34 comments for “Viikon puheenaiheet, vko 35

  1. Tänä aamuna jäin pohtimaan, mitä hyää, jopa etuoikeuksia, on eläkeläisellä. Mainitsen vain yhden, radion aamu ja iltahartaudet. Miten monet ovatkaan varsinkin aamuisin jo työpaikallaan tai matkalla, usein ruuhkassa sinne! Jää monet elämän viisaudet ja vaihtoehtoiset suunnat kuulematta. Erikseen on sitten suosia sellaisia ohjelmia, joissa ei elämän vakavia kysymyksiä pohdita. Mennään vain virran mukana.

  2. Kyllä se ilta- ja aamuhartaus pysähdyttää, kun radio sattuu
    olemaan auki. Usein illalla vaimo sanoo, että pistähän radio
    kuulumaan, sieltä tulee jo hartaita lauluja.

  3. Ilmattaren päivä 26.8.2014 klo 02.47. Ei nukuta. Ajatukset pyörivät “Papit made in Värtsilä” -kirjasen ympärillä. Keitin murokahvit ja istahdin läppärin äärelle purkamaan tuntoani.

    Kirjan 500 kpl:een myynti takkuilee kahdella tavalla. Ensinnäkin sen painatuskustannuksia en ole vielä saanut avustuksilla kokoon. Tarkoitushan on, että myyntitulot ovat lyhentämättöminä kokonaan nettoa. Toiseksi, myynti ei ole saanut ihmisiä innostumaan niin kuin olin kuvitellut. Poikkeuksiakin on, jopa yllättäviä ja kaukaakin Värtsilästä.

    Vuoteella piehtaroidessani palautui muistiin vuosi 1973. Lemiläiset julkaisivat neliäänisestä veisuustaan äänilevyn. Sitä alettiin tilata ympäri Suomen. Valmistin pahvista kotelon ja aloin postittaa levyjä pankkisiirtokortteineen. Tätä työtä riitti moneksi kuukaudeksi. Miksi ei seitsemän värtsiläissyntyisen papinkin kirjanen menisi kaupauksi. Varsinkin kun sen tulot osoitetaan kirkkomme maalauskuluihin. Ostamisen aihekin on sellainen, että kirja oikeastaan on vain kuitti. Aika arvokas kuitti kuitenkin.

    Kahvimuki on nyt puolessa välissä ja mielessä on syntynyt päätös:
    Kerjään painatuskulujen vielä puuttuvan osan, lähes 3000 euroa. Uskon, että yritysmaailma ymmärtää kuitin merkityksen, ja uskon, että vaje kurotaan kiinni, niin ettei maalipurkkien lahjoittajien antamaa apua käytetä senttiäkään siihen.

    Ja sitten lähden Pykälävaaran Päätalon tavoin kierrokselle. En polkupyörällä. Minulla kun on vielä ajokortti nelipyöräiselle menopelille. Otto ajeli kaksipyöräisellä.

    Otto on Värtsilän Kotiseutyhdistyksen olterman. Lauri Emerik Uski kirkkomme peruskerjäläinen. Leino Hassinen opetti minulle messun alkeet. Nämä kolme ovat minun esikuviani, ja heidän tavoin heilutan pensseliä. Takojan lekaa en käytä. Pensseli on lempeämpi työväline.

    En lähde ovelta ovelle, vaan toimin kiertävän evankelistan tavoin
    kahden hiippakunnan kirkkoherrojen luvalla. Uskon, että se mikä on 500:sta jäljellä, menee kaupaksi. Ajokortillekin sain vielä jatkoaikaa.

    Kierros alkaa, jos kirugi ja Jumala niin suovat. Kahvimuki on nyt tyhjä ja papinsäkissä on pohja, niin kuin siinä oli silloinkin, kun siitä alettiin puhua. Jos mikä säkki on nyt pohjaton, niin se on seurakunnan. Verotulot menevät moniin kohteisiin, niin ettei säkin pohjalle kerry tarpeeksi. Apuun täytyy ryhtyä talkoomielellä kotiseutuhengessä.

    Menen nyt nukkumaan ja avaan läppärin aamulla ja lueskelen, mitä mieltä olette kirkon tarpeellisuudesta, jumalanpalvelushuoneena ja hengellinä kotina.

    Löysihän se maatiaisperuna Wärtsilän mustakin kotiin, vaikka haku kesti kaksi vuotta. Siellä Arppen pihassa se on kuin lesken ropo papin säkissä. Näyttää voivan paremmin kuin viereisessä penkissä ponnisteleva Kainuun musta, jonka varret piti jo eilen leikata
    pois.

  4. P.S. Vielä valvottaa. Jäin kertomatta, että sunnuntaina asetettiin piispa Jari Jolkkosen ja avustajien siunaavien kätten alla Rääkkylän kirkkoherran virkaan ystävämme Markus Kontiainen. Juhla oli ylösrakentava. Markus sai sydämellisen vastaanoton. Yksi asia jäin minulle voimakkaasti mieleen. Rääkkylässä on vahva talkoohenki. Sen merkitystä korostettiin monessa puheenvuorossa. Kirkkoherraa ei jätetä yksin! Kuulin tässä kristillisen uskon ja elämän sydämenäänen. Se sykki myös Värtsilässä silloin, kun sain työstäni palkkaa.

  5. En ole tähän mennessä kommentoinut Kaustajärven tienviittoja
    jätän ne tässäkin jutussani rauhaan.
    Mutta Värtsilän kirkonkorjaus on ollut pitkään esillä josta
    en malta olla kirjoittamatta muutaman sanasen.
    Missä ovat luottamus henkilöiden mielipiteet kun siellä
    on myös Värtsilän kyläkin edustettuna.Onkohan tässäkin
    asiassa lähdetty etenemään tyvestä puuhun ja virallinen
    taho on unohdettu.Oma toimileaisuus on kyllä paikallaan
    mutta ei sovi unohtaa tätä virallista tietä se voi olla
    kivinen ,mutta loppu tulos voi olla pitkässä juoksussa
    nopeampi.On myös kommentoitu henkilöstökuluja monessa
    Seurakunnassa ne ovat vieläkin suuremmat, nämä lienevät
    Maaseutu seurakunnantien keskitasoa.Jokainen sen varmasti
    tietää mistä se johtuu veronmaksajia on liian vähän
    suhteutettuna kuluihin. Tämä on myös Tohmajärven ongelma
    työpaikkoja olis saatava kuntaan lisää tätäkautta moni asia ratkeaisi hyvään suuntaan.

  6. Lähen tästä virallista Via Kareliaa myöten avaamaan virallista näköalapaikkaa Patsolan mäelle, joka kuuluu virallisesti Tohmajärven kuntaan, mutta samalla epävirallisesti Värtsilän pitäjään. Menen korjaamaan viallista, kahdella virallisella tienvarsikyltillä merkittyä näköalapaikkaa. Jotta virallisia teitä kulkevat voisivat nähdä virallisesti aidatun valtakunnanrajan taakse, missä virallisuus on huippuunsa kehitetty ja lailla tarkoin suojattu.

  7. Niin, siitä kirkon korjauksesta unohtui kirjoittaa. Epävirallinen Värtsilän Kotiseutuyhdistys ry – puheenjohtajan ja johtokunnan toimesta – on pitänyt yhteyttä seurakunnan viralliseen tahoon ja jatkaa sitä virallisesti, jos kirkkoneuvosto katsoo sen tarpeelliseksi. Ja edessäpäin on muitakin kirkon virallisia elimiä.
    Ne löytyvät kirkkolaista ja kirkkojärjestyksestä.

  8. Pyydän anteeksi, että valvotun yön jälkeen hermot pettivät! Kirjoitin rumasti. Mutta kerronpa kuitenkin yhden esimerkin, miten olen toiminut – virallisen käytännön mukaan -suhteessa seurakuntaani. Kun viime talvena pidettiin kaksi kertaa kuussa messu seurakuntakodissa ja kirkkosalissa, kerättiin kolehti ja kahviraha kirkon portaiden korjaamista varten seurakunnan luvalla. Rahat toimitettiin seurakunnalle, joka palautti ne takaisin Kotiseutuyhdistykselle, jotta Värtsilän Pitäjäyhdistyksen palkkaamat työntekijät voisivat hoitaa lupaamansa korjauksen. Rahan mukat piti tehdä, kun kirkkojärjestys niin vaatii.

    Ilmalämpöpumppu hankittiin seurakunnan luvalla ja lahjoitettiin seurakunnalle. Jne. On toimittu yhteistyössä ja niin jatketaan.
    Ja tähän yhteistyöhön tarvitaan lisää väkeä. Ns. kolmannen sektorin merkitys kasvaa kasvamistaan sekä yhteiskunnan että kirkon puolella. Tässä Värtsilä voi takoa etunenässä. Mutta ei se ihan helppoa ole kokeneellekaan konkarille. Tulee helposti ylilyöntejä. Mutta onneksi saa tarpeen tullen ojennusta.

  9. Kyllähän se näköalapaikka on ihan asiallisella paikalla. Paikka olikin ahkerassa käytössä aikoinaan. Siitä voi tiirailla tuonne salaperäiseen Neuvostoliittoon. Tosin alkuun vielä sormien välistä salaa, mutta kuitenkin. Paikan perustamisvaiheessa ei varmaan arvattu, että metsä kasvaisi eteen. Pitäisikin katsella maastoa sillä silmällä olisiko pöydälle ja penkeille parempaa paikkaa hiukan toisessa paikassa.

    Googlen satelliittikuvassa näkyy kyllä Veikon raivaama “soholinja” Venäjän suuntaan ja jos tarkkaan katsoo niin Erkki näkyy olevan vesurin kanssa siellä parhaillaan.

    http://kansalaisen.karttapaikka.fi/linkki?scale=4000&text=N%C3%A4k%C3%B6alapaikka&srs=EPSG%3A3067&y=6903364&mode=orto&x=686714&lang=fi

  10. Jos tuntuu siltä, että “hermot pettivät,” kannattaa laskea kymmeneen ennenkuin alkaa kirjoittamaan.

  11. Alpoaatos, olin siellä Kivivuoren Hannun kanssa klo 13-14.30. Olet nähnyt varmaankin unta. Juhanille: Minulla oli vuosikaudet työhuoneeni seinällä taulu, jossa komeili apina ja alla teksti: “Täytyy ajatella mitä sanoo, ettei yhtäkkiä sano mitä ajattelee”.

    Kun jäin eläkkeelle, heitin sen pois. Vahinko. Olisi pitänyt ajatella ennenkuin tekee. Nykyisin näyttää tuo tekeminen käyvän edellä. Mutta en kuitenkaan tehne ihan kamalan pahaa. Enkä toivottavasti tao kenenkään näpeille?

  12. Ymmärrän huolesi tässä Pappi kirja/Kirkko projektissa Erkki mutta älä anna yöuniasi pois näitten murheiden vuoksi.

    Kirjan myynnin edistämiseksi muistutan kaikkia Värtsilän ystäviä,uskontokunnasta riippumatta,että kyseinen kirjahan on mainio Joululahja kaikille Värtsilän ystäville.Nyt tilaukset liikkeelle.

    Kuka maksoi kirjan painatuskulut.Takoja omasta pussista vai kotiseutuyhdistys.Kysyn siksi että yrityksen on huomattavasti helpompi tukea taloudellisesti kotiseutu yhdistyksen toimintaa kuin yksityishenkilöä.Silloin on aina kyse verotettavasta tulosta kun emme ole ministereitä.

    Meillä oli viimesyksynä viritteillä Joulukortti Värtsilän kirkosta.Lupasin hoitaa painokulut jos löytyy talvinen kuva kotikirkosta.
    Löytyisikö nyt,kävikö kukaan kirkolla lumien aikaan.

  13. Viime talvena ei ollut lunta kirkon koristeena, eikä muuallakaan.
    Toivotaan lumista talvea, että saataisiin komea kortti. Huonoa korttia ei kannata tehdä.

  14. Joren kommenttiin viitaten esitän hartaan toivomuksen, että kaivelisitte valokuvalaatikoitanne tai näppäilisitte kameraanne, josko löytyisi talvinen kuva Värtsilän kirkosta. Saisimme joulukortin, jossa olisi kirkkomme kuva. ilmoituksen löydöstä voin ottaa vastaan esim. puhelimitse 050-3224727.

  15. RajanRyssäykseen osallistuu myös Värtsilän Kotiseutuyhdistys. Seison Itähuolinnassa pöydän takana la 30.8.2014 klo 9-14. Tarjolla kirja Papit made in Värtsilä, 20 euroa. Takoja.

  16. Mielenkiintoinen – tai oikeastaan ihmetyttävä – havainto päiväsaikaan: matka Värtsilästä Ilomantsiin.

    Ensin käännytään Patsolasta VIA KARELIAN Ilomantsintielle, sitten jatketaan VIA KARELIALLA matkaa keskelle Kaustajärven kylää, missä VIA KARELIALLE ilmestyy uusi nimi: Hoilolantie. Tämän jälkeen saakin huristella VIA KARELIAA ihan rauhassa, kunnes Mutalahdessa alkaa VIA KARELIAN uusi jatke nimellä Mutalahdentie. Hyväkuntoista – ei siis mutaista – asfalttia myöten vastaan ilmestyy Möhköntie. Ollaan lopulta monen tiennimen jälkeen Ilomantsissa. On kuitenkin koko ajan huristeltu VIA KARELIAA.

    Tämä juttu ei ole mikään vitsi, sillä monet ovat sekoilleet VIA KARELIALLA. Varsinkin Hoilolantiellä. Milloinkahan ensimmäinen tavarantoimittaja tilauksen vastaanottajan osoitteen kuultuaan vastaa: “Njet”?

    VIA KARELIALLA olevien teiden nimien saattaminen nykyistä toimivammiksi ei ole ELY-keskuksen asia. Siitä päättävät kuunat, siis Tohmajärvi, Joensuu ja Ilomantsi. Siis ei kun neuvottelemaan vaan! Tässä ei voi nimittäin vedota navigaattoriin!

  17. Älä sinä Erkki vaivaa päätäsi joutenpäiten.. Hyviä nimiä nuo ovat.. Meillä on mm “nelostie, vitostie, kutostie” ja via kareliakin, ne ovat liikenneväyliä, mutta tietääkseni ne eivät ole osoitteita. Mutta esim Hoilolantie ja Mutalahdentie ovat osoitteita ja numerolla nimen perässä ilmoitetaan melko tarkka maantieteellinen sijainti. Ollaan tyytyväisiä että Suomessa on osoitteet. Niin ei ole kaikkialla maailmassa.

  18. Kuulehan, Alpoaatos! Käypä tienpäällä selvittämässä, mihin osoitteeseen Hoilolantiellä kauppias vie tavaroitaan, jos tien sama osoitenumero on kahdessa kohtaa ja välimatkaa on kilometrejä. Viimeisin tieto sekoilusta on eiliseltä päivältä.

    Kyllä Suomessa ovat asiat oikein hyvin. Mutta aina voi löytyä jokin korjaamisen aihe, ja silloin on äänioikeus myös vaalien välillä.

  19. “Tohtoripromotio näkyy myös katukuvassa”
    kerrotaan Karjalan Heilissä.

    Jos huomenna ei sada voisi mennä kadun varteen
    katselemaan kunniatohtoreiden ja 85 Itä-Suomen
    Yliopistossa tai Joensuun yliopistossa valmistununeiden
    tohtorieiden juhlakulkuetta.

    Tiedä, vaikka näkisi vilahduksen Ilkka Jormanaisesta
    joka oli mukana Värtsi-lehden alkutaipaleella.

    Kulkue starttaa klo 15.30 ja etenee Yliopistokatua
    ja Koskikatua pitkin kohti kaupungin keskustaa…

  20. Anna Erkki osoite niin yritän arvailla. Kiitos

  21. Alpoaatos! Ajelepa osoitteeseen Hoilolantie 146. Jos olet myymässä vaikkapa joululehteä, niin ota mukaan kaksi kappaletta. Toisen voit tarjota Sorsan ovella Kaustajärvellä. Toinen Hoilolantie 146 ovi löytyy Korpiselän talon takaa Ilomantsin suunnassa. Ovella olevaa nimeä en tiedä. En ole siellä käynyt. Eräs kauppias yritti kuitenkin jokin aika sitten viedä sinne Sorsan tilaamaa tavaraa. Onneksi hänellä oli kuitenkin Sorsan puhelinnumero, niin että sai ajo-ohjeen Kaustajärvelle. Mutta joutui tuhlaamaan ylimääräistä aikaa ja bensaa.

    Pari päivää sitten sattui toinen vastaavanlainen harhailu Kaustajärvellä. Puhumattakaan niistä harhailuista, joista kerrotaan siltä ajalta, kun neljä Kaustajärvi-nuoliviittaa ohjasi järvemme eteläpuolelle, vaikka kylä levittäytyy molemmille puolille ja vielä laajemmallekin.

    Nythän ei tuota viime mainittua ongelmaa enää ole, kun koko Kaustajärven kylä on pyyhkäisty historiaan. No, onhan kyllä vielä Kaustajärventie, jotta Öllölästä voi kääntyä sille. Mutta tuo nimi lienee saanut olemassa olonsa järven nimestä.

  22. Samoja osoitteita on Suomi täynnään….

    Toivottavasti kauppias ei lähde viemään Hoilolantie 49 osoitteeseen meneviä tavaroitaan tuonne Lammille,
    kun sieltäkin sattuu löytymään Hoilolantie ja vieläpä sama numero 49.

    HOILOLANTIE 49 82760 HOILOLA
    HOILOLANTIE 49 16900 LAMMI

    Vihmerimmät lukijat ehkä huomaavat, että kunta ja postinumero ovat kyllä ihan eri. Kuten tuossa Hoilonatie 146 tapauksessakin ovat postinumero ja kunta eri.
    Toki inhimillisiä erehdyksiä sattuu ihmisille ja postillekin silloin tällöin, mutta se sallittakoon kaikille.

    No se siitä, kyllä sitä yleensä kertavahingosta viisastuu ja ensi kerralla muistaa kysyä postinumeronkin tai edes kunnan.

    Ihan huvikseni katsoin paljonko löytyy vaihtoehtoja esim.

    JOENSUUNTIE 3 63640 RITOLA
    JOENSUUNTIE 3 31400 SOMERO
    JOENSUUNTIE 3 41800 KORPILAHTI
    JOENSUUNTIE 3 83400 VIINIJÄRVI
    JOENSUUNTIE 3 88620 KORHOLANMÄKI
    JOENSUUNTIE 3 66900 UUSIKAARLEPYY
    JOENSUUNTIE 3 83700 POLVIJÄRVI
    JOENSUUNTIE 3 34600 RUOVESI
    JOENSUUNTIE 3 58410 HAAPAKALLIO
    JOENSUUNTIE 3 95930 ÄKÄSJOENSUU
    JOENSUUNTIE 3 38760 VENESJÄRVI

  23. No, niin, kiitos vaan viisaista neuvoista! MUTTA Hoilolantie 146, 82770 Kaustajärvi ei paljon kulkijalle löydy, kun Kaustajärvi on poistettu kartalta. Hoilola sen sijaan on paikannimi-tauluilla merkitty tien varteen. Olkoon Hoilolantie vaikka takahikiällä, mutta ei se voi olla Tohmajärven ja Joensuun kuntarajan molemmilla puolilla ilman selvää puomia tai muuta rajailmaisinta.

    Maalaisjärjellä voidaan asia hoitaa esimerkiksi kahdella tavalla.
    Ensinnäkin laitetaan Ilmomantsintien ja Hoilolantien rajakohta kuntarajalle, tai toiseksi annetaan Ilomantsintien jatkua joko Mutalahteen tai peräti Möhköntielle asti,jolloin ollaan jo Ilomantsissa. Mitä varten pitää olla niitä tienpätkiä? Se taitaa olla jäänne siitä, kun ajeltiin hevosilla.

  24. Säästyi Hoilolan reissu. Olisin kyllä käynyt perskohtaisesti katsomassa nuo talot, jos Erkki olisi antanut saman osoitteen kahteen eri taloon. Jos ei erota Joensuuta ja Tohmajärveä toisistaan niin saahan sitä arvailla.

    Osoitteeseen kun kuuluu kiinteästi myös kunta tai kaupunki.
    Siksihän hätäkeskus kysyy miltei ensimmäiseksi mistä kunnasta tai kaupungista on kysymys.

  25. Olen kuluneena kesänä kiertänyt Pälkjärven pitäjäseuran ja
    oman sukututkimuksen vuoksi myös useilla sankarihautausmailla.
    Kaikissa on kukkaistutukset hyvin hoidetut, mutta hautakivien
    nimistössä on tapahtunut vuosien myötä huomattavaa kulumista.

    Tohmajärvellä nimet näkyivät vielä hyvin.
    Kiihtelysvaarassa ja Liperissä osa nimistä oli enää huonosti
    näkyvissä. Pahin tilanne oli entisen Pyhäselän sankarihaudoilla,
    jossa huomattava osa nimistä ei ollut enää luettavissa.

    Onko Värtsin lukijoilla tietoa siitä, että kenelle nämä
    sankarihautojen nimiasiat kuuluvat hoitovastuulleen?
    Ei kai ole tarkoitus, että kaikki ovat lopulta “tuntemattomia
    sotilaita.”

  26. Minä vain intän sen vuoksi, ettei tarviis arvailla silloin kun ei ole tarpeeksi fiksu. Ja mitä vahinkoa siitä kenellekään tulee, jos tehdään niinkuin olen edellä esittänyt?

  27. Kaikki ei vain mene aina niinkuin me itsekukin haluaisimme. Vaikka kuinka intämme itsepäisesti, saamme vain itsemme vihaiseksi.

  28. Tämä hillitön kuntien ja kaupunkien yhdistelyhysteria aiheuttaakin osoitteiden laatijoille päänvaivaa kummasti. Pelkään pahoin, että jossain vaiheessa ne viheltää pelin poikki ja laitetaan numero-osoitteet. Eli koordinaattien tapaiset. Pitäähän nytkin laajoilla asumattomilla alueilla olla ymmärrettävät “osoitteet”.

  29. Seitsemän veljeksen 1. luvussa veljekset keskustelevat kenen on esimiehen velvollisuus ja oikeus. JUHANI toteaa: “Niin, se oikeus, valta ja voima on minun!”

    Kolmannessa luvussa Juhani komentaa EEROA (Erkkiä): “Lakki päästä, kun syöt, sinä kokkare. Kas niin. Totella täytyy sinun, ei auta!”

    Minun toinen nimeni on Johannes (Juhani).

  30. Yle Areena/Itä-Suomen alueuutiset
    29.8.2014. Suunnilleen lähetyksen
    puolivälissä on välähdyksiä eilisistä
    tohtoripromotiojuhlallisuuksista Joensuussa.

    Jos katsotte tarkkaan, ehditte nähdä
    yleisön joukossa ainakin yhden ex-värtsiläisen
    pariskunnan.

  31. Lampi
    Luonnon silmä
    Pieni lampi
    Soistuva pieni avovesi
    Korven kulkijaa tervehtää
    Joskus lautta jäinen kulki
    Vesi uomat kaiversi
    Suunta sama suomenmaassa
    Näillä korpien rajoilla
    Luonnolla on oma kiertokulku
    Vuodet hiljaa kasvattavi
    Sammaliset hetteiset rannat
    Karpaloiden ja lakkojen kasvualustoiksi
    Muutos hiljaa tapahtuu
    Kulkijan hetki on rajallinen
    Luonto on jatkaa kulkuaan.

  32. Minulla on tarinoita. Olen kuunnellut, eikä minulla ole ollut kiirettä, jos tarinankertojalla on sanan lausumisen hetki tässä ja nyt.
    Tämäkin tarina on totta, joka ihmisten huulille on löytänyt sanonnan ympäri suomea: Kallen kengät ovat kallellaan ja Lindan kengät ovat lintallaan.
    Kaurilassa asui pariskunta Linda ja Kalle.
    Kalle oli maalari ja Linda oli opettaja Värtsilän koulussa.
    Linda oli persoona ja kun hän pyörällä ajoi koulunpihaan pysähdys oli vauhdikas. Linda hyppäsi pyöränpäältä ja antoi pyörän mennä. Kouluun sisälle hän meni arvokkaasti ja koulupäivä alkoi.

  33. Kallen kengät lintallaan, ja Lintan kengät kallellaan.. 🙂 Tämä vatkutus oli jo ihan unnouksissa.. pittääpä lastenlapsille opettaa, kuten mummo opetti meille. Samoin kuten sen kuulutuspari Ville Kakki ja Anna Korjas. Synnyinkylässäni Pielisjärvellä keräsivät vuosikymmeniä sitten Sananpaakosia- nimisen muistiinpanon, ja siinä oli todella hersyvää huumoria, ja monet paukoset ympäri suomea, eri variaatioin väritettynä tunnettuja.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *