Juhannuskokko

Kun kesän 2012 juhannus on enää muistoja vaan, muistelen minäkin vielä vähän kokkoperinnettämme. Vietin juhannusta samassa paikassa, missä olen viettänyt keskikesän juhlaa jo kymmeniä vuosia. Vain yhtenä elämäni juhannuksena en ole ollut näillä samoilla lapsuuteni tanterilla.

Tänä vuonna, kokko paloi jo 22. kertaa samaisella paikalla, metsän laidassa olevalla kalliolla. Kokkohan pitäisi polttaa veden äärellä, mutta kun sitä rantatonttia ei omisteta. Ensimmäisinä vuosina kokko oli melkoisen iso risukasa, mutta kokon malli ja koko ovat muuttuneet vuosien vieriessä. Kokoa on täytynyt pienentää, koska ympäröivä metsä ja pusikko ovat tulleet aina vaan lähemmäksi ja isoa roihua ei enää uskalla polttaa. Olimme varautuneet tänä vuonnakin vain pienen nuotion polttamiseen, jos olisi ollut kovin kuivaa. Tämän juhannuksen kokon polttamisen kuitenkin varmistivat juhannusviikon vesisateet ja ympäröivän metsän kosteus sekä aattoillan tyyni ilma. Kokon malli on kehittynyt ”kokko arkkitehtien” kehittymisen myötä; malli on tietääkseni jo perinteinen, mutta pintasilauksena on yleensä joka vuosi jotakin uutta. Tänä vuonna laitoimme kokon yläosaan, ”puseroksi” saniaisia, joita kasvoi paljon läheisen Lähdesuon laidassa. Joskus on ollut kukkaseppelettä tai sinivalkoista nauhaa kokkoa koristamassa.

Kuva: Vuokko V.

Monina vuosina juhannusta ovat edeltäneet sateiset ajat tai ravakat ukkoskuurot. Niinpä varmistimme kokon ”sydämen” kuivana säilymisen muovilla, jonka alle laitoimme kunnon tuohisytykkeet ja kuivat puut kunnon alkutulien saamiseksi. Sitten, hyvän alun saatuaan palavat kosteat  päällisetkin.

Kuva: Vuokko V.

Kokkoväen määrä on vaihdellut vuosittain paljonkin; parhaimmillaan porukkaa on ollut yli kahdenkymmenen ja vähimmillään viitisen ihmistä ja muutama sata itikkaa. Tänä vuonna kokkoamme ihaili kahdeksan keskikesän juhlan viettäjää, tällä kertaa kaikki suomalaisia. Joskus kokollamme on ollut tanskalaisia, chileläisiä, ranskalaisia, sveitsiläisiä ja tietysti suomalaisia eri puolilta maata. Arvata vain voi, mihin kaikkialle maailman ääriin kokkomme kännykkäkuvia on lähetetty. Tämä kansainvälisyys johtuu siitä, että kokollemme kutsutuilla perheillä on ollut vieraina muista maista tulleita juhannuksen viettäjiä.

Kahtena juhannuksena kokon palaessa olemme kuulleet myös muutamia laulun luikautuksia. Lapsuuskaverit laulelivat kesäisiä lauluja tänä juhannuksenakin.

Kuva: Vuokko V.

Kun kokko sitten hiipuu pieneksi nuotioksi, tarinoidaan yhteisesti menneistä ajoista tai ihmetellään tulevia maailman asioita. Joskus muutaman juttelijan kesken puhutaan eri jutuista kuin naapuri porukassa ja kohta puheen sorina ja välillä iloiset naurun helkähdykset täyttävät lähi tienoot. Jossakin vaiheessa ensimmäiset yön laulaja linnut alkavat viritellä säkeitään. Kelloa vilkaistessa huomataan vuorokauden vaihtuneen juhannuspäivän puolelle. Olipa meillä tänäkin vuonna komeasti palanut juhannuskokko, jonka äärelle oli mukava kokoontua tapaamaan tuttavia ja vaihtamaan kuulumisia!

Vuokko Väänänen