elokuu 2014

Tiilen tie Sumuisena elokuun lauantaiaamuna oli joukko talkoolaisia oli saapunut Värtsilän entisen postitalon pihalle. Talossa on viimevuosina asunut taiteilijat Karoliina Arvilommi ja Roddy Welch. Talossa on ennen toiminut mm postitoimisto, lääkekaappi, valokuvaamo, kampaamo, siltatyömaan toimisto sekä perheasuntoja. Nykyiset omistajat ovat kunnostaneet taloa sisältä ja ulkoa. Katon pohjoispuolelta tiilit oli uusittu katon puoleen väliin saakka ja

Asiaa puun poltosta Voi meitä pohjoiskarjalaisia! Että jaksattekin urputtaa melkein joka päivä Karjalaisen tekstiviesteissä puun poltosta uuneissa ja jopa hengenmenosta. Taitaapi kallistua jo hysterian puolelle. Olemme, Ake ja minä, ”ite” 88-vuotiaita. Kokeneet sen puulämmityskauden lapsuudesta asti. Tuohon aikaan oli elämäntilanne muutenkin kokonaan toinen. Syötiin vahvaa ruokaa, eikä tiedetty hydraateista ”höykösen pölähtävää”. Uunissa valmistui monenlaisia karjalaisia

Melkein joka kesä olemme kiertäneet autoillen reitin Kaustajärvi-Pirtajärvi-Tervavaara-Patsola-Kaustajärvi. Joskus olemme ajaneet Kutsusta Tuomivaaraan, Öllölään ja sieltä Kenraalinkylän tai Hoilolan ja Saarivaaran kautta takaisin mökille. Tohmajärven Kutsu tuntuu kiinnostavalta paikalta siksikin, että siipan sukujuuria on silläkin suunnalla. *** Erinäisten sattumusten vuoksi emme voineet tänä suvena vastata Kutsunkylän kutsuun. Sateisena maanantaina harmittelin tätä menetystä ja sana ”kutsu”

Koira sen ensimmäisenä huomasi. Se oli se koira, joka oli tykästynyt hyönteisiin. Kaikki kimalaiset ja ampiaiset se pisteli poskeensa kielloista ja pistoista huolimatta. Koira seisoi paikoillaan ja tuijotti pilkottavaksi menevää koivupölliä. Mitä se siinä tollottaa? Huomasimme mekin lopulta lähes 5 cm pitkän höpökömpiäisen, joka oli ankarassa työn touhussa. Sillä oli pitkä munanasetin, jota se käytteli. Ilmeisesti

Sääperinjärvi on ollut lintujärven maineessa. Sitä alettiin kuivailla ja säännöstellä. Nykyisin taitaa olla melko mitätön rapakko. Joitakin juttuja kuulee suurista hauista, kuin nykyaikaan eksyneistä muinaismuistoista. Minulla se oli ensimmäinen pilkkipaikka. Pyörämatkaa kertyi kymmenkunta kilometriä. Tuntui oudolta ajatella menoa niin kauas kotoa. Pienen pojan ympyrät eivät olleet hyvin suuret. Joulun tienoilla muistin aina, että erään talon ikkunassa palaa punainen pahvitähti pitkälle keävääseen. Siitä oli enää

Kun lehtien palstoilla – tai jossain muuallakin – etsitään kumppania, häneltä toivotaan usein että olisi ”pilkettä silmäkulmassa”. *** Minulle tuo sanonta tuo mieleen Mari-mummon. Mari-mummolla oli vinttihuoneessaan rautakamina jonka tulipesään mahtui vain pieniä pilkkeitä. Niitä mummo sai keräämällä risuja aidantakaisesta metsästä ja katkomalla ne polvenpäässä taikka kirveennysällä pölkyllä sopivan mittaisiksi. Joskus olin hänen mukaanaan yhdistetyllä

Jos yksilö käyttäytyisi kansakuntien tapaan hänet pantaisiin pakkopaitaan. Usein on kansakuntien keskinäisissä suhteissa perussääntönä itsekkyys, joka karkottaisi yksityisen ihmisen yhteisön piiristä. Valitamme sitä ehkä, mutta unohdamme samalla olevamme osasyyllisiä, emmekä nouse sitä vastustamaan. Unohdamme myös, että ryhmän jäseninä saatamme toimia yhtä väärin edes yrittämättä murtaa ryhmän kahleita-esimerkiksi perinnönjaossa, jossa joudumme kollektiivisen rosvoviettemme valtaan, puolueriidassa  jossa aseittemme puhtaus on kyseenalainen tai tyytyessämme ”ulvomaan

Sairaalan päivystyspolilla nuokkuessani havahduin siihen, että hoitohenkilökunta puhui (hieman sivummalla) Vanhemmasta Pariskunnasta. Vaistomaisesti katsahdin ympärilleni, muita määreeseen sopivia pariskuntia ei ollut näkösällä. Siellähän puhuttiin siis meistä! *** Koska odotusaika kestää ja kestää kuin se muinoinen Sidostesukka, ryhdyin mielessäni listaamaan mikä meistä tekee ”Vanhemman Pariskunnan” jos ulkonäköä ei oteta huomioon. No, ainakin se, että elämän ruuhkavuosina

Turkulaiset tulivat // Aika näyttelyn teemana Lauri Tujula ja kumppanit taidenäyttelyssä Kalevatron /Time Warpers-näyttely 14.8. – 30.8. 2014 Lappeenranta Lappeenrantalaissyntyinen Lauri Tujula, nuorimies (s.1986) Turun taideakatemian ensimmäiseltä, eli perusopintoluokalta, vaikuttaa rennolta ja sanavalmiilta taiteilijanalulta. Kun tutustuu hänen huoneeseensa Time Warpers – näyttelyssä, ensivaikutelma täydentyy. Töissä on peilattu aikaa ja ajan elementtejä melkoisella ammattitaidolla ja raikkaalla otteella.