Värtsilän kirkkokuoron konsertti- ja virkistysmatka Ruotsiin. Osa 4

Eskilstuna – Uppsala

Laula matkalainen korpimaan, on eräs kuoromme lauluista

Matka Arvikasta Eskilstunaan ei ollut kamalan pitkä. Arviolta alle kolmesataa kilometriä, mutta päivän mittaan alkoi tuntua siltä, että näinköhän me itse keritään konserttiin. ”Vessataukoja” pidettiin silloin tällöin kun sattui sopivia pusikoita tien varteen ja autolle pysähtymispaikkaa. Siihen aikaan ei ollut ABC tai muuta isoa huoltoasemaa jokaisessa isossa risteyksessä, eikä ollut aikaa pysähtyä kahville sellaiseen pikku paikkaan missä olisi tunti vierähtänyt. Tästä kahvin vajauksesta alkoi kehkeytyä sellainen traumaattinen hokema, ettei sitä enää uskallettu ääneen lausua, piti keksiä jotain muita korvaavia ilmaisuja.

Harvemmin kuultu ”Kahvin ylistys”
Kuuntele


Liikkuva nesteytys

Oli kuuma kesäinen päivä, eikä huoltotaukoihin ollut tarpeeksi aikaa. Katon tuuletusluukkuja ei oikein voinut pitää auki koska tuuletus vie laulajilta äänen. Kosteuspyyhkeitä kului paljon, mutta vettä olisi kuitenkin pitänyt juoda. Joillakin oli vesipulloja, mutta ei kaikilla, eikä tarpeeksi. Jossain vaiheessa otin käyttöön ”liikkuvan tarjoilun.”

Minulla oli vesipullo oikeassa kädessä (muistaakseni korkki auki) pullon päässä muki alaspäin. Pieni pyyheliina oikean käden käsivarrella kuten hienon ravintolan tarjoilijalla. Kuljin käytävällä, pidin vasemmalla kädellä kiinni jostain koska auto heilui ja tarjoilin juotavaa. ”Asiakas” otti mukin käteensä ja minä kaadoin mukiin vettä vaihtelevalla onnella. Juotuaan hän pyyhki liinalla mukin ja laittoi sen pullon päähän alaspäin sekä liinan käsivarrelleni. Näin siirryin penkkiriviltä toiselle ja tämä rituaali toistui tarpaaksi monta kertaa. Pienellä harjoittelulla tarjoilu onnistui ja oli jopa hauskaa. Uskokaa tai älkää, mutta matkailu todella avartaa ja tällainen ”pakollinen” riittävän pitkä yhdessäolo lujittaa yhteishenkeä. Hyvät ja huonotkin puolet tulevat tutummiksi ja opimme ottamaan kanssasiskot- ja veljet paremmin huomioon.

Muistaakseni aika meni niin ”kortille” että kansallispuvut ym juhlavermeet vaihdettiin jo autossa yllemme.

Ennakkoilmoitus viikkoa aikaisemmin..

Muistutus vieä kaksi päivää aikaisemmin..


Kirkko keskellä kylää..

Kirkko näkyi jo kauaksi ja suunta sinne oli selvillä, mutta kartan lukeminen ja pikkutarkka suunnistaminen tuotti vaikeuksia, ja kello kävi armottomasti. Kerittiin kuitenkin konserttiimme.

Kirkko näytti ulkopuolelta valtavan suurelta, mutta sisältä se näytti vielä suuremmalta. Tuli mieleen, että miksi ne Ruotsin suomalaiset tai Inkerin suomalaiset meille tällaisen mahtavan katedraalin olivat vuokranneet, eikö vaatimattomampikin olisi riittänyt. Ehkä juuri parhaimman mahdollisen halusivat meille valita. Myös inkeriläiset pitävät tässä kirkossa kesäjuhliaan.

Kuin taideteoksen sisällä..

Kirkko oli meikäläiselle maalaispojalle aivan mykistävä. Jokainen pieni yksityiskohta oli kuin taideteos, ja niin oli varmaan tarkoituskin. Katselemista riitti. Postikortteja ostettiin paljon eikä valokuvia kirkon sisältä otettu, tai ei ole tallessa. Kuorosta ei ole ainuttakaan kuvaa. Yleisön joukosta joku otti kuvia kun salamavalot välähteli.

