Kaustajärvellä – Mellitsa- ja Ristilampien välillä on sen verran korkeuseroa, että siinä on kaksi pientä koskea. Alempaan koskeen on aikoinaan rakennettu tukinuittoa varten puurakenteinen uittoränni. Vielä 50-luvun alussa se oli varsin hyväkuntoinen. Koski tuli tutuksi viedessäni poikasena lehmiä metsälaitumelle kosken ylittävää siltaa pitkin. Oheiset kuvat ovat 1990-luvulta, jolloin uittorännin jäänteitä oli vielä jäljellä. Nyt siitä […]
Olisiko otettava se koulu! Värtsilän puuhaihmisistä koostuu kyllä tiimi, joka pystyy vaikka mihin!Varsinkin suunnittelemaan ja toteuttamaan Värtsilän Pitäjätalontoimintaa ja tapahtumia. Ja vieläkin vahvempi tiimistä tulisi vaatimalla Tohmajärvenkuntapäättäjiltä bonus, yksi idearikas, säännöllisesti osallistuva edustajatiimin jäseneksi. Sekä lisäksi pätevät vierailevat jäsenet Kiteeltä,Tuupovaarasta ja jopa Ilomantsista. Yhteistyön hengessä antamaanpanoksensa toiminnan suunnitteluun ja edustamaan alueita, joiltayleisöä tulee palvelujen käyttäjiksi.
Olen joskus kirjoittanut että Värtsilän pitäisi emokunta Tohmajärven kanssa pystyä tekemään parempaa yhteistyötä kolmannen asteen toiminnan kehittämisessä ja (ja juuri nyt tässä koulukiinteistön hyödyntämisessä) Värtsilässä. Keskustelu näyttää kuitenkin jumiutuneen vain kustannuskysymyksiin ja vastakkainasettelu estää pian kaiken luovan vuoropuhelun. Värtsilän puuhaihmiset ovat äskettäin esittäneet Pitäjäyhdistyksen toiminnasta hämmästyttäviä tulopuolen tietoja, jotka luottamushenkilöiden viime tapaamisessa eivät ilmeisesti olleet
Isäni Otto toimi 1940-60 -luvulla pientilallisen työnsä ohella kyläsuutarina. Kenkien korjaamista ja uusien valmistamistakaan en silloin bisnekseksi ymmärtänyt, meille lapsille hänen keskittynyt työskentelynsä oli kuitenkin äärettömän kiinnostavaa seurattavaa. Suutarina työskentely oli aikansa yritystoimintaa ja toi perheelle leivän jatketta, ehkä voitakin leivän päälle. Näin jälkeenpäin, itsekin yrittäjänä toimineena, ajattelen suutarintyön olleen hänelle hyvä maataloustöiden vastapaino ja
Yllättäen sain Eira Varoselta pyynnön suunnitella Värtsilän verkkolehden tukituotteeksi mukin. Tehtävä oli mielenkiintoinen ja läheinen, koska omatkin juureni ovat Värtsilässä. Arvattavastikin Värtsi -mukista aamukahvia siemaillen juttu luistaa niin yksin kuin porukassakin tavanomaista leppoisammin tai ärhäkkäämmin – miten nyt kenenkin tyyliin kuuluu! Lähtökohdaksi otin värtsiläläisille rakkaan kotikunnan, nykyään Tohmajärven vaakunan, jonka suunnitteli ansioitunut heraldikko Olof Eriksson,
Notre Dame ei ole merkinnyt minulle valtaisaa elämystä vaikka olen siellä kerran seurueen matkassa piipahtanutkin. Erityistä suhdetta minulle ei ole syntynyt Värtsilän kirkkoonkaan. Silti Pariisin kirkkotuho seuraamuksineen herättää ajattelemaan, millaisiin asioihin mielemme elämämme aikana kiinnittyy. Siis identiteettiämme. Merkittäviä kiinnekohtia ovat paikat, joissa olemme kokeneet jotain ikimuistoista tai jotka muuten ovat olleet osa elämäämme jossakin sen
Äskettäin A-studiossa uutisoitiin, että Israelissa on säädetty laki, joka hyväksyy Israelin kansalaiseksi vain syntyperäiset juutalaiset. Vaikutti kovasti nationalistiselta tempulta. Mutta, mutta: näitä valittuja kansojahan on maailma pullollaan. Pienessä Suomessakin puhutaan heimoista, esimerkiksi karjalaisten heimosta. Onko heimo samaa juurta kuin kansallisuus? Ja onko karjalaisuus oma kansallisuutensa? Syntyperäisten karjalaisten innokkuudesta perustaa kaikkialle Suomeen paikallisseuroja, voisi ollakin. Muiden
Kysymyksiä asioita paremmin tietäville. Onko koskaan pohdittu vakavasti Tohmajärven yhdistymistä osaksi Joensuun kaupunkia? Jos asia on ollut esillä, niin mikä on ollut Joensuun ja Tohmajärven päättäjien kanta asiaan? Mitkä olisivat kuntaliitoksen edut ja haitat Tohmajärven ja Värtsilän asukkaiden näkökulmasta? Millaisia kokemuksia joensuulaisilla, tuupovaaralaisilla ja ilomantsilaisilla on kuntaliitoksesta ollut. Millaisena voimavarana mahdollisen kuntaliitoksen neuvotteluosapuolet näkisivät vakiintuneen
Eräässä televisio-ohjelmassa Arja Saijonmaa ilmeikkäästi kertoi omista saunomisen tuntemuksistaan ja saunan merkityksestä suomalaiselle. Hänkin heitti ajatuksen, että saunominen merkitsee suomalaiselle hiljentymisen ja mediataation hetkiä, joissa hälinällä ja kiireellä ei ole sijaa. Mielellään siihen lisäisi, että saunassa me suomalaiset koemme myös erityistä sanatonta yhteenkuuluvuutta kumppaneihimme Ja onhan sellainen sanontakin että “Vihtoen viha viilenee, saunoen sappi sammuu”.
Kaikkihan tietävät että kirjan aikaansaamiseksi pitää kirjoittaa. Ja että pitää suunnitella ja tutkia mitä kirjoitetaan. Ja että kuvakirjaan pitää hankkia kuvia. Hieman hämärämmäksi voivat jäädä kirjatyön muut vaiheet. Kerronpa siis näin jälkijättöisesti asiasta kiinnostuneille jotain panoksestani Kaustan kirjaprojektissa. Erotuksena kirjatoimikunnan tekemästä luovasta tutkimus-, haastattelu- ja kirjoitustyöstä osuuttani voidaan kutsua vaikka projektin “likaiseksi työksi”. Kaustajärvi-kirjaa sinänsä
Eräs tuttavani kertoi luiskahtaneen (kuulemma huomaamattaan) eläkeikään jolloin (tilaamatta ja pyytämättä) alkoi ilmaantua huoltotoimia vaativia vaivoja. Siihen saakka ilman terveyskeskusten apua pärjännyt joutui nöyrtymään. Tuttavani kertoi terveydenhoitomyllytyksen pyörityksessä saaneensa täyden varmuuden yli-ikäisyydestään ja hyödyttömyydestään kansalaisena. Minä että elä nyt hyvä mies, 65 vasta! Oli mielestään saanut sellaista kyytiä, jota yhteiskunnalle arvottomien ruununraakkien kuuluu saadakin. ++++++ Minä olen tuttavaani yhdeksän vuotta
Kun Värtsilä on aina ollut kulttuurisestikin kovin valveutunutta seutua, myös tiernapoikaperinne lienee tuttu vaikka se läntiseksi ilmiöksi mielletäänkin. Minulla on hämärä muistikuva, että Kaustan (Kaustajärven) koulussakin 1950-luvulla hommaa harrastettiin. Muljahtaako jotain mieleen? Onko materiaalia? Ohessa oululaisen paikallislehden artikkeli asiasta. Leo Härkönen
Ellei itse voi viisastella, voimme aina pohtia muiden mietteitä. Tässä erään keräilijän löytöjä aikamme viisauslähteestä somesta. * Avainrengas on kätevä pikku härveli, jonka ansiosta voit hukata kaikki avaimesi kerralla * Hölkkää, niin kuolet terveempänä * Idiootit pitävät yllä järjestystä, nerot hallitsevat kaaoksen * Ihmiset ovat kuin viinit, huonot muuttuvat vanhoina happamiksi, hyvät tulevat vanhetessaan yhä
Monenlaista tallaajaa Suomen kokoiseenkin maahan mahtuu. Oheinen Kalevassa julkaistu juttu antoi aiheen omakohtaiseen, karjalaiseen näkökulmaan. Ehkä toimitan tekstin Taina Kinnusellekin. Hieman hämmästelen Kinnusen kohtaamia jöröjä ja sulkeutuneita karjalaisia, mutta onhan siinä totta toinen puoli. Oulunseudulla ja muillakin Karjalan kunnaita tasaisemmilla mailla asuneena minullakin on omat näkemykseni. Pohjanmaalaiset ovat varsin varautunutta väkeä. Ilmeisesti laakeeta aakeeta pitää ihan varovaisuussyistä olla kilometritolkulla joka suuntaan jotta
Suomen asemaa taas puntaroidaan. Kriisin varjossa on vaikea osoittaa itsenäisyyttään. Joku sentään yrittää katsoa asioita kirkkain silmin. Mikäpä se on Ruotsina olla köllötellessä! Mitäs itärajan viisaat ajattelevat? Leo Härkönen
Jokainen kotikylällään vieraileva ikäihminen muistelee aikaa, jolloin savut nousivat joka tönöstä ja jolloin naapureiden kesken kokoonnuttiin työntekoon, juhlaan, tarinointiin tai muuten vain. Tänään internetin kautta tapahtuva muistelu ja kommentointi saa hoitaa kyläyhteisöllisyyden. Jokainen syrjäseudun kunta haluaisi säilyttää asujaimistonsa rippeet ja toivoisi uusiakin asukkaita. Kehityskulku on vienyt kuitenkin päinvastaiseen suuntaan. Nuoriso on aikaa sitten muuttanut pois
