Henkilökuva-Jussi Raerinne

Tapaamme Jussin kanssa hänelle rakkaassa paikassa Värtsilän kirkolla. Kahdella kovalla kalamiehellä jutut suuntautuvat ensimmäisenä tietysti kalastukseen. ”Kalastaminen on menneenä suvena ollut vähäisempää kuin koskaan ennen sen jälkeen kun viisivuotiaana kalastuskärpänen minua ensi kerran puraisi” Jussi harmittelee. Takana on kiireinen kesä johon on mahtunut niin perhejuhlia, luottamustoimia kuin järjestöpuolen kiireitä.

Jussi on monessa mukana yhä edelleen. Eläköitymään hän ei ole ehtinyt vaikka oman tilan pito loppui lypsykarjasta luopumisen myötä vuonna 2019. Vaimonsa Paulan kanssa he toimivat lomittajina ns. freelancer pohjalta eli ovat tarvittaessa käytettävissä kun akuutteja lomitustarpeita lähialueiden maatiloilla ilmenee.

Omasta karjasta luopuminen oli yhtä lailla surun hetki kuin myös helpotus. Maatalous oli ollut jo muutamia vuosia kovassa myllerryksessä mm. Krimin valtauksesta seuranneiden EU-pakotetoimien myötä jolloin toimialalle tärkeä Venäjän vienti tyrehtyi täysin. Yhdessä yössä maidon tuottajahinta romahti silloin viidenneksellä ja se näkyi maatalousyrittäjien tilipussissa samoin tein – kannattavuus mureni alta. Tuotannon tehostamisella ja maitomäärää lisäämällä, ilman että karjakokoa kasvatettiin saatiin Raerinteenkin tilalla vielä jatkoaikaa ja toimintaa voitiin jatkaa.

Ennen varsinaista lopettamista asiaa pohdittiin kuitenkin jokunen vuosi. Koska väistämättä edessä olisivat olleet suuret investoinnit, päättivät Jussi ja Paula laittaa pillit pussiin vielä silloin kun aika sen tekoon oli hyvä.

Toimettomana ei Jussi tilanpidon jälkeen ole ollut. Järjestökiireet ja luottamustoimet ovat pitäneet arkivireyttä sopivasti yllä. Vuosikymmenten varrelle hän on ehtinyt olla monessa mukana ja täten antanut oman panoksensa, tai paljon enemmänkin, yhteisömme hyväksi.

Vuonna 1986 Teuvo Kontiainen pyysi Jussia silloisen Uusikylä-Patsola kalastuskunnan johtokuntaan johon Jussi myös valittiin. Siitä alkoi peräti 26 vuoden yhtämittainen jakso kalastuskunnan ja myöhemmin osakaskunnan eri vastuutehtävissä. Ensin neljä vuotta sihteerinä, sitten 16 vuotta puheenjohtajana ja vielä kuusi vuotta rahastonhoitajana.

Järjestö- ja yhdistysuralle on mahtunut paljon yhteisen hyvän eteen tehtyä työtä. Jussi on toiminut mm. MTK-Värtsilän varapuheenjohtajana, ollut mukana Pitäjätoimikunnassa, Maamiesseurassa, Tohmajärvi-Värtsilä Maatalousseurassa ja tällä vuosituhannella Värtsilän Riistamiesten johtokunnassa, toimien tällä hetkellä seuran puheenjohtajana.

Hän ehti olla yli kahdenkymmenen vuoden ajan Uudenkylän koulun (myöh. Värtsilän koulu) johtokunnan puheenjohtajana eli koko sen ajan mitä Jussin ja Paulan omat lapset koulua kävivät. Heillä on kaikkineen seitsemän lasta, viisi tytärtä ja kaksi poikaa. Lapsenlapsia on siunautunut yhteensä 14. Pääosa jälkikasvusta asuu Pohjois-Savossa josta myös Jussin Reino-isä on lähtöisin. Tätä kautta suku on palannut osin juurilleen.

Reserviläis- ja maanpuolustustoiminta on lähellä Jussin sydäntä. Tällä hetkellä hän toimii Reserviläispiirin palkitsemistoimikunnan puheenjohtajana ja ollut vahvasti myös mukana niin Rajakillan kuin Tohmajärven reserviläisten toiminnassa. Maanpuolustustahto on tullut veren perimänä. Isä Reinon kolme veljeä sekä sisko olivat kaikki sodan käyneitä ja lapsuudessa näistä asioista myös puhuttiin.

Jussin lapsuus oli samanlaista kuin sen aikaisilla, maalla-asuvilla ikätovereilla niihin aikoihin oli. Mato-onki saattoi toisinaan olla enemmän kädessä kuin lyijykynä koulussa. Koulutieltä Jussi kuitenkin suoriutui hyvin. Lähinaapureista Hyttisestä ja Kososesta löytyivät lapsuuden parhaat leikkikaverit, metsästyksen salat sen sijaan Jussi löysi Kolehmaisen Jukan kanssa.

Patsolassa meni alakoulu ja Tohmajärvellä yläkoulu sekä lukio. Varusmiespalveluksen Jussi suoritti Sissikomppaniassa Onttolassa jonka jälkeen edessä oli maatalouskoulu Kiteellä. Se oli Suomen viimeinen yksivuotinen maatalousoppilaitos. Siellä myös Jussi ja Paula toisensa tapasivat ja yhteiseloa on riittänyt tähän päivään saakka.

Jussin lapsuuden koti oli hyvin hengellinen ja vanhempien toimiessa seurakunta-aktiiveina. Isä Reino oli seurakunnassa eri luottamustehtävissä ja äiti Sirkka lauloi kirkkokuorossa. Pyhäkoulua pidettiin isän toimesta kotona, toisena paikkana oli vanhan terveystalon yläkerta jossa pyhäkoulua piti omassa asunnossaan Leena Ikonen. Päivärippikoulun Jussi kävi Värtsilän kirkolla. Rippikouluun kuului myös yhden yön viikonloppuretki Kaustajärven koululle.

Vuonna 1982 silloisena suntiona toiminut Aarno Varonen kysyi Jussilta kiinnostaisiko häntä suntion työt Värtsilän kirkossa. Tähän Jussi lupautuikin se oli hänen ensimmäinen palkkatyönsä. Työsuhde kesti 10 kk ja päättyi siihen kun Jussi astui armeijan harmaisiin.

Seurakuntaelämää Jussi onkin seurannut aitiopaikalta lähes koko elämänsä. Hän kantaa suurta huolta Värtsilän kirkon tulevaisuudesta varsinkin nyt kun näyttää siltä että Tohmajärven ja Kiteen seurakunnat yhdistyvät yhteiseksi Keski-Karjalan seurakunnaksi. Edeltävää Värtsilä-Tohmajärvi seurakuntien liitosta joka tapahtui vuonna 2003, Jussi vastusti toisin kuten pari vuotta myöhemmin tapahtunutta kuntaliitosta. Hänen mielestään tällä kaavailulle uudelle, Tohmajärvi-Kitee seurakuntien liitokselle tulisi vielä antaa lisäharkintaa ja jatkoaikaa ainakin seuraaviin seurakuntavaaleihin saakka.

Myös kirkon eri luottamustoimet ovat tulleet elämän varrella tutuiksi. Kirkkovaltuustossa ja -neuvostossa Jussi on toiminut 1990 luvulta lähtien. Eikä tekevä ihminen ole välttynyt myöskään kunnallispolitiikasta. Ensimmäisen kerran Jussi oli ehdolla kuntavaaleissa jo vuonna 1984 saaden silloin yhden äänen. Kysyessäni oliko ääni hänen itsensä antama, Jussi naurahtaa ja toteaa ettei ole koskaan itselleen ääntä vaaleissa antanut. Mysteeriksi jääkin keneltä tämä ääni silloin tuli varsinkin kun vaimo Paula ei vielä silloin Jussin rinnalla elämässä kulkenut.

Vuoden 1996 kunnallisvaaleissa Jussi sen sijaan sai jo mojovan äänisaaliin ja valittiin sitoutumattomana sen aikaisen Kristillisen liiton listoilta Värtsilän valtuustoon. Seuraavan vaalikauden 2000-2004 Jussi toimi kunnanhallituksen jäsenenä.

Luonto ja erityisesti eläimet ovat olleet rakkaita Jussin elämässä. Kalastus on ollut kaikista se ykkösharrastus. Viime vuosina Jussin ja Paulan vapaa-ajan kalastus on siirtynyt kotoisilta Jänisjoen ja Sääperin vesiltä enemmän Kaustajärven vesistöjen suuntaan missä heidän vapaa-ajan asuntonsa sijaitsee. Tällä hetkellä Jussi toimii myös Juvanjoen osakaskunnan puheenjohtajana, Paulan toimiessa osakaskunnan sihteerinä sekä rahastonhoitajana.

Ensi vuonna Jussin täyttäessä 60 vuotta hänen harras toive olisi saada jälkikasvu, seitsemän lasta ja neljätoista lastenlasta, kokonaisuudessa yhteen tähän kesäjuhlaan.

Kuvat: Jussi Raerinteen kotialbumi ja E-ML