Kaustan kautta – osa 2

Hiljaa virtaa Heinäjoki.

Lukijatapaaminen

Tervetuliaiskahvien jälkeen lähdimme katsastamaan Värtsin tarinoista tuttuja lähiseudun nähtävyyksiä. Ensimmäiseksi Johannes halusi näyttää missä hän on käynyt koulua. Koulun sillankaiteisiin nojaillen ihastelin idyllistä jokimaisemaa ja hätistelin verenhimoisia itikoita. Pian sillalle saapui pari naishenkilöä ja sain olla todistamassa yllättäen tapahtunutta entisten koulutoverien kohtaamista. Siitä kehkeytyi myös pienimuotoinen Värtsin lukijatapaaminen, sillä pääkaupunkiseudulta kotiseudullaan lomailevat siskokset paljastuivat Värtsin lukijoiksi.

Kaustan entinen vartio on vaipunut Ruususen uneen.

Sattumaa päivitellen jatkoimme Kaustan entiselle rajavartioasemalle. Näin livenä paikan, jossa muutama vuosikymmen sitten on maailmaan putkahtanut armoitettu tarinankertoja Sakari H. Ruususen unessa lepäävän pihapiirin laidalla kukkivat lupiinit.

Pääsin käymään myös Kaustan hautausmaalla. Siihenkin olin saanut tuntumaa ennakkoon Tellervon ja Johanneksen tarinoista Värtsissä. Hautausmaa muistutti jollakin tapaa Kiihtelysvaaran hautausmaata. Samanlaista mäntykangasta molemmat. Portille palatessani huomasin maassa sydämen muotoisen kiven.

Ilmassa oli historian siipien havinaa, kun poikkesimme Huoltotien opastaululle. Kesällä 1941 JR 8 marssi tänne Kiteenlahdesta Kutsun kautta. Heiltä matkaan meni kaksi vuorokautta. Me olimme Kiteenlahdessa nelisen tuntia ennen Huoltotielle tuloamme ja olimme tällä välin ehtineet käydä jo vaikka missä.

Hevoset ovat heittäneet kenkänsä rantakivelle.

Vieras mies tuli taloon

Kyläkierrokselta palattua istahdimme talon terassille nauttimaan lasilliset mansikkaista kuohujuomaa. Vaan eipä siinä kauaa voinut istuskella. Itikat kävivät päälle kuin yleinen syyttäjä, olivat huomanneet vierasta verta maisemissa. Lähdimme emännän kanssa kiertämään tiluksia ja jätimme isännän valmistamaan päivällistä.

Kiertelimme tonttia ristiin rastiin, katsastimme rannan, saunan ja aitan sekä maistelimme rinteestä metsämansikoita. Paikan kauneus ja rauha lumosivat vierailijan. Talon takana Tellervo alkoi päivitellä parkkipaikalle ilmestynyttä autoa: ”Kuka kumma tänne nyt on voinut tulla?”

Tuvassa istui vieras mies ja pöytään oli katettu yksi lautanen lisää. Tellervo ja mies tervehtivät kuin kaksi toisilleen vierasta ihmistä. Minäkin lähestyin tuntematonta tervehtiäkseni häntä. Miehen huulilla karehti arvoituksellinen hymy.

Sydämelliset terveiset Kaustan hautausmaalta.

Ilmeeni oli varmaan näkemisen arvoinen, kun selvisi että mies onkin sukulaiseni. Sukututkimuksen myötä sukulaisia on ilmaantunut viime vuosina koko joukko lisää. Olin joskus tullut maininneeksi Tellervolle eräästä Pohjois-Karjalasta löytyneestä uudesta sukulaisesta. Kuinka ollakaan, sukulaiseni oli Tellervolle entuudestaan tuttu. Niinpä hän oli keksinyt järjestää meille sokkotreffit!

Illasta tuli iki-muistoinen ja se vierähti ihan liian nopeasti pöydän antimista ja yhdessäolosta nauttien.

Karjakujosten paikalla on nyt nurmikujoset.

Tunnelmasta toiseen

Sunnuntaiaamuna matka jatkui Tellervon ja Johanneksen kanssa Saarion kautta Joensuuhun. Kun astuin autosta veljeni oven edustalla Niinivaaralla, alkoivat Pielisensuun kirkonkellot soida. Se oli ikään kuin merkki siitä, että on aika siirtyä Kaustan tunnelmista uuden päivän teemaan. Toinen kelloista on Pälkjärven kirkonkello. Se alkoi viritellä mieltä päivällä alkavaan pälkjärveläisten juhlaan.

 

Oli ilo koukata Kaustan kautta Joensuuhun. Lämpimät kiitokseni vieraanvaraisuudesta Tellervo ja Johannes! Voin pujottaa taas yhden kauniin helmen lisää muistojeni helminauhaan.

Jk. Tarinaan liittyy myös 20.7.2012 julkaistu Tellervon kirjoitus Hiljaa virtaa Heinäjoki

Share

8 comments for “Kaustan kautta – osa 2

  1. 29.7.2012 at 15:56

    Hyvin on Lissu läksynsä (Värtsinsä)
    lukenut, melkein kaikki Värtsilän ja
    Kaustan paikat olivat hänelle tuttuja vaikka
    liikkui eka kerran näissä maisemissa.
    Monta etukäteen suunnittelemaamme kohdetta jäi vielä
    näkemättäkin ajanpuutteen vuoksi.
    —-
    Sydänkesän merkeissä mekin ajelimme
    tänään reitin Pirtajärvi-Tervavaara-
    Patsola-Selkäkylä-Leminrinne. Kertokaapa –
    lomalaiset sekä muut – kuulumisia kesänvietto
    kulmiltanne.

  2. Maija- Liisa
    29.7.2012 at 16:15

    Hyvin Lissun kertomus kuljettaa mukanaan, mutta kuka oli
    tämä vieras mies?

  3. Sakari H
    29.7.2012 at 17:38
  4. Lissu
    29.7.2012 at 20:45

    Tellervolle: Oli välillä hieman epätodellinen olo kiertoajelullamme. Liikuimme minulle ennenkäymättömissä paikoissa ja kuitenkin kaikki tuntui ihan tutulta. Jännä kokemus!

    Mukava on muistella vierailuani siellä rajan tuntumassa. Ehkäpä joskus tulee tilaisuus käydä myös niissä suunnitelluissa kohteissa, joihin ei nyt ennätetty. Mutta paljonhan me ennätettiinkin!

    Maija-Liisalle: Tiedät varmaankin kirjoittavana ihmisenä, ettei kirjoittaja koskaan paljasta kaikkea… ei myöskään tässä tarinassa.

    Sakarille: Kiitos minulle entuudestaan tuntemattomasta Vieraasta paratiisissa.

  5. Sakari H
    29.7.2012 at 20:47

    Tässä sama Vieras paratiisissa hieman käytettävämpänä linkkinä (ilmeisesti).

    http://www.youtube.com/watch?v=3Bf1ZX5xIU8

  6. Mirja Pusa
    29.7.2012 at 23:00

    Olitte kuitenkin koko ajan Suomen puolella
    Terv, MirjaSisko

  7. Kipa
    29.7.2012 at 23:44

    Kiitos näistä ihanista Kaustan jutuista ja kauniista kuvista! Kyllä ilahtuu mieli, kun saa lukea lämminhenkistä kerrontaa kotikylästä. Kiitos myös Tellervolle ja Johannekselle, oikein odotan juttujanne!
    Kipa

  8. Lissu
    30.7.2012 at 10:42

    Mirjalle: Sellaisilla alueilla liikuttiin, missä ei tarvinnut edes rajavyöhykelupaa.

    Kipalle: Kiitos kiittämisestä! Ilo oli vierailla kauniissa kotikylässäsi.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *