Selasin ja poistin puhelimessa olevia kuviani kun piti saada muistiin tilaa. Selatessani löysin viime keväänä Saksassa ottamiani messukuvia. Kuvat ovat Hannoverin kansainvälisiltä teollisuusmessuilta.
Vuotuiset Hannoverin teollisuusmessut ovat valtavan suuret. Näyttelyhalleja on liki 30, näytteille asettajia tuhansia ja kävijät lasketaan sadoissa tuhansissa.
Viime kevään messujen yhtenä teemana oli Venäjän kehittyvä teollisuus. Avajaisissa oli Presidentti Putin liittokansleri Merkelin vieraana. Turvatoimet olivat hurjat.
Panssariautoja, poliiseja ja helikoptereita oli messualueella niin paljon että hirvitti.
Glamouria
Venäläiset olivat panostaneet esiintymiseensä. Usean tuhannen neliön osasto oli hieno. Esittelijät nuoria, kauniita ja kielitaitoisia.
Esillä oli mm. Venäjällä valmistettu upea loistoauto, hieno raitiovaunu ja paljon muuta ”hitechiä”. Kaiken tämän tarkoitus oli tietysti viestiä että Venäjän teollisuuden kilpailukyky on laadun osalta saavuttanut kilpailija maat.
Meidän jotka olemme nähneet julkisivun taakse on tietysti hieman vaikea uskoa tätä. Vanhan Wärtsilän kuoppaiset soratiet ja lahoavat rakennukset ovat rajussa ristiriidassa esitetyn glamourin kanssa.
Vapaata kauppaa
Venäjän osastolla ihmetellessäni tuli mieleeni vanha ajatus Värtsilän vapaakauppa alueesta.
Luin joitakin vuosia sitten tälläisistä suunnitelmista. Minusta ajatus oli kiinnostava. Pelkistettynä siinä oli kysymys siitä että vanhan Wärtsilän puolella olisi teollisuusalue jossa toimivien yritysten ja siellä valmistettavien tuotteiden verotus ja tullikohtelu olisi erityisen edullinen. Suomalaiset yritykset toisivat osaamista ja jämtiä yrityskultuuria alueelle. Venäläiset työvoimaa ja raaka-aineita. Tämä olisi suomalaisille yrityksille erittäin mielenkiintoinen vaihtoehto, sen sijaan että siirretään tuotantoa Kiinan tai itä-euroopan.
Tämän kaltaisia vapaakauppa alueita on maailmalla useita. Miksi ei meilläkin, kieltääkö EU:n lainsäädäntö? Verovapaa alue auttaisi monin tavoin siellä toimivia yrityksiä kustannus paineissaan. Verkostoituminen ja eri alojen asiantuntioiden yhteistyö auttaisi myös tuotekehityksessä ja vientiponnisteluissa.
Alue vilkastuttaisi huomattavasti myös rajan Suomen puoleista talouselämää. Kaiken kaikkiaan tälläisen alueen toteutuminen olisi parempi vaihtoehto koko Suomelle kuin se että yritykset karkaavat ulottumattomiin joko aasiaan tai muualle halvan työvoiman maihin.
Missä tilassa nämä suunnitelmat ovat? Ovatko ne hiljaisuudessa haudattu kuten vaikuttaa käyneen koko Niiralan rajanylityspaikan kehittämisen suhteen.
Kirvestä ei kannata kaivoon heittää. Nyt erityisesti tarvitaan uusia rohkeita aloitteita ja toimenpiteitä talouselämän rakennemuutokseen.
Tässä riittää haastetta niin Tohmajärven kunnalle, maakunnan kansanedustajille kuin viime kädessä koko Suomelle.
jore
Historiallinen Venäjä on ollut aina suurten vastakohtien maa ja sellaisena pysyy. Lainaanpa erään toveriupseerin lipsahdusta, ”kyllä meillä ollaan kuuhun menossa mutta ei osta tehdä käsisahaa”.
Tuo vapaakauppa-alue on aivan mielenkiintoinen idea. Siihen liittyy aina kysymys mistä tulevat mahdolliset asiakkaat. Kuinka kaukaa ja millaisten liikenneyhteyksien kautta. Mutta tämähän ei ole minun ongelmaa.
Vapaakauppa- alue on sellainen alue, jossa ovat verovapaat
sekä osto että myynti. Asiakkaat tulevat sinne ympäri maailmaa.
Suomen puolelle sitä ei voi EU- sopimusten vuoksi perustaa,
mutta Venäjälle voi.
Tuohon edelliseen kommenttiini lisäten, että ainoa
vapaakauppa- alue on Euroopassa Gibraltarilla.
Oli eilen Joensuun toriparkissa sellainen ”pirssi” Venäjältä,
että harvemmin meillä näkyy vastaavaa.
Minäelin ensimmäiset kolmetoistavutta Kaustajärvellä. Osa lapsuuttani oli vyöhykkeellä rajoteteista päiviä nähdä pellon pientareella. En ollut koskaan nähnyt silloin neuvostoliittolaista henkilöä. Olin paljon jutuja kuullut. Halusin nähdä naapurimaan ihmisen. Vanhan pyrkijäpyörän, joka oli rakennettu osista suuntasin Niiralaan katsomaan naapurimaan ihmisen. Niiralassa neuvostoliitosta tulleen junan kuljettaja tuli ulos veturistaan. Näin miehen pussihoususen, pitkätsaappaat jalassa ja ajamaton parta. Ajelin illanhämärtyessä pyörälläni kotiini. Olin silloin tyytyväinen. Minulla oli omakohtainen kokemus, näkemys ja ajattelijalle yksi aihe analysoitavaksi.
No, mitäpä Esko, analysointi tuotti?
Ierikka
Tässäkin tapauksessa, joka osoittaa jo sen minkä muutamat, tai monetkin jo tietävät vaan eivät kaikki julkilausu.
Että: kun jokainen on huomannut miten venäjän autojen paraati Niiralasta kulkeekin nykyisin loistoautoilla, eikä niin kuin ennen vanhoilla täältä viedyllä Ladan reuhkoilla.
Ja toisaaltaan eri järjestöt joutuu viemään hyväntekeväisyyden nimissä kaikenlaista lapasta ja tumppua venäjän todella vähäosaisille.
Tulisko kenellekkään mieleen, että nää komeilla citymaastureille ajelijat ostosmatkailijat voisivat olla näiden huonompiosaisten riistäjiä… kenties?
Sellaistakin olen kuullut,että nämä ökyt nimen omaan eivät anna almuakaan, koska Suomalaiset hoitaa sen puolen.
Saattaapa hyvinkin olla, kuten Hemppa tuossa tuumailee.. Ja eihän sitä ”ökyksi” muuten pääsisikään. Luulen, että itänaapurissamme on yhä paljon kansaa, joilla on vain niitä Ladan reuhkoja tai vastaavia halpa-autoja tai ei autoa lainkaan. Se osa kansasta ei juurikaan pääse tänne ostosparatiiseihin. Olen nähnyt venäläisiä ostosmatkalaisia lina-autolla Joensuussa. Luultavasti he ovat niitä ”ei ökyjä”.
Kokemukseni vapaakauppa-alueesta ja vähän siitä sivusta.
Aikaa lienee vierähtänyt runsaat 10 vuotta, kun olin Hilkan kanssa kiertomatkalla Gibralttarin kautta Pohjois Afrikassa.
Ceutan vapaakauppa-alueella piti tietysti tehdä halvat kello-ostokset. Hilkalle kaunis siro rannekello. Takuu päättyi kotiin tulohetkeen ja kello roskikseen. Rannalla joukko polvenkorkuisia poikia piiritti meidät ja huudot :”Tännepäin. Tännepäin.”, johdattivat isoon kauppahalliin, mutta kauppoja ei syntynyt.
Matka jatkui Marrakesiin.
Tori ihmismassoineen, musiikkineen, taikureineen, käärmeineen oli niukassa valaistuksessa hieman peloittava. Illalla majoitus ja ruokailu hotellissa sekä ohjelma oli erinomainen.
paluumatkalla käytiin vielä hopeakaupungissa, jossa hopeasepät takoivat jatkuvasti uusia tuotteita. Muistona kahvikannupari, ei vain ole tullut tutkituttua minkälaatuista hopeaa se on. Hopeakaupungista jäi muistoon korkealla vuorenrinteellä WC, jossa toimi täydellinen itsepalvelu. Se oli todettavissa niistä merkeistä, jotka asikkaat olivat jättäneet pyyhkiessään likaantunneen sormensa kukin omalle korkeudelleen Wc.n seinään.
Muistorikas matka, johon liittyy pieni pätkä vapaakauppa-aluetta.
Marokossa kävijälle Marrakeshin tori on kokemisen arvoinen
paikka. Siellä ovat sadunkertojat ja käärmeenlumoojat vielä
päällekäyvän kaupustelun lisänä. Tuhannen ja yhden yön satu
jatkuu, miehet näkyivät olevan kuulijoina. Sitä värikkyyttä
kaipaisi kesäisin Joensuunkin torille.
Meillä länsimaisilla turisteilla oli siellä käydessäni
illalla poliisivartio. Eivät kunnioita pätkääkään ja pitävät
kaikkia amerikkalaisina.