Joensuun suunnasta tultaessa.
Kaustajärvi on palautettu järven ympärille
Perjantaista 19.9.2014 alkaen Kaustajärven kylä löytyy kolmesta suunnasta saavuttaessa: Joensuun, Tohmajärven (Värtsilän pitäjän keskuksen, Arppen pihan) ja Öllölän.
Kahden vuoden ähellyksen jälkeen sain 27.8.2014 päivätyn kirjeen, jossa Liikenneviraston virkailijan allekirjoituksella varmistettu päätös:
Pääjohtaja Vehviläisen pyynnöstä olemme kuitenkin tarkemmin selvittäneet kylänne paikannimikilpeä koskevaa kysymystä sekä Liikenneviraston viitoitusohjeiden että Pohjois-Savon ELY-keskuksen tienpidosta vastaavien asiantuntijoiden kanssa.
Olemme päätyneet näkemykseen, että Kaustajärven osalta voidaan tehdä yleisestä käytännöstä poikkeava ratkaisu eli hyväksyä paikannimikylttien maastoon laitto seuraavilla reunaehdoilla:
¤ Asennettavien kylttien tulee olla liikennemerkkien yleisohjeiden mukaisia ja siten CE- hyväksyttyjä
¤ Asennus tulee tehdä ao. alueen kunnossapitourakoitsijan toimesta, mutta yhdenmukaisen kohtelun takia asennusta ei voida tehdä tienpitäjän kustannuksella.
Aikaisemmin laitetut kyltit ja pylväät on käytetty tämän järjestelyn toteuttamisessa hyväksi, niin että siten on säästetty lisäkustannuksissa, jotka Tohmajärven kunta on luvannut maksaa. Kustannuksia siis pienentää Heinjoen sillalla kiertänyt hattukolehti 180 eurolla.
Kenraalinkylän suunnasta.
Teksti ja kuvat: Erkki Lintunen
Järki ja OIKEUS voitti! Hyvä! ISO kiitos Erkki Lintuselle! Olet vuoden takoja 2014 tittelin ansainnut! Tittelisi olet ansainnut toki jo aiemmista toimistasi + lisäksi tästä!
Hyvä Erkki! Hyvä me! Hyvä Kaustajärvi, Tohmajärvi ja Värtsilä! Hyvä myös Ely! Kiitos Anu Vehviläisen!
Tarkennus: Ennen uimarantaa ja hautausmaata oleva kyltti on siinä, missä Kenraalinkylä vaihtuu Kaustajärveksi.
Näin nyt on pullat uunissa. Ja eikö olekin mielenkiintoista, että ”vähäiseksi” leimatulta Kaustajärven kylältä haarautuu tie Kenraalinkylään ja Mökkivaaraa. Harvalla kylällä on kahden nuolilla merkityn risteyksen status. Eri asia tietysti on, kuka sinne Mökkivaaraan haluaa ajella Kaustajärven kylän läpi.
Mutta ehkäpä keksitään sinne Mökkivaaraan poikkeamiselle jokin kiihoke. Mäne ja tiijä!
Hienoa! Kiitos Erkki sinnikkäästä työstä kylttien palauttamiseksi paikoilleen.
Yllä oleva kuva on siitä, mistä koko hässäkkä alkoi!
Kiitos Erkille sinnikkyydestä. Taistelusi pienen kylän identiteetin puolesta ei ollut turha. Lopputuloksena on runsaasti iloa ja hyvää mieltä!
Ihmeiden aika ei ole vielä ohitse.
Enää ei Kaustajärvellä
viitoituksia tärvellä
Päätös syntyi järjellä
sillä mikä on jäljellä
Asia on nyt lukossa
niin kuin muikut kukossa
Kiitän aina Erkkiä
katsoessani liikennemerkkiä
Ihan mieli mettä keittää
tyytyväisyyttään ei voi peittää
Sakarille: taidat riimittelun!♡
Eipä nyt jubileerata liika! Kunnia sinne, minne se kuuluu. Kansalaisten edustaja hoiti juttua Liikennevirastoon ja löytyi päätös, jolla voi olla ihan valtakunnallista merkitystä: ohjeita voi soveltaa käytäntöön poikkeustapauksina. Tässä on tilaa järjen käytölle ja tavallisten ihmisten toiveille/vaatimuksille. Kaustajärven kylttikiistalla on siis isompi merkitys kuin, että yhden hajakylän tarpeet saivat myönteisen ratkaisun.
Sakarin sanoihin kävisi hyvin Säkkijärven polkan sävel. Ei kun säkeistöjä lisäämään.
Hyvä Erkki!
Tietääpähän Kaustassa syntynyt, kun tullaan Kaustajärvelle.
VANHA valokuva kommenttiin palaan myöhemmin,kun saan lisä tietoa kuvassa olleiden varmentimesta.
Miksi tämä Erkki Lintusen edellä esitetty mielipide: ”.. ohjeita voi soveltaa käytäntöön poikkeustapauksina. Tässä on tilaa järjen käytölle ja tavallisten ihmisten toiveille/vaatimuksille” ei koskenut myös Mökkivaara-nuoliviittojen poistamista?
Onhan nyt todella älyvapaata, että jotain umpiperä puolentoista kilometrin tienpätkää, joka ei johda mihinkään, viitoitetaan neljällä mahtipontisella viitalla paikkaan, jossa ei asu ketään.
Onpa hauskaa huomata, että niille yritetään nyt keksiä järjellisiä merkityksiä.
”Lopputuloksena on runsaasti iloa ja hyvää mieltä!” No, eipä todellakaan. Koko prosessi on hoidettu täysin ”p…stä”.
Hyvä nyt mekin olemme Kaustajärveläisiä! Olemme toispuolen järveläisten mielestä olleet halkolahtelaisia tai ahvenvaaralaisia.
OLEMME SIIS KAUSTAJÄRVELÄISIÄ!
Iloinen on mieli mulla
nyt tietää minne tulla
Kun syntynyt on sielä
on nyt oikealla tiellä
Ei merkit johda harhaan
nyt pääsee omaan tarhaan
Ole ei nyt vaaraa
että kääntyis kohti Mökkivaaraa
Kiitos kaima runosta!
Olen aivan samaa mieltä!
Edellisen viestini viimeinen lause oli alatyylinen. Anteeksi, arvoisat lukijat. Niinpä se Erkkikin sanoi jossain viime syksyn viestissään, että runnaa asiaa läpi tyylipisteitä hakematta.
Kiitokset kuitenkin hänelle ja muille asiaan vaikuttaneille tahoille, että saimme sentään Kaustajärvi-kyltit takaisin.
Saatiin enemmän kuin pyydettiin! Plussana=Kaustajärvi kyläkyltti nyt myös Kenraalinkylästä päin saapuvia opastamassa!
Mökkivaara opasteista.. annetaan Ely:n ”säilyttää kasvonsa” sentään.. 🙂
Muistoja Kaustajärveltä
WÄRTSILÄÄN
Järveltä uitettu on tukit
joista myöhemmin on tehty
piirongit ja rukit
Järvestä on nostettu
alku-aine raudan
josta on valmistettu
kattilat ja kauhat
Koska viranomaiset luvan siihen antaa
Kaustajärvi ylpeänä paikan-nimi kilvet kantaa.
Järki voitti. Olisi kyllä monia muitakin asioita, joissa järjen käyttö olisi suotavaa,esim. petohommat.
Asiat saavat joskus kuten lumipallo suvisäällä. Pyöriessään lisää halkaisijaa alamäkeä pyöriessään saa. Pysähdys on mäen alla, kun painovoima vaikutus lakkaa. Siinä seisoo ohikulkijan ihailtavana. On löytänyt oman paikkansa.
Yksi kylätien muisto. Muistan kun isäni ja Kenraalinkylästä Aimo Mylläri menivät kunnannvaltuutettuina hoitamaan kylän ja kunnan asioita Värtsilään. Aimo läksi hevosella Kenraalinkylästä ja isäni Kaustajärveltä nousi kyytiin. Yhteisellä kyydillä he jatkoivat matkaa Värtsilään kun oli sovittu edellisessä kokouksessa aikataulu. Oli kesä ja kumipyörät kärrissä. Pyörienpäällä oli kaaret laudasta tehdyt. Olin isänimukana isontienvarressa ja muistoihini jäi kun miehet istuivat ja jatkoivat matkaa kärrin pyörien päällä tarinoiden.
Kaustajärveä lähestyessä on hukkusuora. Nimensä hukkusuora on saanut tien vajoamisesta soistuvan lammen syleilyyn. Sodan jälkeen oli tehtävä tie suomenpuolelle kylien välille. Hyllyvänsuon ylitys oli haastava tehtävä.
Ei kuivatettu ympäristö vaan menetelmä oli upottaa maa-ainesta ja puuta perustaksi.
Hevoset ja miehet uurastivat, naiset huolehtivat ruokahuollon. Kylän miesten kertomana kaksi kertaa tie vajosi suohon. Kolmannella kerra se pinnalla pysyi. Kun menetelmät ovat parantuneet on suonkohtaa parannettu.