Eero T. Luukkainen kuoli kotonaan Siilinjärvellä lauantai-aamuna 3.2. rauhallisesti nukkuessaan. Eero oli 98-vuotias.
Eero syntyi Säämingissä. Kotitila sijaitsi Savonlinnan Pääskylahdessa.
Värtsiläinen Eerosta tuli 17-vuotiaana hänen tehtyään sopimuksen Selkäkylän Eerolan tilasta. Eero siirtyi tilan isännäksi heti sodasta päästyään.
Eerolan tila oli erikoistunut puutarhaviljelykseen.
Vuonna 1973 Eero muutti puolisonsa Elinan kanssa Tohmajärvelle, josta tie vei ajallaan vanhuuden kotiin Siilinjärvelle vuonna 2011. Elina kuoli vuonna 2022.
Eero siunataan perheen kesken Siilinjärvellä. Tuhka lasketaan Eeron tahdon mukaisesti Elinan viereen Värtsilän Lemille kesäkuussa.
Jälkeenjäänyt laaja suku viidessä polvessa muistaa edesmenneen Eeron ennen kaikkea positiivisuudestaan, ahkeruudestaan ja pyyteettömästä auttamisenhalustaan.
Syvä osanottomme omaisille.
Lea ja Martti Koukku
Myötätuntoni suruun.
Muistan nuorena katselleeni Eeron kaalipeltoja,kumpuilevia rinnepeltoja,ne näyttivät aika mahtavilta.
Pyöräretkieni kohde oli usein Patsolankosken rantamaille,siinä tienvierustalla oli nätit kasvupaikat kasveille..
Kalle M. Väänänen
Kiitokset! Tunnemme vain kiitollisuutta siitä, että Eero T. sai toivomansa pitkän ja antoisan elämän, hyvän huolenpidon viimeisinä vuosinaan ja luonnollisen lähdön. Kukapa ei haluaisi päättää elämäänsä nukkuessaan. Kuten Eero tapasi sanoa sudeettisavolaisittain: ”Jos kerran ilimasiks suap, ei kannata ennee tinkiä…”
Hymni soi holvissa hiljaa
Tummana kaipuuta soi
Aika on korjannut viljaa
Sarka jo kynnetty on
Ammoin me marssimme kahden
Tulta löi taivas ja maa
Rannoilta Äänisen lahden
Kelle nyt kertoa saa
Veteraanin Iltahuuto
Kalervo Hämäläinen
Osanottoni omaisille.
jore
Levätköön Eero rauhassaan, pitkän ja värikkään tien hän kulki. Monta mieluisaa muistoa nousee mieleen.
Kiitokset – viestit välittyvät!
Siunaus ja rauha matkaan Tuonilmaisiin muuttaneelle ja matkaa täällä vielä jatkaville!
Elämä ja kuolema ja Jumalan suuri salaisuus!
Halauksin
Aune-Inkeri ja Esko Keijonen
Lämmin osanotto omaisille!
Marjo Saarinen
Osanottomme omaisille!
Eeron tapasin ensimmäisen kerran seitsemänkymmenluvun alussa, kun oltiin rajan jokipartiossa tarkastamassa keväällä jokireittiä rajalta Vääräkoskelle. Paluureitillä oikasimme kovemmille urille Selkäkylän Luukkaisen kautta. Ulkona tavattiin talon isäntä aikamme rupateltua taidettii pistäytyä välillä sisällä soroppikupilla.
Heino ja Marjatta Turunen
Sydämelliset kiitokset viesteistänne – terveiset niin ikään!
Myöhästynyt osanottoni Eeron omaisille.
Muistan hänet lapsuudestani ja erityisesti yksi tilanne jäi mieleeni. Olin isäni kanssa käymässä Kemiessä puutarha myymälässä ( toivottavasti muistan paikan oikein). En muista mitä olimme hakemassa, mutta muistan pienen väittelyn Eeron ja isä-Pentin välillä. Se syntyi turpeen ja K-kukkamullan paremmuudesta. Eero kannatti vankasti kasvuturvetta ja Pentti kauppiaana K-kukkamultaa. Väittely sujui sangen leppoisasti, eikä johtanut yksiselitteiseen ratkaisuun. Muistan kuitenkin elävästi ihmetelleeni kun kaksi aikuista miestä nahistelee mullasta. Liekö aika käynyt vähän pitkäksi. Mutta mukava muisto tämäkin. Toivon puutarhurille kepeät mullat.
Kiitos Kimmo – ja aivan varmasti muistat oikein! Eero T. oli yhtä syvästi turvemies kuin oli Pentti K-mies, olipahan hän ottanut turpeen kasvukäyttöön pioneerina kotimaan puutarhaviljelyssä jo 50-luvun alkupuolella. Ensimmäisten turvebrikettien ainekset etsittiin Tervavaaran/Pykälävaaran suunnalta. Ja Pentin kanssa juttu luisti varmuudella sujuvasti, olivatpa kummankin kielenkannat kohtuullisen irtonaiset!