Kuva: LIssu Kaivolehto
Kaikkein kauneinta maailmassa on salaperäisen kohtaaminen.
Se on todellisen taiteen ja tieteen lähde.
Hän, jolle tämä tunne on vieras ja joka ei pysähdy ihmettelemään ja ihastelemaan,
hän on kuin kuollut – hänen silmänsä ovat suljetut.
Albert Einstein
Tuo tumma puu kuvassa on taianomainen näky.
Minulla ei ole Einsteinin aivoja, siksipä väänsin tämän
runon trokeemankelin avulla. Tuli outoja sanavalintoja.
Lyhyt päivä syksyinenkin, venyttelee huoneissansa.
Lokakuinen loskatöissä, kura mustamaalauksen.
Ruskalehti maahan ehti, pimeässä keimaellen.
Harmaat silmät torkahtavat, vähän mielet levähtäen.
Herää harmaa huoneessani, syksyn lehti kääntyileepi.
Kesä muissa huoneissansa, antaa mennä muistoinensa.
Raastoi lehdet voimallinen, takanansa tuuli hyinen.
Kalevalasta:
Niin on mieli miekkosien, autuaallisten ajatus,
kuin keväinen päivännousu, kevätaamun aurinkoinen.
Mitenpä minunki mieli, minun synkeä sisuni?
On kuin laaka lammin ranta, kuin pimeä pilven ranta,
kuin syksyinen yö pimeä, talvinen on päivä musta;
viel`on mustempi sitäki, synkeämpi syksy- yötä.
Ihmeellisen ihastuttava kuva!
Lumikki-sadussa kerrotaan että ”hänen hiuksensa
olivat mustat kuin eebenpuu”.
Lapsena mieltä kiehtoi se salaperäinen musta eebenpuu
ja kuvittelin kai sen jotenkin saman näköiseksi
kuin tääsä taidokkaassa kuvassa, siis ulkomuodoltaan
mustaksi.
Myöhemmin on selvinnyt että lajista riippuen vain
eebenpuun sydänpuu saattaa olla syvänmustaa.
Siitä on tehty esim. pianonkoskettimia ja
afrikkalaisia koristeveistoksia.
Ehkä Lissu voi raottaa salaperäisyyden verhoa
ja kertoa kuvasta hieman tarkemmin.
Mauno Kuusisto – Heijastus
http://www.youtube.com/watch?v=eiRp3KcCKs0
Kuvalla ja musiikilla jotain yhteistä.
En halua loukata kenenkään käsityksiä kauneudesta, mutta väännän kuitenkin kunnioitetun Albert Einsteinin mietelauseen alkuosan tällaiseksi:
”Kaikkein kauneinta maailmassa on salaperäisen” – Pyhän Kolminaisuuden – ”kohtaaminen”.
Loppuosa Einsteinin ajatuksesta sopii hyvin jatkoksi. ”Hän, jolle tämä tunne on vieras ja joka ei pysähdy ihmettelemään ja ihastelemaan, hän on kuin kuollut – hänen silmänsä ovat suljetut.”
Lissun kuva puusta, joka peilautuu veden pintaan, voidaan HETKEKSI (sunnuntaiksi) vaihtaa ristiin, jonka sanoma painuu syvälle rintaan.
Sama Henki puhuttelee meitä Luojan luomassa puussa ja ihmisen pystyttämässä Kristuksen teloituspuussa.
Pyhä Kolminaisuus on kaiken yllä ja takana.
pater F.
Mukava huomata, että kuva on herättänyt ajatuksia ja laittanut Maija-Liisan runosuonen pulppuamaan.
Mikko on oikeilla jäljillä kuvan suhteen. Kysymyksessä on heijastus, ei tosin meressä, kuten Mauno Kuusisto laulaa, vaan Vantaanjoessa.
Lehdetön rantakoivuhan siinä peilautuu lähes tyyneen veden pintaan. Tietokoneelle ladattu kuva on sitten käännetty ylösalaisin, eli koivu nostettu pystyyn. Kuva on ihan luomu, eli mitään muita temppuja sille ei ole tehty kuin tuo kääntäminen.
Viikon takaisella pyöräretkelläni olosuhteet olivat erinomaiset tällaisen luovan valokuvauksen harrastamiselle. Monenmoista akvarellia tuli kuvatuksi.
Aina se kohtaaminen kohkaamisen voittaa!