Kekrijuhla

 

 

 

Kekrijuhla

 

Kekrijuhlassa on huomattava tuo muinaisten pakanallisten juhlain yleinen ominaisuus, juhla- ajan epämääräisyys. Sen lisäksi tulee vielä varsinkin vielä myöhemmässä Kekrijuhlan vietossa ilmi se seikka, että siihen näyttää yhtyneen useamman nimisiä eri juhlia niin kuin Jakoaika, Vuodenalkajaiset ja Runtu.

Suomalaisilla ei näytä, enempää kuin muillakaan niiden entisillä naapurikansoilla, ollen määrättyä päivää syysjuhlan vietolle vainajahenkien kunniaksi, vaan semmoisena juhlana vietetty ”Jakoaika”, Virolaisilla Hinge kuu 1. ingede aik, on kestänyt ainakin yhden viikon, jopa kauemminkin. Kun katolinen kirkko yhdeksännellä vuosisadalla yhdisti henkisen palveluksen sielujen päivän viettoon, niin sai siitä pohjoismaissakin henkien muistojuhla määrätyn aikansa, oltuansa ennen kuuluva muiden erityisten juhlain nk. syysjuhlan ja joulujuhlan viettoon. Pakanuudenaikaiset uhrimenot jäivät paikoilleen sielujen päivän viettoon, mutta niiden tarkoituksena selitti kirkko olevan vainajain sielun olon helpottamisen kiirastulen kärsimyksissä, ja vähitellen sitten muodostui koko juhla kansankin käsityksessä kristillisten pyhimysten muistojuhlaksi. Henkien syysjuhlan muinainen viettäminen näyttää suomalaisilla ryhmittyneen myöhemmin Pyhäinmiesten päivän ja Mikkelin päivän ympärille, edellinen juhla näistä pysyen Kekri- juhlan nimisenä aina viime aikoihin asti. Osa syysjuhlan vietosta näyttää myöskin ryhmittyneen Martin- ja Kaisan- päivän ympärille.

Jakoaika

matti waronen filosofiantohtoriJakoaika on Pyhäinmiesten päivän aika Mikon päivästä eteenpäin, silloin kun eläimet jakaillaan, so. tapettavat tapetaan ja erotetaan ne, jotka jätetään talveksi; silloin myöskin eläimen ruoka jaetaan. Se hiljaisuus, jolla jakoaikaa vietettiin, todistaa tämän juhla- ajan tarkoittaneen henkien kunnioittamista. Syksyllä Jakoaikana ei pidä tapulla (pesukartulla) loisauttaman(läiskäyttämän) eikä veitsiä veristämän, niin karja hyvin menestyy. Jakoaika, usein ( Jaka- aika) on viikko ennen ja viikko jälkeen Pyhäinpäivän. Sen nimestä ja tarkoituksesta ei ole selvää. Mainittuna aikana ei saa joitakuita töitä ja askareita tehdä. Nuori emäntä oli asettanut vaatepesun eli sotkun, vanha muori muistutti ihmetellen, miksi hän sitä tähän sopimattomaan aikaan oli asettanut. Vanha usko on, että kun kauvas sotku kuuluu, niin liki sudet tulevana kesänä tulevat ja niin likeltä ne syövät ja repivät talon eläimiä. Jos Jakoaikana ( marrask. 1- 8 p.) sotkee pyykkiä tai antaa asiaa naapurille, niin susi raatelee kesällä elukoita. Itä- Hämeessä ja ja Länsi- Savossa ennen pyhitettiin suuresti Jakoaikaa, joita oli kaksi, uusi J.a. marraskuun 1. päivästä 11. päivään ja vanha J.a. saman kuun 1.päivästä 25. päivään. Sinä aikana pantiin kuitenkin useita töitä, varsinkin kalanpyydyksiä alkeille, että niitä seurasi hyvä onni.

Runtu

Runtu, kun kaikkein viimeinen riihi tuodaan aittaan ja viimeiset viljat on koottu, papuja ja herneitä niihin kuitenkin lukematta, ne puidaan syksympänäkin. Riihen viimeinen työ sovitetaan loppumaan puolipäiväksi ja annetaan silloin parempaa soppaa ja muuta hyvää ruokaa. Runnuksi kutsutaan Halikossa myöskin palkollisten omia päiviä, joita heillä vuoden kuluessa oli Mikkelinpäivä, useampia päiviä Pyhäinmiesten päivän aikana, Kynttilän ja Paavalin päivät. Näinä päivinä ei heille annettu muuta työtä kuin vaan toimittivat tarpeellisemmat talon askareet. Pidetään runtua runnun alla, Köyryä köyryn selkään.

Kekrijuhlaa vietettiin myöskin kiitokseksi runsaasta karjanruuan saaliista. Ganander kertoo Kekrijuhlan valmistuksista ja sen vietosta, että Kekri (Pyhäinpäivä) oli suuri ja vanha juhla, jolloin iloittiin vuodentulosta ja viljankorjuusta, sekä asettaa tämän juhlan yhteyteen Vuodenalkajaisten ja Sielujenpäivän kanssa. Kekriksi tappavat karjalaiset lampaan niin kuin Ollin päiväksikin ja syövät sen muun ruoan mukana oluen ja viinan kanssa taikatempuilla samoin kuin Ollin päivänä, vaan vieläkin suuremmilla juhlamenoilla. Ei edes saanut maistaa saunanlauteilla imeltymässä olevia maltaita, sillä siitä ajettui maistajan kaula.

Karjalan alueella on Kekrijuhlan vietto, saaduista tiedoista päättäen, ollut yleisin Pohjois- Karjalassa, mutta jotenkin varmana voipi pitää, että se on ollut tunnettu myös Etelä- Karjalassa. Uukuniemi: Kekrin aattoiltana oli tapana, että jätettiin Kekrin- hönttämät yksin huoneeseen. Samalla seudulla uskotaan, että Kekrin hönttämät tulevat viemään pois tyttöjä, jos heillä ei ollut Kekriin kehrättynä rihmavyyhti. Rääkkylä: Keyriksi valmistettiin hyvät juhlaruuat, samalla tavalla laitettuina kuin hautajaisruuatkin. Niitä ei saanut kukaan maistella, ennekun ne oli pöytään pantuna, ja se oli valmistettu talon entisten isäntien ja emäntien hengille, joita kutsuttiin Keyrittäriksi. Ne tulivat Keyrinä entisille kotopaikoilleen. Aattoiltana niille lämmitettiin sauna ja valmistettiin kylpy lämpimän veden kanssa, vastat haudottiin valmiiksi, saippuat, pyyhinliinat, vieläpä harjatkin piti olla, joilla harjasivat päänsä. Perheen kylpyaikana oli sitten tuvassa ruokapöytä odottamassa Keyrittäriä syömään, että he saivat rauhassa ravita. Kolmas päivä Keyrin aattopäivästä kutsuttiin Keyrin Henkienpäiväksi. Silloin menivät ne kuolleet henget takaisin hautoihinsa lepäämään.

 

Kuva kirjan kannesta: Antikvariaatti

Matti Waronen: Vainajainpalvelus muinaisilla suomalaisilla. Helsingissä, suomalaisen kijall. seuran kirjapainon Osakeyhtiö 1898.

Otteita, hautakiven kuva: Maija-Liisa

Matti Warosen kuva Museoviraston kuvakokoelmasta. Kuvaaja K.E. Stohlberg noin v. 1900

Share

13 comments for “Kekrijuhla

  1. Maija- Liisa
    4.11.2014 at 9:04

    Minulla on nyt näköiskirja tämän tohtori Matti Warosen
    väitöskirjan aineistosta painettu. Tämä Kekri- juhla on
    kirjassa huomattavasti laajemmin kerrottu. Otin mukaan
    vain pienen osan. Näiden tutkimustensa vuoksi häntä
    on suvun piirissä kutsuttu “vainaja Waroseksi.”

    Onko kenelläkään lukijoista olemassa valokuvaa Matti Warosesta?

    Tohmajärven Varosien sukua oleva Elviira oli naimisissa
    Gabriel Porkan kanssa, joka piti ravintolaa Viipurin Pyöreässä Tornissa.

  2. 4.11.2014 at 9:26

    Nykynuorisolle käsite “kekri” on
    melko tuntematon. Niinpä keskustelimmekin
    aiheesta pyhäinpäivän aterialla tyttärenpojan
    – 17v – kanssa.

    Maija-Liisa on löytänyt kysymykseen vastauksia
    haudan vai voisiko sanoa hautakiven takaa.

  3. alpoaatos
    5.11.2014 at 10:52

    En pidä itseäni nykynuorisona, mutta minulle outoja asioita Keyristä on Maija-Liisa tuohon poiminut. Muistan hämärästi vain sen, että Keyrinä päättyi piikojen ja renkien (pakko)työ ja oli kahden viikon vuosiloma ennen siirtymistä uuteen paikkaan tai työn jatkumista samassa paikassa.

    Kukahan silloin kahden viikon aikana piikojen ja renkien työt teki kun he olivat lomalla. Mahdollisesti loiset. Loisethan olivat sellainen työväki, joiden “sopimus” ei päättynyt koskaan. Tai päättyi sillä hetkellä kun heidät potkaistiin jälleen mieron tielle tarpeettomina.

  4. Maija- liisa
    5.11.2014 at 12:16

    Noita palvelusväen lomaviikkoja sanottiin myös
    riiuuviikoiksi, koska silloin heillä oli mahdollisuus
    järjestää omia juhliaan ja tavata mahdollisia tulevia
    aviokumppaneita. Häätkin järjestettiin sitten, kuin
    muilta kiireiltä ehdittiin.

  5. Esko Tarvainen
    5.11.2014 at 18:34

    Minulle pyhäinpäivä oli lapsena pyhäinmiestenpäivä, niin kuin silloin myöhäsyksyn kaksoispyhää kutsuttiin. Odotin kuin kuuta nousevaa vanhempien sisarusteni tuloa Helsingistä käymään. Oli hienoa kuulla uusia tarinoita ja tuulahdus etelän meiningistä. Yhdenyön tai joskus kaksiyötä heillä oli aikaa olla lapsuudenkodissa. Sitten taas heidän täytyi mennä hoitamaan omaa työtänsä, sinne minulle niin vieraaseen “pohjolan valkeaan” kaupunkiin. Isäni sanoi heille lähtiessä: Työsi hoida ahkerasti ehkä leipäsi sä siitä saat älä muuta huolikkaan.

  6. Telle
    5.11.2016 at 9:10

    Lehdestä luin, että kaupat saavat olla auki halutessaan
    pyhäinpäivänäkin ja että “oman” kauppansa aukiolon voi
    tarkistaa verkosta. Mitäs ne muinaiset roomalaiset sanoivatkaan:
    “Oi aikoja, oi tapoja!”

    Muinaissuomalaisten kekrinviettotapoja voi kertailla tästä
    muutaman vuoden takaisesta Maija-Liisan koosteesta.
    *
    Hautausmaalla käynti kuulunee monen ohjelmaan. Itse
    olin näissä merkeissä liikkeellä jo eilen, mutta eivät Utran
    hautausmaalle viemämme kynttilät olleet suinkaan ainoita.

    Päiväkävleyllä venytimme askeleemme Kettuvaaran hautausmaalle.
    Probleemaksi muodostui ohikulkutien ylitys/alitus. Missä olisi
    lähin alikulkutunneli? Hieman mutkan kautta sinne osailimme.
    Viime suvena poisnukkuneen tuttavani haudalla sanoin ääneen:
    “Lepää rauhassa”.
    Ihmeellinen rauha siellä vallitsikin jatkuvasti ohi soljuvasta
    liikenteestä huolimatta.

  7. Maija Varonen
    5.11.2016 at 11:21

    Tohmajärven hautausmaalla käynnistä tämäkin juttu sai alkunsa.
    Siellä huomasin silloin Matti Warosen hautakiven, josta kiinnostus tähän
    henkilöön heräsi ja kirjakin tuli tilatuksi.

    Me menemme tänään viemään kynttilöitä läheistemme haudalle.

  8. jussi p:nen
    24.4.2018 at 21:57

    kaurila-muskon kuvakalleriassa on immolan/okkulan hovin kuvassa pariskunta talon takaseinustalla,onko kuvassa simo varonen vaimoneens,samaten kuin matalan rannassa ja 3:ssa kuvassa pitelee heppaa?matin ja antin vellmies?

  9. jussi p:nen
    25.4.2018 at 12:29

    kyseiset kuvat löytyy kaurila-muskon kyläyhdistyksen galleriasta `kaurila muskoa ennen ja nyt`.

  10. Sakari H
    25.4.2018 at 13:38

    Tuonne taitaa Jussi viittilöidä

    http://www.kaurila.fi/galleriat/wanhat/index.html

  11. jussi p:nen
    25.4.2018 at 23:15

    jameen! varmaanni hä,kulaittos kuvat ,tietännee taustoista?ellers.muilu mieleen,jottas missä sijaitsi ossuuskassa juho ,jussi, pitkäsen kotopesä?onko noissa kuvissa oleva ellilä vanhan,nykyään kaurilan kylätalo, vai uusi.oisko kuvan popula jompkummonen `tuomari-isännyys`?

  12. jussi p:nen ...simo varosen aikana immolan hovi
    28.4.2018 at 0:17

    ….vaan voihan kuvassa olla vanha,tulennielemä immolakin,kuka tietää ja tuntee vois ilmasta?

  13. Matti Warosen kuva lisätty /Värtsi/ARR
    21.1.2020 at 21:48

    Artikkeliin lisätty Matti Warosen kuva

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *