Taittajan tarinaa

Kaikkihan tietävät että kirjan aikaansaamiseksi pitää kirjoittaa. Ja että pitää suunnitella ja tutkia mitä kirjoitetaan. Ja että kuvakirjaan pitää hankkia kuvia. Hieman hämärämmäksi voivat jäädä kirjatyön muut vaiheet. Kerronpa siis näin jälkijättöisesti asiasta kiinnostuneille jotain panoksestani Kaustan kirjaprojektissa. Erotuksena kirjatoimikunnan tekemästä luovasta tutkimus-, haastattelu- ja kirjoitustyöstä osuuttani voidaan kutsua vaikka projektin “likaiseksi työksi”.

Kaustajärvi-kirjaa sinänsä en arvioi. Minulla ei ole siihen kykyjäkään.

Kaustajärven kirjatoimikunta pyysi minua, verkkaisia eläkepäiviä viettävää mainostoimistoyrittäjää, vuoden 2016 alussa suunnitteilla olleen kyläkirjan taittajaksi. Olivat saaneet vihiä, että kenties sopisin tehtävään. Eivät kyselleet työnäytteitä eikä niitä olisi ollutkaan, kun en ollut koskaan kirjaa taittanut. Suostuin hommaan, koska tiimissä näytti olevan muitakin puoliammattilaisia. Sitä paitsi näillä kymmenillä pitää olla kiitollinen, jos jotain puuhaa vielä tarjotaan. Kausta-kirjan parissa sivurönsyineen vierähtikin rattoisasti toista vuotta.

Tavallisesti tällaisia omakustanteina toteutettuja kirjoja painetaan riskillä tietty määrä, usein toiveikkaasti enemmän kuin tarpeeksi. Kun kirja on painettu, aloitetaan myyntityö. Koska rahaa markkinointiin ei ole ja jakelukanavia on niukasti, nostetaan kirjalaatikko polkupyörän tarakalle ja lähdetään kylille harjoittamaan suoramyyntiä! Kausta-kirjan myynti olisi vaatinut Suomen ympäriajoa, koska asiakkaat – entiset kaustajärveläiset ja heidän jälkeläisensä – asuvat ympäri Suomea ja ulkomaillakin. Ja jos myyntiä ei tule tarpeeksi, puuhamiehet kaivavat omaa ja toistensa kuvetta, jotta painatuskulut saadaan maksetuksi.

Kaustajärven kirjahankkeenkin alkuvaiheessa osoittautui, että merkittävästä tuotantotuesta ei ollut tietoa. Rahoittajien hankkiminen ei syystä tai toisesta onnistunut. Ehkä kyläkirja ei ole erityisen mediaseksikäs hanke. Rahoitus on kuitenkin hankkeen peruskysymys, jotta kirjan koko, laajuus, värikkyys ja painosmäärä voidaan määrittää.

Ainoa keino oli järjestää “rahankeräys”, jossa rahan vastikkeeksi tarjottaisiin kyläkirjoja. Päätettiin tarjota kirjaa ennakkomyyntinä sosiaalisen median välityksellä entisille ja nykyisille kaustajärveläisille sekä heidän tuttavilleen tavoitteena saada sitovia tilauksia niin paljon, että tietyt laatukriteerit täyttävää kirjaa voitaisiin riskittä painaa tarvittava määrä.

Värtsilän Pitäjäyhdistyksen ja Sauli Lindforsin tuella värtsi.net -sivustolle rakennettiin kirjan ennakkomyyntisivu, jonne tilauksen saattoi tehdä – joko nimettömänä tai omalla nimellä. Koska olen aina luottanut ihmisten turhamaisuuteen ja muihin alhaisiin vaistoihin, arvelin useimpien tilaajien mielellään julistavan tuttavapiirilleen tilanneensa jopa viisikin kirjaa! En ollut väärässä, henkilötietojaan piilotteli selvä vähemmistö.

Koska kaikki eivät halua ostaa sikaa säkissä, pyrittiin jo ennakkomyyntiä varten luomaan uskottava kuva “valmiista tuotteesta”. Päätöstä kirjan nimestä ja ulkoasusta kiirehdittiin, jotta kirja voitiin visualisoida.

Tärkeää oli myös toistuva muistuttaminen kirjasta. Kirjan sisällöstä kertovilla mainoksilla pommitettiin värtsi.net-sivustolla vierailevia ehkä kiusaksikin asti. Mainokset linkitettiin myös Kaustajärven fb-sivustolle. Uutisten varsin tiuha vaihtuminen oli välttämätöntä siksikin, että ne yleensä ovat vain lyhyen ajan etusivulla.

Ilmeisesti kirjasta kiinnostuneet tavoitettiin varsin hyvin koska ennakkoon myytiin 276 kirjaa tavoitteen ollessa 300 kpl. Määrä riitti kirjan lopullisesta laadusta, laajuudesta ja painosmäärästä päättämiseksi. “Joukkorahoitus” mahdollisti myös ylipainoksen ottamisen kesätapahtumamyyntiä ja kyläyhdistyksen kautta tapahtuvaa jälkimyyntiä varten.

Oman työpanokseni tärkein osa on mielestäni ennakkomarkkinointi. Jotta kissan häntä tulisi kunnolla nostetuksi, kerrottakoon että ajankäytöllisesti toiseksi suurin työ oli laajan kuvamateriaalin skannaaminen, kuvien korjailu ja kuvankäsittely. Kirjan ulkoasusuunnittelu ja varsinainen taittotyö – kirjan kuvien ja tekstien järjestäminen kirjapainon vaatimaan muotoon (ns. DTP-työ) – olikin lopulta vähiten aikaa vievä työ.

Taittotyöstä ja visuaalisesta suunnittelusta voi sanoa sen, että kirjatoimikunta hyväksyi hämmästyttävän vähäisillä mutinoilla ehdotuksiani. Melko vapaasti sain toteuttaa näkemyksiäni ja vilpittömin mielin suunnittelinkin ulkoasun ja taiton siksi mikä se on. Olen todennutkin, että kirjan taittoon on saatu vahvimmat vaikutteet Hymy-lehdestä, Ikean kuvastosta ja Kevätpörriäisestä. Parin oluen jälkeen olen kuulemma myös todennut, että kun kirjan tekstisisältö on paikka paikoin kirjava kuin lumihangelle päräytetty ripulikakka, niin tällainen värikäs ja vähemmän turhantärkeä ulkoasu on linjassa sisällön kanssa. Kuvia halusin käyttää runsaasti, jotta olisi jotain tarjottavaa myös lukutaidottomille.

Hommasta selvittiin kaikilta osin kunnialla ja kirjaahan on kovasti ja kohteliaasti kehuttu toimikunnan ja laajemminkin ottaen kaikkien kyläläisten suurena saavutuksena. Jotkut ovat pitäneet kirjaa kauniinakin ja vain yhdelle valveutuneelle kulttuurihenkilölle olen perustellut ratkaisujani taittoyön aikana. Korviini ei ole kantautunut julkista negatiivista kritiikkiä juuri lainkaan. Se on ymmärrettävääkin: me kaustalaiset ja värtsiläläläläläiset tiedämme heimomme jäsenet varsin herkkähipiäisiksi, emmekä halua pahoittaa toistemme mieliä. Toki minulla, kuten muillakin kirjan tekijöillä on tiedossaan monia epäkohtia ja puutteita, mutta kukapa niillä haluaisi revitellä, joten annetaan mennä hyväksi koetun periaatteen “Tyhmä ei huomaa ja viisas ei virka mitään” turvin.

Kaustajärvi -kirjan värkkääminen oli kaikin puolin mukava projekti ja hyvää vaihtelua eläkeläisen nukkavieruun elämään. Siitä kiitos kaikille asianomaisille.

Ja vielä kerran erityiskiitos Matti Jaatiselle kumppaneineen mahdollisuudesta tehdä markkinointityötä värtsi.net -sivuston välityksellä. En halua edes kuvitella miten muuten kirjamyynti olisi voinut onnistua.

Postuumisti olen vielä ostanut Värtsilän Kylätalosta kolme kirjayksilöä, jotka noudan seuraavalla käynnilläni. Sieltä kirjoja voivat ostaa muutkin – elleivät ne ole tulleet loppuunmyydyiksi.

Leo Härkönen

 

P.S.

Par aikaa räpellän täysin erilaista kirjaa. Siinä joudun pinnistämään nystyräni äärimmilleen miniosaamiseni kaikilla alueilla. Kerron asiasta aikanaan – kiinnostipa se lukijoita tai ei – mikäli puuhastelu realisoituu ja tuotoksen laatu ylittää korkealle asettamani riman.

Share

3 comments for “Taittajan tarinaa

  1. Kiitos, Leo, että avaat selkokielellä näitä painoalan saloja meille maallikoille. Taitto eli taittaminen on sinänsä vanha hyvä ilmaisu, mutta äkkinäiselle valitettavasti hieman harhaanjohtava siihen nähden mitä se pitää sisällään!

  2. Nyt selvisi minullekin, mitä se taittaminen on. Kiitos , Leo! Kivasti huumorilla höystetty selostus.

  3. Kyllä se Leksan työ on piste iin päällä!!! Hän on loistava esikuva siitä, miten voi olla hyödyksi lapsuutensa kylälle ja pitäjälle. Esikuva myös siitä, että eläkeläinen on tarpeellinen yhdessäolon verkossa.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *