Kukkovaaran tien varrella on viitta, joka ohjaa Ryhännotkoon. Kapoinen metsätie kulkee kallioisten vaarojen välisessä kanjonissa, jonka pohjalla kivien lomitse virtasi keväällä puro. Lirinää kuulee vielä tähänkin aikaan kesästä.
Kun Ryhännotkossa liikkuu helteellä hieman ennen puolta päivää, jolloin aurinko paistaa suoraan tieuralle, näkee
Ritariperhonen asustaa Ryhännotkossa. Kuva EJ
monenlaisia perhosia lentelemässä. Kohtapuoleen kanjonissa on entistä enemmän värikkyyttä, kunhan maitohorsmat punastuvat.
Viklot säikäyttävät heittäytyessään tieojista lentoon kuin raketit. Taivaalla kaartelee usein haukka, ja puitten suojissa tarkkailee viirupöllö ohikulkijaa.
Jos Ryhännotkon päätepisteestä olisi hyvä, merkitty polku Kukkovaaran tielle, pääsisi sieltä suoraan Kukkolammen luppotuvalle. Reitti olisi sopivan mittainen kävellä lapsiperheittenkin, eikä kunnossapito vapaaehtoisvoimin olisi ylivoimaista.
Keväämmällä kotkansiipi on Ryhännotkon näkyvimpiä kasveja. Kuva EJ
Viirupöllö tarkkailee notkon elämää. Kuva EJ
Viklo on nopea liikkeissään. Kuva EJ