Ennen oli huoltikalla 7 kolikkopeliä eli portsaria oven suussa. Yhdellä pelillä tienasi kahvio yhden työntekijän palkan kuussa.
Muistorikas päivämäärä 16.10. monen miehen menneisyydessä. Moni astui armeijan harmaisiin lokakuun 15 päivä tai oikeastaan lähellä puolta yötä kuten minäkin.
Seuraavana aamuna oli hirmuinen herätys ja siitä se reipas inttiaika alkoi.
Mielenkiintoinen palaveri.
Kokeilen kasata jonkinlaisen koosteen ensi viikolla
(jos vielä muistan jotain)
Alpo
Hyvä on, että ei ole unohdettu kotiseutua. Kotiseutuni oi 🇫🇮
Taas jännittävä lauantai ilta Lottoarvontaa seuratessa. Siinä se taas tuli, 7oikein -mikä onnenpotku, että edes seiska osui oikein. Harmittavinta taas, että kaikki muut meni ohi.
Menomatka armeijaan 15.10.1964. Menin tuolla päivämäärällä armeijaan ns, vapaaehtoisena. Naapurin Matti Lipponen oli myös samaa ikäluokkaa. Molemmilla oli palveluspaikaksi merkitty Kontioranta. Sottailimme, millä lättähatun vuorolla kerkiämme ns, ajoissa. Tilasimme Kaartisen Sulon meitä viemään Niiralan asemalle. Emme arvanneet kyytiin noustessa, miten vaiherikkaaksi menomatka muodostuu. Kyseinen päivä oli hyvin sateinen ja luultavasti tästä johtuen Ramplerin keula kääntyi tulosuuntaan Väänäsen kurvissa. Auto säilyi ehjänä ja pääsimme jatkamaan kohti Niiralan asemaa. Tämä pyörähdys oli pientä verrattuna, mikä odotti asemalla. Lättähattu oli jo lähtövalmiina, mutta moottori ei käynnistynyt. Yritimme saada moottoria käyntiin työntämällä – ei käynnistynyt. VR tilasi toisen lättähatun Joensuusta. Meidän suunniteltu aikataulu meni täysin uusiksi. Olimme Kontiorannassa reilusti puolenyön jälkeen. Myöhästymisestä ei tullut meille seuraamuksia, koska syy oli VR:n.
Mukavia muistoja Pauli nuoruudestasi !
Itse menin varusmieheksi Onttolaan. Isä vei kuplavolkkarilla portille saakka. Menomatkalla kertoili omia inttimuistojaan Huuhanmäestä ( Viipurin rykmentti Lahdenpohjan vieressä ) . Lopuksi sanoi : ”koita pärjätä”. Ja pärjäsihän minä, omasta mielestäni ihan riittävästi.
Minä en muista armeijaan menosta paljoakaan.
15.10. 1962 kello 24 mennessö oli ilmoittauduttava Riihimäen Viestirykmentissä. 12 päivä olin vielä Kaustajärven vartioaseman rakennustyömaalla. Otin pari päivää vapaata, 15. päivä meni junassa istuessa. Junahan kulki vielä silloin Joensuun ja Helsingin välin Pieksämäen kautta ja aikaa kulahti 10-12 tuntia. Olin saanut neuvoja armeijan käyneiltä konka reilta, että asemalla ei pidä näyttää pelokkaalta alokkaalta vaan pitää näyttää ihan tavallisilta kulkijalta, koska muuten vastassa olevat armeijan hirmut nappaavat heti kiinni ja vievät kuorma-auton lavalle, ja paluuta ei ole. Minäkin kulutin lopun vapaana olo-aikani katsemalla aseman ympäristöä ja mitä tahansa, kunnes viime hetkillä tunnustin armeijan miehille, että minäkin voisin tulla kyytiin.
Kuorma-auto vei varuskuntaan. Palvelukseen astumismääräys tarkastettiin ja kirjattiin muonavahvuuteen. Huhut kertoo, että jollakin ei olisi ollut kyseistä paperia. Innokkaat vastaanottajat olivat napanneet kyytiin sellaisen pälyilijän.
En muista tarjottiinko iltateet, ne olisi kyllä ollut tarpeen. Sitäkään en muista käytiinkö kuittaamassa varusteet vai ei. Heti oli kuitenkin sähkötyksen vastaanottokoe. Siinä kuunneltiin 100 sähkötys – merkkiparia, ja piti vastata olivatko ne samanlaiset vai eivät. Jos tulos oli alle 80 oikein niin eikun auton lavalle ja takakasarmin puhelinpuolelle. Sinne joutuivat myös kaikki ne, jotka tulivat niin ”maistissa” että siksi tuli huono testin tulos.
”Uhrille” kerron, että kiusattiin kyllä, mutta sen teki vanhimman ikäluokan varusmiehet. Kantahenkilökuntahan meni vapaa-aikanaan koteihinsa, mutta vanhin varusmiesten ikäluokka kiusasi alkuun nuorimpia illalla ja yöllä.
Miun isä joutui oikeaan sotaväkeen joka kesti monia vuosia.
Toivottavasti kotimaamme Suomi ei lyö enää päätänsä Karjalan mäntyyn!!
Veikkaus ja rahapelit.
Ennen oli huoltikalla 7 kolikkopeliä eli portsaria oven suussa. Yhdellä pelillä tienasi kahvio yhden työntekijän palkan kuussa.
Muistorikas päivämäärä 16.10. monen miehen menneisyydessä. Moni astui armeijan harmaisiin lokakuun 15 päivä tai oikeastaan lähellä puolta yötä kuten minäkin.
Seuraavana aamuna oli hirmuinen herätys ja siitä se reipas inttiaika alkoi.
Simputtivatko ja pahoinpitelivät henkisesti Alpo.
Kiitos Uudenkylänlammen kunnostushankkeen keskustelutilaisuuden kokoonkutsujille ja osallistujille! Alpo kaiketi kyhää jutun tilaisuudesta.
Mielenkiintoinen palaveri.
Kokeilen kasata jonkinlaisen koosteen ensi viikolla
(jos vielä muistan jotain)
Alpo
Hyvä on, että ei ole unohdettu kotiseutua. Kotiseutuni oi 🇫🇮
Taas jännittävä lauantai ilta Lottoarvontaa seuratessa. Siinä se taas tuli, 7oikein -mikä onnenpotku, että edes seiska osui oikein. Harmittavinta taas, että kaikki muut meni ohi.
Menomatka armeijaan 15.10.1964. Menin tuolla päivämäärällä armeijaan ns, vapaaehtoisena. Naapurin Matti Lipponen oli myös samaa ikäluokkaa. Molemmilla oli palveluspaikaksi merkitty Kontioranta. Sottailimme, millä lättähatun vuorolla kerkiämme ns, ajoissa. Tilasimme Kaartisen Sulon meitä viemään Niiralan asemalle. Emme arvanneet kyytiin noustessa, miten vaiherikkaaksi menomatka muodostuu. Kyseinen päivä oli hyvin sateinen ja luultavasti tästä johtuen Ramplerin keula kääntyi tulosuuntaan Väänäsen kurvissa. Auto säilyi ehjänä ja pääsimme jatkamaan kohti Niiralan asemaa. Tämä pyörähdys oli pientä verrattuna, mikä odotti asemalla. Lättähattu oli jo lähtövalmiina, mutta moottori ei käynnistynyt. Yritimme saada moottoria käyntiin työntämällä – ei käynnistynyt. VR tilasi toisen lättähatun Joensuusta. Meidän suunniteltu aikataulu meni täysin uusiksi. Olimme Kontiorannassa reilusti puolenyön jälkeen. Myöhästymisestä ei tullut meille seuraamuksia, koska syy oli VR:n.
Mukavia muistoja Pauli nuoruudestasi !
Itse menin varusmieheksi Onttolaan. Isä vei kuplavolkkarilla portille saakka. Menomatkalla kertoili omia inttimuistojaan Huuhanmäestä ( Viipurin rykmentti Lahdenpohjan vieressä ) . Lopuksi sanoi : ”koita pärjätä”. Ja pärjäsihän minä, omasta mielestäni ihan riittävästi.
Minä en muista armeijaan menosta paljoakaan.
15.10. 1962 kello 24 mennessö oli ilmoittauduttava Riihimäen Viestirykmentissä. 12 päivä olin vielä Kaustajärven vartioaseman rakennustyömaalla. Otin pari päivää vapaata, 15. päivä meni junassa istuessa. Junahan kulki vielä silloin Joensuun ja Helsingin välin Pieksämäen kautta ja aikaa kulahti 10-12 tuntia. Olin saanut neuvoja armeijan käyneiltä konka reilta, että asemalla ei pidä näyttää pelokkaalta alokkaalta vaan pitää näyttää ihan tavallisilta kulkijalta, koska muuten vastassa olevat armeijan hirmut nappaavat heti kiinni ja vievät kuorma-auton lavalle, ja paluuta ei ole. Minäkin kulutin lopun vapaana olo-aikani katsemalla aseman ympäristöä ja mitä tahansa, kunnes viime hetkillä tunnustin armeijan miehille, että minäkin voisin tulla kyytiin.
Kuorma-auto vei varuskuntaan. Palvelukseen astumismääräys tarkastettiin ja kirjattiin muonavahvuuteen. Huhut kertoo, että jollakin ei olisi ollut kyseistä paperia. Innokkaat vastaanottajat olivat napanneet kyytiin sellaisen pälyilijän.
En muista tarjottiinko iltateet, ne olisi kyllä ollut tarpeen. Sitäkään en muista käytiinkö kuittaamassa varusteet vai ei. Heti oli kuitenkin sähkötyksen vastaanottokoe. Siinä kuunneltiin 100 sähkötys – merkkiparia, ja piti vastata olivatko ne samanlaiset vai eivät. Jos tulos oli alle 80 oikein niin eikun auton lavalle ja takakasarmin puhelinpuolelle. Sinne joutuivat myös kaikki ne, jotka tulivat niin ”maistissa” että siksi tuli huono testin tulos.
”Uhrille” kerron, että kiusattiin kyllä, mutta sen teki vanhimman ikäluokan varusmiehet. Kantahenkilökuntahan meni vapaa-aikanaan koteihinsa, mutta vanhin varusmiesten ikäluokka kiusasi alkuun nuorimpia illalla ja yöllä.
Miun isä joutui oikeaan sotaväkeen joka kesti monia vuosia.
Toivottavasti kotimaamme Suomi ei lyö enää päätänsä Karjalan mäntyyn!!