Tykkään itse ajella isohkolla moottoripyörällä jossa moottorina erään Hondamiehen tulkinnan mukaan on kuplavolkkarin moottorin puolikas ja joka on tunnetun itäpyörän Ural:n kopio! Näistä ylistävistä laatuarvioista huolimatta sillä kertyi menneenä kesänä kilometrejä reilut 5 tuhatta, ilman remontteja. Tänä viikonloppuna se menee puunauksen jälkeen alakertaan talvilepoon odottamaa kevään avausta.
Taannoisella syyskuun alun matkallani Hanoihin saatoin kongreettisesti todeta, että laulun sanat: ”moottoripyörä on moottoripyörä, skootteri on lälläripyörä” eivät todellakaan pidä paikkaansa, ei ainakaan vietnamissa. Todisteeksi nappailin kuvia sikäläisistä joukkojen kuljetusvälineistä, skoottereista, jotka näköjään pystyvät paljon muuhunkin kuin ihmisten siirtoihin paikasta toiseen. Näistä muutamista kuvista saa hieman käsitystä siitä, miten monipuolisesti ne ovat hyötykäytössä, ja ympärivuotisesti.
Pikkutytön kypäränä on lippalakki!
Liikenne Hanoin kaduilla on kaoottista, erittäin luovaa ja joustavaa, liikennesääntöjä ei noudateta niin orjallisesti kuin meillä. En tunne paikallia kaksipyöräisten kuormaussääntöjä, mutta joustavia nekin tuntuvat olevan. Kypäräpakko siellä on kuten meilläkin, mutta nollatoleranssi niiden käytössä ei ole toteutunut.
t. VTOH
Olisiko muutto menossa…?
Petauspatja illaksi kotiin.
Kunpa meilläkin olisi aina kesä! Joutaisi pois nastarenkaat, lämmityslaitteet, ja auton ulkokuori. Tulisi paljon halvemmaksi.
Taloyhtiössämme sai viisikymppisiä viettävä mies
kavereiltaan yllätyslahjan. Se oli venäläinen
Ural 350 moottoripyörä. Koska elettiin aivan
yhdeksänkymmentäluvun alkua kyseinen pyörä herätti
paljon mielenkiintoa, lähinnä se koettiin vitsinä.
Tavaraoita en nähnyt kyseisen sankarin kuitenkaan
motskarillaan kuljettavan, vaikka useamman kauppaliikkeen
omistaja olikin.
Eipä aikaakaan, kun toinenkin pyöreitä täyttävä
tuttavani halusi samanlaisen lahjan.
Lemillä kuulin seuraavanlaisen jutun: – Suku keskusteli, mitä antaisivat 75-vuotiaalle ukille syntymäpäivälahjaksi. – Radio? – Ei se enää kuule! – Televisio? – Se se näe! – Mopo!!! hihkaisi poika suvun nuorimmasta päästä. – Joo! Ostetaan mopo.
Niin ostettiin mopo, ja ukki lähti saman tien köröttelemään pihasta kohti maantietä. Mutta aikaisemmin kotipolkua kulkeneilta oli unohtunut veräjän ylin riuku paikalleen. Niinpä ukin pää kolahti siihen riukuun. Onneksi oli annettu lahjaksi myös kypärä. Ja tuvan seinälle naulatusta lääkekaapista löytyi laastaria.
Sukujuhlan kakkukahveilla oli hauskaa, ja ukki myhäili tyytyväisenä.
Ierikka
Nuorena tyttönä ajelin mopolla, saattaisi se vieläkin onnistua.
Palaanpa muistikuvissa tuonne 1950 luvulle niin aika monenlaista tavaraa silloin moottoripyörällä kuljetettiin. Ei ne syrjäkylien miehet kovin paljoa
liikkennesääntöjä muistaneet kun tavaraa piti siirtää paikasta toiseen.
Kyllä on mopot hyvin kuormattu. Siinä ei polteta kallista luonnonvaraa turhaa. Siinä mopo kuljettaa 1-3 henkeä kevyesti ja muuttokuorma päälle.
Katsokaas noita kuvia sillä silmällä, että sielläkin oltaisiin yhtä hysteerisen innokkaita lain laatijoita ja -noudattajia kuin täällä.. Joka ihmistä kuljettaisi vähintään yksi auto ja muuttoautot päälle. Tosin mopoja ei luultavasti näkyisi, mutta kyllä olisi kadut autoja täynnä ja bensaa palaisi ihan eri tavalla.
Kiitokset VTOH:lle taas mukavasta tuulahduksesta sieltä jostain