    missä tyyni metsäkummun rinne
    on kuin jännitetty surman jous.
    Anna rauhan virttä huminoida malmin
    valtavasti soida kiitospsalmin.

    Oi saavu, joulu, pienokaisen lailla
    mahtimiesten neuvospöydän luo,
    katso silmilläsi autuailla,
    kimmel aamuruskon mailta tuo,
    katso, kunnes korskat kumartavat päänsä
    kuullen tunnon ääntä, syyttäjäänsä.

    Ja sinne, missä pientä sortaa suuri,
    väkivalta oikeutta on,
    missä kolkon vankiholvin muuri
    kätkee marttyyrien kohtalon.
    Sinne saata viesti seimen, ristin tieltä,
    siellä voitto, missä uhrimieltä.

    Oi rauhan juhla, enkelsiivet nosta
    ylle tuskan valtaan lyödyn maan,
    päästä mielet vallan hurmiosta,
    köyhät, heikot, auta kunniaan.
    Saavu rohkeutta tuoden paimenille,
    kalleintansa yössä kaitseville.

    Mun luokseni käy, rauhan tuoja ainoo,
    kun mun sielussani taisto soi;
    Hengen työtä turman pistin vainoo.
    Rietas henki iskee, minkä voi!-
    Jos on raskas ristin tie ja ristin koulu,
    onhan matkan päässä ikijoulu!
    Väinö Havas

  8. Vai oli lorahtanut siirappia Joulun sanoihin!
    Hyvä, ettei sentään suolaa haavoihin.
    Aina ei ole teko yhtä paha kuin tarkoitus 😉

  9. Ei siirappia niinkään sanoihin kuin tulkintaan. Makuja on monenlaisia, minä vaan en oikein diggaa Mauno Kuusistoa. Kiitos kaikkien sanojen löytäjälle!

  10. Havaksen sanoituksissa on jotakin sellaista sisältöä, joka tekee todella vaikutuksen! Monet virret ovat hänen käsialaansa; itse miellyin aikanaan suuresti runoon ”Testamentti pojalleni”.
    Tämä ja miksei tuokin ylläoleva Jouluruno ovat eittämättä saaneet hänen sankarikuolemansa jälkeen luonnollisesti jopa symbolista merkitystä.

    Olen kuullut jostakin, että hänellä oli mainitusta asiasta joku ”etiäinen”. Kerrotaan, että viimeiseksi jääneellä rintamalomallaan tämä kirkkoherra ja komppanianpäällikkö oli ollut sitä mieltä, että hän ei enää palaa.

    Näitä etiäisiä- tai miten niitä nyt milloin kutsutaankin- lienee oikeasti joillakin ihmisillä esim. juuri vähän aikaa ennen äkkikuoleman koittamista. Sotilaistahan näitä kerrotaan jopa useinkin; tietysti kuulija/lukija voi halutessaan ajatella niinkin, että kuoleman kanssa silmäkkäin olevat miehet ovat luonnollisesti alitajunnassaan jo alistuneet kohtaloonsa.

    Itse tosiaan pitkälti uskon kyllä näihin, mutta en ryhdy kenekään kanssa niistä kiistelemään. Kerron aiheeseen liittyvän tositapauksen niin kuin se on minulle kerrottu ja niin kuin sen muistan:

    Äitini eno Eljas Miinalainen sai tuhansien muiden lailla talvisodan merkkien alla käskyn valmistautua puolustamaan Suomenmaata. Hän oli lähtiessään saanut sisareltaan matkaevääksi piirakkapaketin. Minne hän sen laittoi, siitä ei ollut sillä hetkellä havaintoa. Aivan lähtöhetkellä hän oli kuitenkin jakanut taskustaan sisarensa lapsille karamellejä ja oli sanonut, että tämä on viimeinen kerta kun hän on teille karkkia antamassa.
    Talvisota sitten syttyi ja Eljas sai kunnian olla – Värtsilän ensimmäinen sankarivainaja! Joulukuun kolmantena päivänä hän oli kovassa tilanteessa kaatunut eli varsinainen sotaretki kesti hänen kohdallaan vain neljä vuorokautta. Eväspiirakkapaketti oli sitten myöhemmin löytynyt kotoa johonkin hirrenväliin työnnettynä. Eljaksella oli ollut näin itsellään sisäinen tieto, että hän ei piirakoita tarvitse!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *