Monella alkaa olla kesän mökkikausi jo lopuillaan. Meidän perheessä kokonaan loppunut. Olemme aikoinaan saaneet pitää kolmekin eri mökkiä jokainen omalla tavalla meille sopivia.
Ensimmäinen oli joen varressa ja aika lähellä – vilja-aitasta rakennettu – sieväkin. Sitten tarvitsimme rahaa tämän kodin rakentamiseen ja luovuimme mökistä
No kuitenkin rupesi tekemään mökkiä mieli ajan myötä. Se järjestyi ihan helposti – vanhempien ent. pienehkö mökki Pyhäselän saaressa. Minähän nautin siellä olosta, kun olin lapsena ollut läheisellä tätini isolla huvilalla (maljakkokukkien kerääjänä ja kananmunien myös). Ja niitä riitti.
Taas seurasi luopuminen.
Viimeinen mökkimme oli Rääkkylässä – myöskin saaressa lähellä manteretta. Oli ehken paras mökki. Vaari oli aika useasti veneellä vastassa lapsiamme, vävyjämme ja lastenlapsiamme, jotka tulivatkin aika kaukaa. Kerrankin olivat elokuussa yhden aikaan yöllä perillä. Laitoin kynttilät palamaan rantaan, että vaari osasi ohjata veneen oikeaan kohtaan. Moottorivenematka kesti vain 10-15 min.
Kyllä lapset varmasti muistavat pitkään tämänkin reissun – ja mummo ainakin.
Vaikka mökki oli meidän sakille sopivan iso oli siitäkin luovuttava, Siippa (Tellervolta lainattu sana) ei suostunut ottamaan minua enää veneeseen, kun tasapainoni rupesi heittelehtimään. Kyllä oli ikävä luopua. Olin siellä aina aamulla heti sängystä suoraan uimassa. Tykkäsin olla uistelemassa ja ongella – eikä turhaan, kun kalaakin tuli. Teimme pitkiä retkiä saarelta saarelle eväät ja spriikeitin mukana. Olipa mukavaa. Lapset perustivat bändin. Lapsilla mielikuvitus pelaa. Kuvassa senaikainen bändi.
Kesämökkitrio. Kuva SP
Huonomminkin voisi aikaansa viettää.
Kyllä tässäkin pihassa on kuin kesämökillä, ainoastaan se vesi puuttuu.
Patsolan Mirja (meitä Mirja-nimisiä on täällä niin monta)
Hauska kuva.
Kyllä niihin entisiin asuinsijoihin ja
kesäpaikkoihin jää aina pala elettyä
elämää ja tietenkin muistot.Varmaan Mirjan
lapsenlapsetkin muistavat monta ”jännää”
noilta ajoilta.
*
Minulla oli eilen tarkoitus muistella
15 vuoden Lehmossa asumistamme kulkemalla
pitkästä aikaa Lehmon harjuilla ja
Kylmäojan kylätiellä.
Ukkosen jyrähdys kuitenkin ratkaisi, että
käännyinkin entiselle kotikadulle. Siellä
oli eräs isäntä pesemässä keittiönsä ikkunaa
ja tunnisti satunnaisen kulkijan
vielä kahdeksan vuoden jälkeenkin.
Siitä vain sisälle ja mehumuki kouraan. Heidän
keittiönikkunastaan on suora näkyvyys entiselle
ovellemme joten voin samalla tiirailla pihalla
tehtyjä muutoksia.
Aurinkoisin – vaikkakin haikein mielin – jatkoin
matkaa. Suunnattoman suuri auringonkukka, josta
oli kuvakin jokin aika sitten sanomalehti Karjalaisessa,
vilkutti minulle jäähyväisiksi.
Onko teillä vielä olemassa tuo kuvassa taustalla
näkyvä astiakaappi? Itselläni on vastaavan mallinen,
30- luvulta peräisin oleva kaappi.
Täällä Pyhäselällä on paljon saarissa sijaitsevia
kesämökkejä. Yksi on tuossa lähellä niin pienessä
saaressa, että itse en uskaltaisi siinä kovalla
tuulella olla. Viime kesänä järven vesi oli lisäksi
korkealla.
Rantamökissä – Henry Theel
http://www.youtube.com/watch?v=GkPA4p2vO8E
Kiitti Sakari- kuuntelin jo musiikin- tuttu laulu Henryltä
Terv. MirjaSisko
Veikko Tuomi – Erämaajärven mökki
http://www.youtube.com/watch?v=qQg-l0Grmqk
Erämaajärven yllä oli viimeyönä mahtavat revontulet.
Maija-Liisalle tiedoksi – ei ole enää tuota astiakaappia.
Möimme mökin irtaimistoineen (saaressa se oli niin helpompaa tehdä
Nyt olen ajatellut, jos sukulaiseni pitäisivät meillä tällä hetkellä olevat monet vanhempiemme kalusteet (siippa on ne kunnostanutkin uudenveroisiksi. Kirstin tyttö kunnostelee ja maalailee myös huonekaluja ja ovat hyvännäköisiä hänen omalla ”kämpällään Savossa.”
Terv. MirjaSisko
Laskeskeltiin juuri eilen, että olemme olleet mökin onnellisia omistajia jo 48 v. Kyllä se on katkera pala, kun sinne jonain kauniina päivänä ei kykene menemään. Sekin aika koittaa vielä.
Tuota mökistä luopumisen tuskaa minun ei tarvitse kokea. Tosin en ole koskaan saanut nauttia mökin omistamisen iloistakaan.
Meitä mökkiohöperöitä on ja tulee olemaan.
MirjaSisko