10 comments for “Viikon puheenaiheet, viikko 40

  1. Mainostaminen kaiten oli täällä Värtsissä rajoitettua mutta tuonpa esiin silti pienen tiedotuksen;

    Niiralassa, Ysitien Portin (Itähuolinta) pihassa olisi huomisesta tiistaista lauantaihin saakka tarjolla suoraan pannulta Puruveden voissa paistettuja muikkuja sekä paikan päällä puu-uunissa, leppälastuilla savustettuna, kotimaista kirjolohta.

    Kalaa on tarjolla päivisin aina niin kauan kuin sitä riittää.

  2. Mukavaa luettavaa Sääperin Erakolta. Siinä taas yksi esimerkki Vireästä Värtsilästä. Menestystä!!!

    Kalajuttu seuraavakin. Jussi Raerinne antoi kalasäilykepurkin. Siinä on kaksi vuotta sitten säilöttyä haukea. Erkki Johannes oli – jos nyt muistan oikein – saanut 4 kg painaneen hauen. Se oli pilkottu ja säilötty Jussin tässä lehdessä äskettäin antaman reseptin mukaisesti.

    Avasin uuskäyttöön otetun lasitölkin vieraanamme olleen kulinaristin istuessa pöydässä. Kiittelimme hänen kanssaan säilykkeen erinomaista makua. Minulle kokemus palautti mieleen äitini, joka valmisti juuri sellaista herkkua.

    Olisko tässä “Kalasäilyke made in Värtsilä”? Mielestäni voi(si) ihan hyvin olla, jos niin halutaan. Kokeilkaa, hyvät kalan ystävät! Ei anneta herkun aineksia raakoina minkeille, kun voidaan itsekin niistä hyötyä, ainakin osasta roskasaaliina ylös vedetyistä särjistä ja ahvenista. Eikä viedä kaikkia lasitölkkejä keräykseen.

    Ierikka

  3. Mukavaa, kun kala on kelvannut. Söimme tänään myös itse purkillisen samaa vuosikertaa. Suosin säilönnässä erityisesti sillipurkkeja paristakin syystä; niiden kannen saa kierrettyä kunnolla tiukalle ja avattu purkki on helppo käyttää ruoaksi kaiken kalan tapaan mahdollisimman nopeasti. Vaikka avaamaton purkki säilyy hyvänä ties kuinka kauan jopa parantuen, niin avaamisen jälkeen suunta on melko heti luonnollisesti päinvastainen.
    Säilöttyä on tullut vuosien varrella hyvin monenlajista kalaa. Suurista kaloista satsin saa kuitenkin tehtyä suhteessa vähemmällä vaivalla. Esim. viiden kilon hauen käsittelee fileoimalla parhaastaan purkkikuntoon muutamassa minuutissa, kun sama kilomäärä särjensilppiä vaatii jopa tuntien työn. Makuelämys tietysti on silloinkin ehdottomasti ahertamisen arvoinen.
    Siinä olisi muuten haaste vaikka jollekin paikalliselle Pelle Pelottomalle, kun pystyisi kehittelemään koneen eli laitteen, jolla pikkukalan puhdistaminen suurinakin määrinä olisi joutuisaa. Muistelen kuulleeni, että joku olisi suomustanut vekkokaliiperin särkiä kohtuullisella menestyksellä jopa perunankuorimakoneella!

    PS. Kommenteissa mainittu ja syöty hauki oli muuten painoltaan tarkasti peräti 5 942 g, paikkana Tuupovaaran Riihilampi, pvm 15.8 2011 ja saamamiehenä nuorempi poikani EJ. Kyseiseltä vedeltä olisi hurjia kalajuttuja valokuvien kera vaikka kuinka paljon , mutta ei niitä tohdi ainakaan näin yötä vasten julkaista!

  4. Kyllä sitä nyt kehua retostetaan isoilla kaloilla.. olen ihan näkevinäni kuinka kulinaarien parratkin on kalan soosissa..
    En ole katkera mutta kuitenkin,,
    Kun eilen lämmitin tuvan uunin niin laitoin sinne rukkasen kokoisen lahnan läpyskän voipaperiin ja märkiin sanomalehtikääreisiin hautumaan. Ihan syötävää sekin kun parempaa ei ollut. Uunipellillä paistetut kurpitsalohkot ovat myös erinomaista evästä.

  5. Pieni kalajuttu Jussin mainitsemalta riihilammelta. Olimme kolmisen vuotta sitten Ension kanssa siellä pilkillä tavoitteena saada riihilammen kookasta ahventa. Silloin oli tolikkahauki syönnillä, noin tunnin verran pilkittyämme Ensio sanoi “lähetään pois eihän täältä nyt saa muuta kuin tuota heuventuppea.”

  6. Ettei menhis liian vakavaksi juttuje vire tiäl.
    Lukiaka tää…..etenk loppukaneetti.

    Paan ny teille runua!
    Tämän on kirioottanu Arto Juurakko, kirian nimi on “Rakkauren kipunoota pohojalaasittain- Parisuhtehen patolokiaa”

    “Maharollisen väärinkäsityksen oikaasu”:

    Talavella kiiruhran autolle
    palio ennen lähtyä,
    notta kerkiän vähä lämmittää
    ennenku sä tuut.
    Ekkai luule,
    notta yritän lähtyä hoputtaa?

    Kesällä hosun autolle,
    notta kerkiääsin
    vähä tuulettaa,
    nottei het reororantti petä,
    ku sä tuhannen yrtin raikkahana tuut kyyttihin.
    Älä vaan luule, notta äkääsenä siälä orotan?
    Tuut peräs joskus
    niin hätähisenä.

    Tiäräkki se, notta
    sua mä orottaasin
    niinku kuntaliitosta,
    vaikka vuasitolokulla.

  7. Tänään on maailman eläinten päivä.

    Valitsin tähän siksi Juice Leskisen Hai- runon.

    Laiturilla illalla haitari soi.
    Haita se harmitti. Haita risoi.

    Myrkkyä on hain haimassa annos.
    Säilykepurkissa haimassa annos…

    Väärään paikkaanko eilen hairahti
    riutalta lähetetty, vakuutettu hairahti?

    Miksi siis karille hai karahti?
    Kirjoita!

    Osoite: Haikara

  8. Mukava sanoitus tuossa runossa; Juicehan oli suuri taiteilija, jonka tuotanto sisältää hyvin paljon erittäin puhuttelevia aiheita.

    Eväkkäistä sen verran, että tekaisin tuossa muutamana päivänä pitkästä aikaa uuden satsin säilykekalaa. Kävin aikuisen Mirja -tyttäreni kanssa keskiviikkona suorittamassa Riihilammella syysteurastuksen. Saaliiksi saimme virvelipeleillä kaikkiaan 12 haukea 0,5 – 2 kg ja 7 ahventa 200 – 700 g. Fileoin kaikki kalat; ahvenet paistettiin pannulla mutta hauet päätyivät purkkiin. Säilykettä kertyi 23 purkin verran; yksi ei umpioitunut kunnolla, joten söimme sen juuri iltakahvilla ollessa. Kelpasi!
    Saalis tuli muutoinkin hyödynnettyä tarkoin; sisälmykset ja anopinfileet kissoille, päät ja nahkat ketunpyyntihaaskaan ja rangat kuivatimme leivinuunin jälkilämmössä koirankorpuiksi. Mitään ei siis mennyt hukkaan!

  9. Kuulehan, Jussi R., joskus kun syyskiireesi ovat ohi, järjestämme seurakuntakodissa kurssin kalasäilykkeen teosta. Panen jo purkkeja jemmaan.

    Ierikka

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *