Mökkeilyä

Monella alkaa olla  kesän mökkikausi jo lopuillaan. Meidän perheessä kokonaan loppunut. Olemme aikoinaan saaneet pitää kolmekin eri mökkiä jokainen omalla tavalla meille sopivia.

Ensimmäinen oli joen varressa ja aika lähellä – vilja-aitasta rakennettu – sieväkin. Sitten tarvitsimme rahaa tämän kodin rakentamiseen ja luovuimme mökistä

No kuitenkin rupesi tekemään mökkiä mieli ajan myötä.  Se järjestyi ihan helposti – vanhempien ent. pienehkö mökki Pyhäselän saaressa. Minähän nautin siellä olosta, kun olin lapsena ollut läheisellä tätini isolla huvilalla (maljakkokukkien kerääjänä ja kananmunien myös).  Ja niitä riitti.
Taas seurasi luopuminen.

Viimeinen mökkimme oli Rääkkylässä – myöskin saaressa lähellä manteretta. Oli ehken paras mökki. Vaari oli aika useasti veneellä vastassa lapsiamme,  vävyjämme ja lastenlapsiamme, jotka tulivatkin aika kaukaa. Kerrankin olivat elokuussa yhden aikaan yöllä perillä. Laitoin kynttilät palamaan rantaan, että vaari osasi ohjata veneen oikeaan kohtaan. Moottorivenematka kesti vain 10-15 min.

Kyllä lapset varmasti muistavat pitkään tämänkin reissun – ja mummo ainakin.

Vaikka mökki oli meidän sakille sopivan iso oli siitäkin luovuttava, Siippa (Tellervolta lainattu sana) ei suostunut ottamaan minua enää veneeseen, kun tasapainoni rupesi heittelehtimään. Kyllä oli ikävä luopua. Olin siellä aina aamulla heti sängystä suoraan uimassa. Tykkäsin olla uistelemassa ja ongella – eikä turhaan, kun kalaakin tuli. Teimme pitkiä retkiä saarelta saarelle eväät ja spriikeitin mukana. Olipa mukavaa. Lapset perustivat bändin. Lapsilla mielikuvitus pelaa. Kuvassa senaikainen bändi.

Kesämökkitrio. Kuva SP

Huonomminkin voisi aikaansa viettää.
Kyllä tässäkin pihassa on kuin kesämökillä, ainoastaan se vesi puuttuu.

 Patsolan Mirja (meitä Mirja-nimisiä on täällä niin monta)

Share

11 comments for “Mökkeilyä

  1. Kyllä niihin entisiin asuinsijoihin ja
    kesäpaikkoihin jää aina pala elettyä
    elämää ja tietenkin muistot.Varmaan Mirjan
    lapsenlapsetkin muistavat monta “jännää”
    noilta ajoilta.
    *
    Minulla oli eilen tarkoitus muistella
    15 vuoden Lehmossa asumistamme kulkemalla
    pitkästä aikaa Lehmon harjuilla ja
    Kylmäojan kylätiellä.

    Ukkosen jyrähdys kuitenkin ratkaisi, että
    käännyinkin entiselle kotikadulle. Siellä
    oli eräs isäntä pesemässä keittiönsä ikkunaa
    ja tunnisti satunnaisen kulkijan
    vielä kahdeksan vuoden jälkeenkin.

    Siitä vain sisälle ja mehumuki kouraan. Heidän
    keittiönikkunastaan on suora näkyvyys entiselle
    ovellemme joten voin samalla tiirailla pihalla
    tehtyjä muutoksia.

    Aurinkoisin – vaikkakin haikein mielin – jatkoin
    matkaa. Suunnattoman suuri auringonkukka, josta
    oli kuvakin jokin aika sitten sanomalehti Karjalaisessa,
    vilkutti minulle jäähyväisiksi.

  2. Onko teillä vielä olemassa tuo kuvassa taustalla
    näkyvä astiakaappi? Itselläni on vastaavan mallinen,
    30- luvulta peräisin oleva kaappi.

    Täällä Pyhäselällä on paljon saarissa sijaitsevia
    kesämökkejä. Yksi on tuossa lähellä niin pienessä
    saaressa, että itse en uskaltaisi siinä kovalla
    tuulella olla. Viime kesänä järven vesi oli lisäksi
    korkealla.

  3. Kiitti Sakari- kuuntelin jo musiikin- tuttu laulu Henryltä
    Terv. MirjaSisko

  4. Erämaajärven yllä oli viimeyönä mahtavat revontulet.

  5. Maija-Liisalle tiedoksi – ei ole enää tuota astiakaappia.
    Möimme mökin irtaimistoineen (saaressa se oli niin helpompaa tehdä
    Nyt olen ajatellut, jos sukulaiseni pitäisivät meillä tällä hetkellä olevat monet vanhempiemme kalusteet (siippa on ne kunnostanutkin uudenveroisiksi. Kirstin tyttö kunnostelee ja maalailee myös huonekaluja ja ovat hyvännäköisiä hänen omalla “kämpällään Savossa.”
    Terv. MirjaSisko

  6. Laskeskeltiin juuri eilen, että olemme olleet mökin onnellisia omistajia jo 48 v. Kyllä se on katkera pala, kun sinne jonain kauniina päivänä ei kykene menemään. Sekin aika koittaa vielä.

  7. Tuota mökistä luopumisen tuskaa minun ei tarvitse kokea. Tosin en ole koskaan saanut nauttia mökin omistamisen iloistakaan.

  8. Meitä mökkiohöperöitä on ja tulee olemaan.
    MirjaSisko

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *