Puurtamista ja hurmosta
Lauluntekijöiden puheenvuoro
Miten lauluni syntyvät?, toim. Eetu Kauppinen, SKS-kustannus 2017
Luin ensimmäiseksi Jouni Hynysen, entisen musiikkioppilaani selostuksen laulujensa ”lunnaista” aina lapsuuden bändikokeiluista, ja isän soittoharrastuksista, vakavammin otettavaan kutsumukseen lauluntekijäksi. Tapasin Jounin taannoin ja hän muisti musiikkiopensa. Kysäisin, että miten menee. Johon Jouni tapansa mukaan sarkastisesti: – En ole vielä ryypännyt itseäni hengiltä.
Jounilla, kuten monella muulla laulajalla ja lauluntekijällä on tietysti kokemuksia rankoista keikkarundeista. Hänellä oli onni saada yhtyeeseensä mm. Miitri Aaltonen ( hänkin entinen oppilaani) jonka kanssa moni biisi on loksahtanut kohdilleen.
Jouni sanoo vaatimattomasti, että hänellä ei ole paljon teoriatietoa musiikista, ja joskus sävellajit vaihtelevat vallattomasti. Johon Miitri, että sulla on hyvä tapa pitää kiinni C-duurista ja A-mollista. Johon Jouni, että ne ovat kauniita sävellajeja. Tottapa lienee, että vanhoista staroista esim. Reino Helismaa ja Tapio Rautavaara saavat kiittää A-mollia monista menestyslauluistaan.
Jouni Hynysestä siirryin lukemaan Iisan tilitystä, jossa hän kertoo myös siitä, miten artistin ja biisinikkrin työ yhdistetään perheenäidin rooliin. Iisa tuumii, että jos laulun tekijä saa sanoitukseen jotain ainutkertaista omasta arvo- ja kokemusmaailmastaan, saattaa laulusta tulla menestys.
Toki lueskelin kirjaa monipuolisesti ja yleisenä piirteenä näytti olevan, että laulaja-lauluntekijän työ on nykyisin tiimityötä, jossa ns. ”raakileen” kimppuun käydään yhdessä ja parin päivän session tuloksena saattaa olla kaksi kelpo laulua.
Upea kirja. Toivoskelen sarjaan jatkoa.
Jouko Varonen