Nykyisin on ”minuuttihartauksia” Klosterin kirkossa

Saarna Klosterin kirkossa 8.9.2019
video: pastori Noora Tikkala

Konsertin jälkeen jälleen majoitusperheisiin hajaantuminen

Mirja V aronen ja Leena Ikonen
Keskellä suomainen emäntämme Niina. Hän opasti ostoksila ja saattoi autoomme asti..
Kiitos ja näkemiin
Värtsilä kirkkokuoron naiset Eskilstunan kirkon portailla lähtötunnelmissa

Lehtiartikkeleita

Joensuun Maakuntakirjaston avulla olemme saaneet Eskilstunan kirjastosta kopioita lehtileikkeistä

Värtsilän kirkkokuoron lauluista ei tiettävästi ole tallenteita, mutta samoja lauluja on jotkut muut kuorot tallentaneet

Kas kirkas nyt kointähtönen. Espoon nuorisokuoro

Perjantaina, siis seuraavan päivän iltana on noustava laivaan, koska lauantai on jo kiireinen ”työpäivä” Helsingissä.

Matkalla ehdimme vielä käydä Uppsalassa katselemassa jotain


Uppsala

Nähtävyyksiä, Linna – Kirkko – Uimala.. ja paljon muuta,
mutta minne jaksaisimme kävellä. siinäpä pulma

Auto saatiin parkkiin jonnekin linnan ja kirkon välille pysäköintialueelle. Läksimme pikku porukoissa katselemaan nähtävyyksiä. Joku taisi jäädä autoonkin lepäilemään

Uppsalan vaikuttava tuomiokirkko

Uppsalan vaikuttava tuomiokirkko.
MARK HARRIS/IMAGEBANK.SWEDEN.SE

Linnan pihalta avautuu upea näköala Uppsalan yliopiston kasvitieteelliseen puutarhaan, jossa käveleminen hellii silmien lisäksi myös nenää yrttien ja muiden aromaattisen tuoksuisten kasvien ansiosta. Myös tämä kohde on ilmainen, kuten myös Uppsalan kuulu tuomiokirkko. Keskiaikainen katedraali on Skandinavian suurin kirkko. Sitä alettiin rakentaa 1200-luvulla, ja kirkkoon on haudattu monia maan historian merkkihahmoja. Muun muassa Kustaa Vaasa, Juhana III, Katariina Jagellonica ja kasvitieteilijä Carl Linnaeus lepäävät tuomiokirkossa. Vaikka itse katedraali onkin pääsymaksuton, maksaa sen aarrekammiossa vierailu 40 kruunua. Sitä vastaan voi ihmetellä muun muassa maailman ainoaa keskiajalta säilynyttä iltapukua. Kultakankainen juhla-ale kuului aikanaan kuningatar Margareetalle

Postikortti
Postikortteja
Postikortteja
Uppsalan kirkko linnan pihalta nähtynä
Linnan pihallla Arja Piipponen ja Jussi (Juhani) Lindström
Uimala 1969
Kuva: Kerstin Kokk
Uimala. Mirja V, Arja P
Pentti Hurri ja taukomusiikki



Pentti Hurri johtaa laulukuoroa
Mitä tässä tapahtuu ?
Mitä laulua arvelet tämän köörin laulavan?

Värtsilän kirkkokuoron tytöt poseeraavat Eskilstunassa.
Kuvan nimet Ellen Siltala, silloin hassinen (17)
Numerointi Värtsi

… jatkuu

Share

8 comments for “Värtsilän kirkkokuoron konsertti- ja virkistysmatka Ruotsiin. Osa 4

  1. Kiitos Alpolle ja häntä auttaneille todella runsaasta ja ansiokkaasta matkakertomuksesta.

    Olette tehneet muistorikkaan matkan ja vieneet kotikunnaita myönteisesti maailmalle. Historian havinaa on selvästi kuultavissa kuorolaulujen lomassa.

    On ollut uuttera ja osaava kirkkokuoro Värtsilässä, ymmärtääkseni Teuvo Tikan taidot ovat olleet kannustavia ja ratkaisevia.

  2. Valtavan laajan ja laadukkaan aineiston on Alpo saanut kerätyksi – huippujuttu kaikille osallisille ja perillisille! Kulttuurityö vailla vertaa…

  3. Ellen Sitala, eli silloinen Ellen Hassinen lähetti kuvan, johon hän on kirjaillut kuvan henkilöiden nimet. Lisäsin kuvaan numerot alkaen vasemmalta Ellenin järjestyksessä.

    Katsopa toiseksi viimeistä kuvaa, jossa Hurrin Pena näyttää johtavan kuoroa… vai esittääkö hän itse jotain? Tai jos laulavat jotain, niin mjkähän olisi laulu? Oikeaa tai väärää vastausta ei ole.

  4. Ympäri käydään ja yhteen tullaan…..menen 7.5.Espooseen Alpon linkittämän nuorisokuoro Candominon 55-vuotisjuhlaan. Värtsilässä 1952 syntyneenä ja Espooseen 1958 muuttaneena lauloin vuosia em kuorossa, joka perustettiin 1967. Kuoro jäi, kun muutin Mikkeliin sairaalateologiksi. Kuoron perusti ja sitä johti eläköitymiseensä saakka Etelä-Espoon (Olarin srk) seurakunnan kanttori Tauno Satomaa. Ihania muistoja kertyi kuorovuosina.

  5. Raija, mukava kuulla, että menet kuuntelemaan Candomino-kuoroa. Niin tekisin minäkin, jos olisin lähempänä, mutta Joensuusta on matkaa. En ole koskaan kuorossa laulanut, mutta ennen Espooseen muuttoaan Tauno Satomaa asui perheineen Haapamäellä, oli minun syntymäkotiperheeni naapuri ja ystävä ja soitonopettaja. Hän johdatti minut ja sisarukseni musiikin maailmaan. Taunolla ja Teuvo Tikalla oli mielestäni molemmilla ihailtava kyky houkutella ihmisiä nauttimaan musiikista, joko tekemään tai kuuntelemaan sitä.

  6. Päivi K., olen samaa mieltä kanssasi Teuvosta ja Taunosta. Kumpikin koko sielultaan taitavia kuoromiehiä ja laulajien innostavia ohjaajia. Teuvon kuorossa en ole laulanut, mutta muuten olen saanut seurata hänen toimintaansa. Äitini oli 1957 Patsolan koulun keittäjä ja sivutoiminen talonmies ennen Espooseen muuttoamme. Asuimme koululla. Isä ajoi tukkirekkaa, mutta joutui lopettamaan sen homman lopettamaan ajojen vähennyttyä.

  7. Raija, vielä tämä. Hauska lukea täältä, että Patsolan koulu on kuulunut sinunkin elämäsi kuvioihin. Minulle se oli mieluisa ja rakas työpaikka, kun 70-luvun lopulla muutimme Pohjois-Karjalaan, ensin Tohmajärvelle ja sitten Värtsilään. Siellä myös viidestä lapsestamme neljä kävi alakoulun. Hyvän alun opinnoilleen he siellä saivat.

  8. Kaikille kiitos kiitoksista. Harmi vain kun vasta nyt sain tätä kootuksi.

    Mielenkiintoista Raija, että tavataan Värtsin palstoilla ja Candominon äänimaailmassa. On laulettu samaa musiikkia silloin 60-70 luvuilla. Harmi, kun Värtsilän kirkkokuoro ei tallettanut mitään konsertteja tai muita esityksiä. Oliko syynä meidän vaatimattomuus, vai mikä. Tiedän kyllä, että levytys oli siihen aikaan lähes täysi mahdottomuus, mutta kun olisi edes magnetofoni tallennuksia.

    Kun Teuvo esitti otettavaksi työn alle Bachin Pääsiäiskantaattia, niin hän sanoi, että ei se nyt niin vaikea voi olla, koska Sibelius Akatemiassakin sen oppivat

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *