Kauneimmat Tuomiokirkossa

15122013_3

Värtsissä on tänä syksynä kirjoitettu paljon uskonasioista ja kirkosta. Lieneekö nämä lukemani jutut vaikuttaneet alitajuntaani niin että astelin Helsingin Tuomiokirkkoon kuuntelemaan ja vähän hyräilemäänkin kauneimpia Joululauluja. Ensimmäistä kertaa elämässäni.

Kirkko oli tupaten täynnä väkeä.Lämmintä riitti. Helsingin seurakuntayhtymän ei näemmä tarvitse säästellä lämmityskuluissa.

15122013

Historia

Suomen lähetysseura aloitti Wikipedian mukaan kauneimpien Joululaulujen tilaisuudet 40 vuotta sitten 1973. Alkuidean tilaisuuksiin kehitti lähetysseuran musiikkisihteeri Martti Kauppinen ja kanttori Matti Heroja.

Ajatus oli että tilaisuudet järjestettäisiin Joulukuun kolmantena sunnuntaina joka on kuulemma vuoden hiljaisin kirkkosunnuntai. Nyttemminhän seurakunnat järjestävät tilaisuuksia marraskuulta loppiaiseen.

Tilaisuuksissa kerättävä kolehti menee lähetysseuran kulloinkin valitsemaan ulkomaan kohteeseen. Tänä vuonna köyhien maiden vammaisten hyväksi. Näissä maissa elää miljardi vammaista ihmistä joista yli 80% köyhyysrajan alapuolella. Apua siis tarvitaan.

Kauneimmat kaskujen kera

Tuomiokirkon tilaisuudessa oli rento meininki. Ihmiset lauloivat innoissaan tuttuja Joululauluja. Seisomaan joutuneet jopa keinuttelivat itseään musiikin tahdissa. Lapset ja heidän kommenttinsa olivat osa tilaisuutta. Alppilan torvisoittokunta toimi säestäjänä. Sydämeeni Joulun teen, Varpunen Jouluaamuna ja Sylvian Joululaulu olivat viimevuoden suosituimmat laulut ja hienosti ne raikuivat Tuomiokirkon holvistossa tänäkin vuonna.

Tilaisuuteen kuului myös pieni hartaushetki. Yksi Tuomiokirkon papeista sen piti. Hän toimi myös tilaisuuden juontajana. Mies oli.

Hän oli sisällyttänyt puheeseensa myös pari kaskua. Kukaan Värtsin uskovista älköön loukkaantuko. Nämä vitsit on kuultu kirkossa, papin suusta.

Eetu ja Emilia olivat isovanhempien luona yökylässä. Illalla he menivät yläkertaan nukkumaan. Ukki ja Mummo jäivät vielä alas.

Eetu risti sängyssä kätensä ja huusi iltarukouksensa .Siunaa ja varjele isää, äitiä, pikku siskoa mummia ja ukkia. Ja nyt kun Joulu on lähellä anna pukin tuoda minulle älypuhelin, uusi pleikkari ja muutama peli. aamen.

Emilia kysyi miksi Eetu huusi iltarukouksen ei kai Jumala ole huonokuuloinen?
Ei olekaan
mutta ukki ja mummo ovat! sanoi Eetu.

Toinen tarina on kuulemma peräisin erään helsinkiläisen papin pieneltä tyttäreltä. Tyttö oli oppinut kotiosoitteensa kun sitä hänelle oli opetettu mahdollisia eksymistapauksisia varten. Tyttö tiesi että Orapihlajantie on hänen osoitteensa.

Seuraavana aamuna tämä nuori neitokainen ilmoitti vanhemmilleen että hän tietää Jeesuksen osoitteen. No mikäs se on, ihmettelivät vanhemmat. Yhdessä Jeesuslaulussa lauletaan että se on Enkelparven ti”, sanoi tyttö.

Tuomas kulta

Puolitoistatuntia meni nopeasti. Tilaisuudesta jäi hyvä mieli. Tiukkapipoisuudesta ei ollut tietoakaan. Taidan mennä toistekkin.

Ulkona kirkon portailta avautui hyvin Jouluinen näkymä senaatintorille ja vanhoihin hallintorakennuksiin. Tuomaan markkinat ovat tuoneet senaatin torille 144 pientä puista kojua joista myydään käsitöitä ja Jouluherkkuja moneen makuun. Tuomas kulta Joulun tuopi. Ihan pian. Tuomas tuo myös talvipäivänseisauksen. Lähdetään kevättä ja valoa kohti.

Iloista Joulua Värtsin Ystäville!

Teksti ja kuvat: jore

Share

10 comments for “Kauneimmat Tuomiokirkossa

  1. Kiitos mukavasti kerrotusta kuvauksesta, lämmintä Joulumietä itsellesikin sinne pääkaupunkiin!

  2. Kyllä mielellään menisin jo kevään valoa kohti.
    Pusan Mirja

  3. Minulle nämä Kauneimmat joululaulutilaisuudet ovat kirkkovuoden kohokohtiaja, ja voi olla monelle muullekin,koska kirkot ovat silloin täydemmät kuin nykyisin koskaan muulloin.

    Aiheesta osui silmiini Kirkkomusiikkilehden 7/2013 kolumni otsikolla ”Älä tule”. Sen oli kirjoittanut oli kirkon työntekijä. Hänkin istunut täysissä ja melkein tyhjissä kirkoissa ja lukuisissa konserteissa miettien mikä sinne vetää vai työntääkö? Hän oli kuunnellut hienoa konserttia, eikä saanut siitä mitään kosketusta itselleen. Kuitenkin hänen vierustoverinsa oli ollut aivan haltioissaan. Se ei ollut ”hänen juttunsa”. Kaikki ei ole kaikille.

    Hän sanoo ”Evankeliumilla voi vain vetää, sillä ei voi työntää”. Poimin tähän kirjoittajan ajatuksia artikkelista. ”Me (siis he, seurakunnan työntekijät) ovat järjestäneet upeita tilaisuuksia, hienoja konsertteja, joissa on kaikille kaikkea, ovat kutsuneet, ilmoitelleet ja toivoneet.. Moni tamahtuma on silti jäänyt vaille odotettua yleisöryntäystä. Miksi? Koettu mielipaha niellään yleensä hiljaisesti.. Eikö joskus olisi parempi myöntää, että kaikki ei ole kaikille. Esimerkiksi korkeatasoinen klassisen musiikin konsertti, jossa tuntemattomat soittajat soittavat tuntematonta ohjelmistoa, ei tarjoa useimmille minkäänlaista kosketuskohtaa houkuttimeksi. Elämässä on sisältöä ilmankin, ja jotkut pinnistelevät elämänsä arjessa sellaisilla kuormituksen äärirajoilla, ettei ajatuskaan hienosta konsertista mahdu kuormitettuun sydämeen”

    ”Mitäs jos seurakunta ilmoittaisi joskus ihan suoraan, että tämä tilaisuus on vain tosiharrastajille ja lajityyppiin tottuneille? Ehkä se auttaisi herättämään ne, joille tilaisuus todella olisi elämys. Jos ärsyynnyt lasten äänistä kirkossa, älä tule perhekirkkoon. Jos tuhahtelet ylistysmusiikille ja lippujen liehutukselle, älä tule ylistysmessuun masentamaan muita nyrpeällä naamallasi. Jos hevimessu särähtää jo etukäteen, älä tule paikalle pitelemään korviasi. Tavallisia messuja riittää, valitse sellainen.”
    . . .

    ”Kun seurakunta ilmoitti, että tulevassa Tuomasmessussa halataan kaikki kirkkovieraat, tuli kohta soitto ”entä jos en halua halata?” no sitten vain ojennat kätesi, neuvoin. ”Entä jos en halua koskettaa ketään?” Sitten on ehkä parempi olla tulematta, neuvoin. Sinulle sitten varmaan sopii paremmin ne 99,9% messuista, joissa ei kätellä eikä halailla.”

  4. Hyvä mieli jäi viime viikkoisesta yhteislaulutilaisuudesta Sederholmin talossakin siinä Senaatintorin kulmalla.

    Sederholmin talon kolmannen kerroksen koulumuseon pulpetteihin ja lisätuoleille oli ahtautunut viitisenkymmentä kauan sitten koulunsa käynyttä oppilasta. Lauloimme parin tunnin aikana kaikki vanhat tutut koulun joululaulut harmoonin säestyksellä. Kyllä teki hyvää!

    Eräs opettajapariskunta Meilahden ala-asteelta on vetänyt näitä koululaulutilaisuuksia jo 14 vuotta.

    Seuraavassa Sederholmin talon yhteislaulutilaisuudessa 20.3.2014 lauletaan koulun kevätlauluja. Jore ja muut pääkaupunkiseudulla asuvat Värtsin lukijat, voisitte merkata päivämäärän kalentereihinne.

  5. Tänään ilmestyneessä Apu- lehdessä Vexi Salmi kertoo
    jolulaulujen olevan sanoittajan kesätyötä.

    Hän kertoo ”sydämeeni joulun teen”- laulun synnystä näin:

    ”Elettiin lokakuun alkua 1988. Olimme tekemässä Vesa- Matti
    Loirin joulualbumia. Levyltä puuttui yksi laulu. Hörpin
    toimistohuoneessani kahvia ja tuijotin tyhjää lehtiöä.
    Kaikki ulkoinen katosi. En tiedä kauanko kesti, ennen kuin
    ensimmäinen säe pulpahti mieleeni. Etsin oikean poljennon
    ja kirjoitin lehtiöön: On jouluyö, sen hiljaisuutta yksin
    kuuntelen. Samantien jatkoin: ja sanaton on sydämeni kieli.
    Kertasin kirjoitetun muutamaan kertaan ja merkitsin neljännen säkeen paperille: ja ikuisuutta kaipaa avoin mieli.”

    ”Väliin piti vielä keksiä riimillisesti kumpaankin
    sopiva lause.” Kassu lauloi ja soitti koko laulun, ja
    lopputulos tuntui hyvältä. ”Tämä on vielä joskus
    virsikirjassa”, totesin.

  6. Oli minulle yllätys aikoinaan tämä Vexi Salmen sanoitus kun olin tottunut liittämään hänet lähinnä renkutuksiin. Tämä lienee eräs suosituimmista uusista joululauluista.

  7. Kauniita lauluja on paljon – pitäisi ehtiä niitä kuuntelemaan.
    MirjaSisko

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *