Värtsilässä vietettiin tänään jo pitkäaikaisen perinteen mukaisesti Pitäjäyhdistyksen organisoimana pienimuotoinen, mutta arvokas Itsenäisyyspäivän juhlahetki. Se aloitettiin tasan klo 9.00 laskemalla sekä kyläläisten että Tohmajärven rajavartioaseman seppeleet kirkkopuistossa sijaitsevalle Vapaussodan muistomerkille. Rajavartiolaitos osallistui tilaisuuteen jopa tavanomaista vahvemmalla edustuksella kun neljän ”oman” miehen lisäksi paikalla oli myös kolme ulkomaankomennukselle käskettyä Euroopan rajaturvallisuusvirasto Frontexin työntekijää.
Pitäjäyhdistyksen puolesta seppeleen laskivat Minna Kutvonen ja Veijo Mantsinen
Rajavartioaseman seppeleen laskivat Risto Laitinen ja Marko Immonen
Kunniavartiossa seisovat rajavartijat Niilo Vuorinen ja Kari Tietäväinen
Seppeleiden laskun jälkeen veisattiin kolme säkeistöä Isänmaan virrestä n:o 577 ja sitten siirryttiin moottorimarssina Arppen pihassa sijaitsevan Majatalo Rajan ruokasaliin hörppäämään täytekakkukahvit. Aterioinnin sekä vapaan tarinoinnin lomassa luovutettiin myös Raskas Patteristo 1:n perinneyhdistyksen toimeksiannosta diplomit Minna Kutvoselle, Erkki Ikoselle ja Heikki Pirhoselle. Vartioupseeri Marko Immonen piti tilannekatsauksen, jossa hän valotti tämän hetken kuulumisia liittyen sekä ”normaaliin” rajanvartiointiin että parhaillaan suljettuna olevia ylityspaikkoja koskeviin jatkotoimiin. Valmiutta on kohotettu, mutta mihinkään panikointiin ei siltikään ole hänen mukaansa olemassa mitään erityistä syytä.
”Ollos huoleton, poikas´ valveill´ on!”
Kuvat: Jussi ja Paula Raerinne
Pahasti särähtää korvaan kun sisällissodasta käytetään sanaa vapaussota
Tiesin, että ilmaisuuni tullaan mitä todennäköisimmin puuttumaan juuri näin.
Julkisessa uutisoinnissa ei kuitenkaan pysty käyttämään mitään muuta kuin patsaan virallista nimeä, joka on nimenomaan Vapaussodan muistomerkki. Tämä vain on kaikkien punatautistenkin hyväksyttävä, tuntuipa miltä tuntui.
Se ei siis ole sisällissodan tai kansalaissodan eikä myöskään luokkasodan muistomerkki, vaikka minulle on henkilökohtaisella tasolla sinänsä varsin samantekevää mitä termiä muuten tästä reilun sadan vuoden takaisesta järkyttävästä kansallisesta murhenäytelmästä sitten eri yhteyksissä käytetäänkin.
Olisit Sauli tullut itse tekemään mieleisesi jutun tästä juhlasta riippumatta siitä oletko vielä Pitäjäyhdistyksen palkkalistoilla vaiko et. Värtsin vastaavat toimittajat ovat jostakin ihmeen syystä valitettavasti muutoinkin vuodesta toiseen laistaneet tämän arvokkaan kylätapahtuman sekä Kaatuneiden muistopäivänä että Itsenäisyyspäivänä.
Luulisi, että kanssaihmisiä pilkkaava nimittely ”punatautiset” olisi jäänyt jo vuosikymmenten unholaan. Näin toivoisi jo kansallisen yhtenäisyyden nimissä. Onneksi tuollaisia solvaavia ilmaisuja enää harvemmin tapaa itseään kunnioittavassa julkisessa sanassa. Surullista se on joka kerta, vaikka käyttäjä lähinnä munaa siinä itsensä.
Oho!
Piti oikein tarkistaa netistä mikä on punatauti. Sehän on suolistosairaus.
Aika outoa, jos sen epäilty epidemia puhkeaa Värtsissä näin joulun alla, vaikka maassa
pitäisi olla rauha ja ihmisillä hyvä tahto.
Pälkjärven pitäjäseura sytytti taas perinteisesti kynttilät Joensun hautausmaalla eri muistomerkkien äärellä.
Ei eritelty sinisiä eikä punaisia. Siitä(kin) löytyy juttu pitäjäseuramme kotisivuilta. Monena vuotena
kävimme sytyttämässä kynttilämme myös Vennäin puolella, Pälkjärven kirkon portaiden raunioilla kuin
myös pystyttämällämme sankarivainajien muistomerkillä. Nyt sinne ei ole enää menemistä. Surullista!
Riitta P
Johtusiko se tämän juhlien välttäminen juuri siitä, että sitä vietetään kansaa jakavan valkoisten muistomerkin äärellä, voisiko tuon muistomerkin uudistaa vähemmän kantaa ottavaksi ja laittaa siihen myös punaisen puolen uhrien muistoksi jotain, esimerkiksi kaatuneiden toverien nimet silloin tuosta juhlasta tulisi arvokkaampi ja kansaa olisi paikalla pilvin pimein. Itse kun olen ollut värtsin toimittajana olen käynyt joka kerta tekemässä juttua kyseisestä juhlasta
Nimityksistä käydään yhä uudelleen arvolatautunutta keskustelua erilaisten intohimojen ohjaamana. Patsaille ei ole ollut kuitenkaan tapana antaa uusia nimiä kulloisenkin valtakulttuurin vallitessa, vaikka varmaan syytä joskus olisikin.
Vai mitä mieltä olette, rakkaat lukijat, esimerkiksi Moskovan kaupungin Helsingille vuonna 1990 lahjoittaman pronssipatsaan nimestä ”Maailman rauha”, joka kaiketi tuolloin 90-luvun alun peresrtoikan aikana tuntui edes jotakuinkin perustellulta, historiasta huolimatta.
Tänä päivänä lahjoituspatsas muistuttaa vain irvokkaalla tavalla lahjoittajamaansa muutoksesta terroristivaltioksi. Patsas on tällä hetkellä siirrettynä rakennustoimien alta toisaalle, mutta jos se siirretään takaisin Hakaniemenrantaan, olisi varmaan paikallaan harkita senkin nimen muuttamista. Kansan suussahan patsaan nimi on ollut paljastuksesta lähtien ”Katiskavarkaat”.
https://fi.wikipedia.org/wiki/Maailman_rauha_(patsas)
Kiitos kommenteista niin Sauli ja Erkki kuin myös Telle ja Esa!
Jokainen, kuka tahtoo ymmärtää viittaukseni punatautiin oikein myöskin ymmärtää sen kyllä varmasti oikein. Tehtäköön se nyt vielä kuitenkin selväksi, että en missään tapauksessa tarkoita punatautisilla v. 1918 sodan punaista osapuolta vaan tarkoitan sillä kommunistisen aivopesun uhriksi joutuneita ihmisraukkoja jotka yhä vieläkin kiistattomista vastanäytöistä huolimatta uskovat tähän tuhoisaan ideologiaan.
Viimeksi mainittuun kategoriaan kuuluu valitettavasti sekä oman tunnustuksensa että hänen kanssaan eri mieltä oleviin ihmisiin kohdistamansa julkisen erittäin törkeän jopa henkilökohtaisen solvaamisen perusteella jutun ensimmäinen kommentaattori Sauli Lindfors.
En ryhdy nyt tässä luettelemaan ”arvonimiä” joita mm. itse olen häneltä vuosien varrella runsain mitoin nettikirjoittelussa saanut, mutta ikävältähän se on kieltämättä tuntunut etenkin kun arviot ovat jääneet järjestään näyttöjä vaille. Minulla ei sinänsä kuitenkaan ole henkilökohtaisesti mitään Saulia vastaan; en tahdo lyödä lyötyä enkä liioin koe häntä itselleni viholliseksi, olemmehan keskenämme jopa fb-kaverit!
Oletan että te muut ette ehkä oikein tiedä, millainen mies tämä Sauli on mutta voitte toki vapaasti tehdä omia johtopäätöksiänne vaikkapa tästä hänen eilisestä fb-julkaisustaan:
”Suomi on paska maa seuraavan kerran kun näen
suomen lipun paskannan ja pyyhin perseeni
siniristilippuun”!
Eikö tällainen olekin jo varsin huolestuttavaa tekstiä?
Jos sinä Sauli olet ollut toimittajan pestiä hoitaessasi aina Värtsilän seppeleenlaskuissa mukana, niin kuinka sitten on mahdollista että emme ole niissä koskaan kohdanneet?
Vastaan itse; siksi kun et ole milloinkaan siellä ollut, älä siis viitsi puhua potaskaa!
Suomalaiseen yhteiskuntaan kuuluu vasemmalta oikealle ihmisiä, jotka hyväksyvät demokratian ja siihen liittyvät parlamentaariset toimintatavat. Mikään ei oikeuta nimittelemään ja solvaamaan toisiamme tai halveksimaan toistemme vakaumusta.
Lukemani perusteella alan yhä enemmän ihmetellä, millaisten voimien haltuun perustamani Värtsi-lehti on joutunutkaan.
Joulurauhaa
https://www.youtube.com/watch?v=Ll8w7gYxCJI
Erkki, olen kanssasi täsmälleen samaa mieltä.
Minullakin on ollut kunnia tuntea poliittisten äärilaitojen fiksuja ihmisiä, jotka ovat rakentaneet tätä maata ja kunnioittaneet sen vapautta sekä lippua itsenäisyyden symbolina. Hekin ovat ymmärtäneet, kuinka karmea olisikaan voinut olla kohtalomme Neuvostoliiton vasallina.
Tähän liittyen myös aivan yleisestikin tiedetään kuinka erinomaisen hyvää sotilasainesta sisältyi jopa piinkoviin kommunisteihin, kun nuoren vahvasti kahtiajakautuneen Suomen täytyikin sitten nousta yhteistä vihollista vastaan.
Jokaisella Suomen kansalaisella on jo aivan perustuslain mukainen oikeus muodostaa mielipiteensä aivan vapaasti ja tuoda se myös julki enkä minä ole todellakaan tätä keneltäkään kieltämässä, päinvastoin.
Kuitenkaan minun ei ole mikään pakko suhtautua hyssytellen ihmisiin, jotka koko ajan avoimesti kapinoivat kaikkea tätä saavutettua demokratiaa ja laillista hallitusjärjestelmää vastaan. Tämän huolestuttavan ilmiön vastaiseen taisteluun minua velvoittaa jopa vannomani sotilasvala.
Sananvapaus ei menetä mitään, vaikka kanssaihmisten nimittelyt ja solvaamiset jäävät sikseen. Minua ei sotilasvala velvoita moiseen sanankäyttöön.
Suomen rikoslaki sisältänee seuraamuksia esimerkiksi kiihottamisesta kansanryhmää tai peräti laillista valtaa vastaan. Jättäisin mieluusti ne asiat lainvalvojien tehtäväksi. Ei siihen ainakaan kyläkäräjiä kaivata.
Tiedän erinomaisen hyvin että minun pitäisi laillasi pystyä kääntämään aivan ehdottomasti myös toinenkin poski, mutta valitettavasti en vain sitten millään kaikin ajoin kykene siihen.
Mielestäni omaan jo huomattavan paljon keskimääräistä pidemmän vieterin, mutta sekin vain menee lopulta liian tiukalle kun saa julkisesti vuosien ajan jopa henkilökohtaisellakin tasolla niskaansa perusteetonta rapaa tai kun käydään törkeästi pilkkaamaan kaikkea sitä mikä on ainakin meille useimmille pyhää ja kallista.
Jussi, ”pyhää ja kallista” on monelle ihmiselle varmasti voimavara, josta kannattaa pitää kiinni. Itselläni ei semmoisia kovin syvällisesti ole ja jos jotain onkin, niin pidän yleensä suun supussa, enkä alvariinsa tuputa muille. Mutta ihmisethän toimivat monin eri tavoin, mikä parhaimmillaan on sekin rikkaus.
Omalta osaltani yhä tärkeämmältä on tuntunut oleminen pienten ja heikkojen puolella, usein voittajien mielivaltaa vastaan. Nykypäivänäkin se tuntuu tähelliseltä, joten vaaliuurnilla pitänee käydä.
Monta ”arvonimeä” kerkisin minäkin saada, kun Värtsilässä muutaman vuoden asuin. Yleisimmät taisivat olla paparatsi ja viherpiipertäjä. Ei se pahalta tuntunut muutoin kuin silloin, jos se sanottiin hampaat irvessä.
Mitä tulee sikäläisiin itsenäisyyspäivän tilaisuuksiin, ei Värtsi niihin saanut tuolloin kutsua kuten ei yleensäkään kylän tapahtumiin. Änkesin kuitenkin mahdollisimman paljon mukaan (paparatsi), toisten iloksi, toisten murheeksi, jotta jotain sai lehteen haalittua. Tasan kaksi kutsua Värtsi sai kahden vuoden aikana, toinen oli MLL:n varpajaistilaisuus, joka oli 45-vuotisen toimittajaurani sykähyttävin.
Osaltani päätän tämän itsenäisyyspäivän keskustelun tähän, liikaakin tuli jo häirittyä värtsiläläisten joulurauhaa. Kiitokset Jussille.
Minua ei haittaa laisinkaan punatautiseksi sanominen, sehän on kuin kunniamerkki. Minulla on niin paksu nahka etten ihan pienestä loukkaannu, ihmisten pitäisi ylipäätään kestää enemmän kritiikkiä, koska mikään ei kehity jos ei ole vastarintaa