Melkein joka kesä olemme kiertäneet autoillen reitin Kaustajärvi-Pirtajärvi-Tervavaara-Patsola-Kaustajärvi. Joskus olemme ajaneet Kutsusta Tuomivaaraan, Öllölään ja sieltä Kenraalinkylän tai Hoilolan ja Saarivaaran kautta takaisin mökille. Tohmajärven Kutsu tuntuu kiinnostavalta paikalta siksikin, että siipan sukujuuria on silläkin suunnalla.
***
Erinäisten sattumusten vuoksi emme voineet tänä suvena vastata Kutsunkylän kutsuun. Sateisena maanantaina harmittelin tätä menetystä ja sana ”kutsu” jäi pyörimään mielessäni niin, että kiipesin parvelle penkomaan vanhaa, sotien aikaista ammuslaatikkoa. Laatikkoa olen käyttänyt aarrearkkuna jonne olen tallettanut yhtä sun toista haalimaani vanhaa, präntättyä materiaalia.
Hetken hakuammuntaa tehtyäni löysin nipun vanhoja kutsukortteja vuosilta 1947 – 1962, yhteensä kolmisenkymmentä kappaletta. Olin jo unohtanut, että päällimäisenä oli kiitoskortti, jossa seuraava teksti: ”Vilpittömät kiitokseni 60-vuotispäivänäni osakseni tulleesta ystävällisestä huomaavaisuudesta. Wilhelm Wahlforss.”
Melkein kaikki kortit ovat hääkutsuja joissa morsiamen vanhemmat kutsuvat tyttärensä – joskus poikansakin – vihkiäisiin silloin ja silloin, siihen ja siihen kellonaikaan. Kaikesta päätellen vihkiminen on suoritettu usein kotona, johtunee siitä ettei Värtsilässä ollut heti sotien jälkeen omaa kirkkoa. Tässä yksi esimerkki: ”Pyydämme Teitä ystävällisesti saapumaan neiti xx ja poikamme x Vihkiäisiin kotiimme Kenraalinkylään marraskuun xx pnä 1950 klo 14.00.”
Minulla on ollut mututuntuma, että hääjuhlallisuuksia vietettiin kukkeimman kesän aikaan, mutta tästä korttinivaskasta löytyy vain pari kesähäiden kutsua, yksi ainoa pari on mennyt vihille juhannusaattona.
Lienee tuo keskikesä ollut maataloissa niin kiireistä aikaa, ettei häitä ehditty pitämään. Yllättävän monet kutsut ajoittuvat syys-joulukuulle. Useimmissa kutsuissa hääpaikkana on ollut morsiamen koti Kaustajärvellä, pari kutsua on Kenraalinkylään tai Saarivaaraan ja muutama kauemmaksikin Suomeen. Viisikymmentäluvulla lähetetyistä korteista voinee ”ennustaa” että nuoren väen maaltapako on alkanut.
Selasin pinoa nähdäkseni milloin ensimmäinen kutsu Värtsilän kirkossa pidettyihin vihkiäisiin on saapunut. Se on yllättäen niinkin myöhään kuin 1959, vihkimisen jälkeen on kokoonnuttu seurakuntasaliin. Löytyy myös hääkutsu Hoilolan kirkkoon vuodelta 1965 ja sen jälkeen Öllölän Maamiesseurantalolle. Mökkiämme lähinnä oleva kutsu on ollut Värtsilän Kaustajärven Ahvenvaaralle, maaliskuussa 1951.
Kutsusta lähetettyä kutsua ei tästä pinosta löytynyt, yksi kuitenkin Värtsilän Tervavaarasta vuodelta 1959. Koska siippa tunsi – tai ainakin tiesi – useimmista kutsukorteista morsiamen, sulhasen tai molemmat, teimme rattoisan aikamatkan nojatuoleissa istuen.
Kellastunutta kutsukorttipinoa takaisin kirstuun laittaessani mietin, että missähän ne on painettu? Juhlavalmisteluihin on varmasti kuulunut junalla tai linja-autolla käynti Join kaupungin kirjapainossa.
***
Kutsun kutsu oli loppujen lopuksi niin voimakas, että järjestelin vielä kaikki kuluneen vuoden aikana saamamme kutsukortit paikoilleen. Jokohan nyt helpottaisi?
Teksti ja kuva: Tellervo
Minäkin olin tänä kesänä kiertämässä noita
kertomuksessa mainittuja teitä. Kutsusta Öllölään päin
mentäessä oli Pedri Shemeikan polku kuuluisan runonlaulajan
jalanjäljille merkitty. Öllölässä joimme kahvit siinä baarissa.
Oli tienvarressa houkutteleva kirppis, mutta kuljettaja lisäsi
sillä kohdalla kaasua.
Samoin olin kerran 50- luvulla Värtsilässä talvihäissä. Sulhanen
ja morsian olivat molemmat siitä kylältä.
Meillä on vielä kesken sukuselvitys esiäiti Anna Törrösen
sukuhaarassa. Hän asui Kutsussa ja oli naimisissa ensin Raatikaisen kanssa ja myöhemmin Varosen kanssa. Molemmista
liitoista on lapsia.
Hieman hymyilytti kun postilaatikosta
löytyi tänään kirje jonka oikeassa
ylänurkassa luki KUTSU.
*
Tiedostan, että olen ollut
nyt monta kertaa peräkkäin ”äänessä”
täällä Värtsin palstoilla. Osasyynä
lienee se, että olen jo kuudetta viikkoa
kipsipotilaan vierihoitajana. Aikani kuluksi
kirjoittelen….
Toimitus tosin sanoi että ”anti tulla vaan”
kun asiaa sieltä tiedustelin.
Kutsuisinkin koko Värtsin väen kirjoituspuuhiin,
kun illatkin alkavat pimentyä ja kesäkiireet
helpottavat.
*
Maija-Liisalle mainitsen, että Pedri Shemeikka
oli isoisäni iso-eno.
Ihan mukava tuo kutsulaatikko. Voi kun noita olisi tullutkin säilyteltyä. Yllätys että häät ajoittuivat syksyyn ! Ainakin vanhoista suomalaisista elokuvista päätellen kaikki rakkaustarinat huipentuivat häihin Mittumaarina. Onhan niitä tullut säilyteltyä kauniita joulukortteja ja kiiltäviä karkkipapereitakin. Sitten joutavimmat on pitänyt heittää pois. Jäljelle ovat jääneet vain adressit ja mustareunaiset kuolinilmoitukset. Niitä kukaan ei ole uskaltanut heittää pois, kunnes…
Ihan oikea ajatus Telleltä että voisi kirjoitella hiukan vilkkaamminkin. No ”sitku” marjat ja sienet on säilötty niin kevätkiireitten pitäisi helpottaa.
Sympatiaa teille kipsin kanssa eläjille.
Minulla on mennyt kesä hautausmaita kierrellessä, joten
kirjoitustyö on jäänyt vähemmälle. Ihan hyvä, että kirjoitat.
Kävin taas tänään Pyhäselässä keräämässä hyvän joukon
Törrösiä ja Raatikaisia sekä Simosia. Olisi mukava tavata
välillä joitakin näiden sukujen eläviä edustajia.
Lea Tajakka tekee parhaillaan sukuselvitystä
mm. Shemeikoista ja Vornasista, jotka ovat asuneet Korpiselässä
ja Suistamolla.
Moni lienee saanut Värtsin kautta arvokasta
tietoa, vaikkapa sukututkimukselleen.
Nyt itseeni osui ja upposi tieto Lea
Tajakan työn alla olevien sukujen tutkimuksesta.
Aion ottaa häneen yhteyttä.
Tuosta kutsukorttinipustakin löytyisi monelle
kiinnostavaa tietoa, mutta en tietenkään
voi luetella niissä esiintyvien henkilöiden nimiä
julkisesti.
Palaan tähän aiheeseen vielä kertomalla,
että googlesta löytyy asiasanalla
”Tohmajärvi tuttavaksi kirjojen kautta”
esim. Kutsu-Hukkala kyläkirja. Luin sen jo vuosia
sitten. Mieleeni jäi, että se oli erittäin
hyvin koostettu.