Vienan kauppatiellä

Vuosi sitten, kesällä 2022, minulla oli tilaisus kulkea satoja vuosia vanhaa polkua, jota lukemattomat olivat kulkeneet Suomen ja Venäjän välillä suuria reppuja kantaen, tai Ruotsihan omisti silloin Suomen, mutta kuitenkin. Tämä tarina koostuu jostain omista retken muistoista ja oppaiden kertomaa historiaa sekaisin.

Kvat: Alpo Rummukainen

Vuokin Vienan reitti – Vienan polku

Venäjän Vienanmeren ja Suomen Pohjanmeren välillä on ollut kauppatie, Vienan reitti, jota laukkukauppiaat ovat kulkeneet kauppamatkoillaan silloin, kun tietä ei vielä ollut. Oikeastaan piäisi käyttää nimeä ”Vuokin Vienan polku -tai reitti” koska Vienan polkuja oli muitakin.

Ruotsin vallan aikaan tuli määräys, että kaupankäynti oli kierrettävä Tukholman kautta tullattavana. Tästä oli paljon haittaa kaupankäynnissä. Esimerkiksi suolaa ei saatu koskaan tarpeeksi Tukholman kautta. Sen vuoksi Venäjän Vienasta päin suuntautuva kauppa oli erittäin tervetullutta pohjoiseen Suomeen.

Kuva 1: Vienan reitin lähtöpaikka ja ensimmäinen taulu Vängän kylässä Kuhmon tien varressa.

Vähältä piti, ettei tämä valtatie Vienan Karjalaan kadonnut kartoilta ikiajoiksi. Luonto oli ottanut jo omansa takaisin ja monissa paikoissa vain tarkkasilmäinen näki, mistä kulkureitin linja kulki. Samalla polun merkiksi pilkattuja puita kaatui Metsähallituksen savotoissa. Hakkuut ovat käyneet lähellä Vienan reittiä esimerkiksi Koljatinjärvellä. Paikalliset ottivat reitin pelastamisen kuitenkin viime hetkillä asiakseen ja nyt tuo yksi kulttuuriperintömme kannalta merkittävimmistä reiteistä löytää taas kulkijansa.

Teksti Retkipaikka.fi

Tämän reitin tiedetään olleen olemassa ainakin 1600 luvulta asti ja näkyviä merkkejä polun sijainnista on ollut havaittavissa kauan, mutta sota, peltojen raivaus sekä metsätyöt ovat kerinneet tuhota jotain peruuttamattomasti. Pieni aktiivinen porukka on tehnyt paljon työtä pelastaakseen sen mitä vielä on pelastettavissa. Iso kasa erilaisia anomuksia, sopimuksia eri tahojen kanssa on neuvoteltu. Niiden seuraksena Suomen puolella on tätä polkua saatu kunnostettua sojelukohteeksi 27km. Polku jatkuu rajan yli Vienaan ja Kalevalaan (Uhtua). Polku sijaitsee Suomussalmella Vuokin kylässä.

Ajatuksia poimittu: Vienanreitti.fi -kehittäminen

Ensimmäisenä päivänä kuljimme reilut puolet alkaen Vängän kylästä Jumalan hyvän laavulle ja toisena päivänä loput polusta eli Tornion kauppapaikalta Viiangin kylään.

Olimme majoittuneet ”Karhunpesä” -nimiseen entiseen savottakämppään sekä sen ympärille telttoihin. Ruokailut ostettiin Raatteen sotamuseon ravintolasta. Pienemmille ryhmille löytyy majoitus- ja ruoka palveluja. (Meitä oli bussilastillinen)

Surullisen kuuluisa Raatteen tie kulkee samansuuntaisena tämän polkureitin kanssa vain 10-20 km päässä tästä polusta pohjoiseen. Raatteen tie rakennettiin 1920 luvulla eikä enää juurikaan vaikuttanut reppukauppaan.
Miksi teitä ei rakennettu vaikka tarve oli suuri? Ilmeisesti siksi, että tiet olivat talollisten vastuulla eikä harvat talolliset ottaneet niitä riesakseen. Lisäksi pelättiin, että Vienan kauppiaat eivät käyttäisi niitä kuitenkaan, koska pelkäsivät teiden johtavan tulliin ja niitä he pyrkivät kiertämään, jo silloin.

Kuva 2 Pentti Kinnusen Vängän tila

Merkitty polku alkaa Kuhmon tien varresta Vängän kylästä ja kulkee Vängän tilan pihapiirin halki. Tästä ovat aikojen saatossa kulkeneet lukemattomat laukkukauppiaat reppuineen ja sota-aikaan sotilaat. Sota-aikaan tässä on ollut merkittävä esikunta. Tilan omistaja Pentti Kinnunen talon oven edessä.

Kuva 3 Vängän latomuseo

Kuva 4. Historiaa tallennettu ladon seinähirsiin

Kuva 5. Vängän pihapiiri on kaunis hoidettu perinnemaisema. Karja laiduntaa peltoaukealla, joten turistien on syytä kulkea aidattua reittiä.

Kuva 6. Onpa hämyistä.. Nuorta metsää. Merkatut puut on kaadettu aikanaan

Kohta polku johtaa aukolle, mistä metsä on hiljattain kaadettu. Ikivanhoja polun merkkipuita on sentään muutama jäljellä.
Kuva 7 alla
Polku on muinaismuistolailla suojeltu, mutta Metsähallituksella lienee erilainen käsitys suojelusta. Oppaamme Pentti Kinnunen kertoo nähneensä hakkuutyömaalla useita tällaisia merkkipuita kaadettuna.

Kuvat 7-8. Selvästi merkittyä polkua. Kuviin lisätty valoa merkkien kohdalle

Rautiaisen mylly

Kuva 9. Rautiaisen mylly
Noin tunnin taaperroksen jälkeen tulemme taukopaikalle
Reitin alkupuolella on kulkijan taukopaikaksi kunnostettu ”Rautiaisen mylly-” niminen paikka.

Perimätiedon mukaan nälkävuosien aikaan kulkumies Rautiainen olisi tarjoutunut ruokaa vastaan kaivamaan lapiolla kanavan Koljatinjärven ja alapuolella olevan lammen välille. Kyläläisille mylly olisi erittäin tärkeä ja niin he jakoivat vähäisiä ruokiaan Rautiaisen kanssa. Lisäravinnokseen Rautiainen on pyydystänyt sammakoita ja käärmeitä. Järven ja lammen välinen kannas oli vain reilun sata metriä. Korkeuseroa oli koska pikku puro on kivien välistä virrannut. Tarina ei kerro kuinka kauan Rautiainen kanavaa puulapiolla kaivoi. Vesi virtasi niin hyvin että mylly tehtiin. Mylly toimi varmaan hyvin, koska paikka jäi elämään Rautiaisen myllyn nimellä. Tässä on moni kauppamies heittänyt repun selästään ja vaihtanut kuulumisia myllärin kanssa. Elias Lönrot konttinsa kanssa ja Kekkonenkin, kenties.

Kuva 10. Rautiaisen myllärin asunto ja nykyisten retkeilijöitten taukotupa myllyn yläkerrassa. Siihen kelpaa kellahtaa

Mylly on kunnostettu toimivaksi ja myllyn ympäristö on kunnostettu retkeilijöiden taukopaikaksi ja vetonaulaksi. Myllärin asunto on vapaasti kulkijopiden käytettävissä. Tätä ovat myös rajamiehet käyttäneet taukotupanaan.
Tässä pidetään vuosittain heinäkuun viimeisenä viikonloppuna erittäin suosittuja kulttuuritapahtmia mm ”Rautiaisen myllyn metsäkonsertteja”.
Autolla pääsee tämä paikan lähelle, joten soveltuu vaikkapa omatoimisen retken aloituspaikaksi.

Viime syksynä tapahtumaan kuului ennakkotilauksesta samankaltainen rajakävely kuin Värtsilässäkin on järjestetty Värtsiläpäivien yhteydessä.

Kuva 12. Kuva laatasta. Tämä on ollut rajamiesten taukotupana

Kuva 13. alla.
Myllyn lähistöllä on myös nähtävissä sotahistoriaa. Tässä eräs hautamuistomerkki, jossa teksti 1939- 1940 ja keskellä ortodoksiristi. Kuuleman mukaan tämä voisi olla venäläisen kenraalin hautamuistomerkki. Opastetuilla retkillä saa kuulla monia tarinoita.

Kuva 14.
Matka jatkuu siltaa myöten Rautiaisen kaivaman puron yli. Seuraava etappi 4 km päässä

Kuva 15. alla
Pienen matkan päässä Vienan polusta on merkkipuu järven rannassa
Onko vanha rajamerkki?? Ehkä valtakunnan raja on joskus ollut tässä

Lönrotin puu

Kuvat 16-18
Yhteen infopisteeseen on koottu taulut huomattavista kulttuurihenkilöistä ja sijoitettu ne ”Lönrothin puun” kanssa sam allaaan katokseen

Tämä merkkipuun on vuosiluku on sama milloin Lönrotkin täällä kulki ja eksyikin. Veistikö hän itse nuo merkinnät? Kuka tietää..

Muutama poiminta tuosta ”Kulttuurin tutkijäin” taulusta. Niistä käy ilmi, että Suomen Pohjanlahdelta saakka ollut vesiyhteys itään päättyy tähän Hyryn kylän ”Tornion kaupunkiin”

Iivo Marttinen (1870-1934) kotoisin Vienan Karjalan Kivijärven kylästä. Läksi 15 vuotiaana kauppa-apulaiseksi Suomeen. Kirjoittaa ”maailmalle” lähtöään: Muamo oli tullut saattelemaan Hyryn rantaan, ja siellä piti erota äidistä. Hyryn ranta oli paikka, josta Vienan karjalaisille alkoi venematka kohti avaraa maailmaa”.
Aksel August Borenius (1846-1931) kirjoittaa matkakuvauksessaan:
”Tämä pieni kylä (Hyry) on hiekkaharjun erottama pienemmästä järvestä, jonka nimi on Tornionjärvi. Tämä harjun länsipuolella oleva satamapaikka, johon veneet jätetään ja johon vesitie päättyy, on saanut leikillisen nimityksen `Tornion kaupunki ”

Torniojärven markkinapaikka

Toinen retkipäivä aloitettiin täältä

Kuva 19. Torniojärven markkinapaikka
Taulun teksti suurennettuna:

Vienan reitti oli satoja vuosia vienalaisten laukkukauppiaiden tärkein kulkureitti syksyisin Suomeen ja keväisin takaisin Vienaan. Laukkukauppa ulpottui 1920 -luvulle saakka.

Kekrinä Torniojärven rannalla järjestettiin suuret markkinat, missä vuokkilaiset möivät laukkukauppiaille tervaveneitä. Näillä veneillä vienalaiset matkasivat Kajaaniin ja Ouluun 43 koskea laskien.

Markkinoille kokoontui tuhatpäinen ihmisjoukko: silloin karkeloitiin, tanssittiin ja kisailtiin.
Markkinapaikkaa kutsuttiin ”Tornion kaupungiksi”, kuten kansantieteilijä A.A. Borenius kirjoitti vuonna 1872. Vuokkilaiset olivat tunnettuja veneentekijöitä, ja myydyksi saatiin jopa 40 venettä kerrallaan.

Kuva 20.-21 Tornionsärkkää
Kaunista Tornionsärkkää. Pieni joki virtaa harjun molemmilla puolilla. Kulkusuunnassa vasemmalla joki virtaa itään ja oikealla puolella länteen. Eräässä paikassa tältä polulta rantaan osoitti viitta ” Satalatva”.

Kuva 21 Satalatva-merkkipuu

Kuvassa Pentti Kinnunen, puun löytäjä.
Hän kertoo, että on tutkinut Vienan polun viereltä jokaisen vanhan puun. Tämä puu oli viereisen Porrasjoen rannassa latvapuoli vedessä. Tyvipuoli oli juurakon varassa hiukan irti maasta. Valaistus sattui olemaan juuri sopiva, että hän erotti melkein maata vasten olevat tyypiliset merkkipuun veistojäljet

Kuva 22. Satalatvan merkinnät
Puussa on kaksi veistettyä pilkkaa. Niistä erottuu merkinnät; vasemman puoleisessa 1787 ja oikealla 1685

Kainuun Liitto teetti puusta tutkimuksen Itä-Suomen yliopistolla. Sen mukaan puu on lähtenyt kasvamaan 1500-1600 vaiheessa. Se on kasvanut 300 vuotta ja sitten kelottunut 100 vuotta.
Puu nostettiin kasvupaikalleeen tehtyyn suojaan vuonna 2013. Puu saattaa liittyä Täyssinän rauhan (1595) rajaan.

Polku jatkuu Tornionharjulla vielä vähän matkaa. Korpimaisema muuttuu vehreäksi luonnon niityksi. Näiltä niityiltä on kerätty heinää. Nyt on rakennettu heinälato vanhan mallin mukaan. Latoa voivat matkailijat käyttää vapaasti yöpymispaikkanaan.

Kuva 23 Tornionsärkän itäpää ja heinäniittyä Porrasjoen varressa

Joen mutka, matkamiehen risti

Kuva 24.
Matkamiehen risti on ennen ollut Wuokinlatvan rajanylityspaikalla, mutta nyt tämä uusi risti on sijoitettu rajavyöhykkeen ulkopuolelle Tornionsärkän päähän

Wuokinlatva

Kuvat 25-26 Wuokinlatvan infotaulusta. Ylempi kuva taulun vasemmasta reunasta ja alempi karttakuva vasemmasta reunasta. Taulu sijaitsi rajavyöhykkeen takarajalla. Tästä eteenpäin pääsivät vain ne, joille oli etukäteen tilattu opastettu käynti rajalla.

Viianki

Kuvat: 27-28 Viiangin partisaanien uhrien mistomerkki edestä ja takaa

Surullista historiaa

Talvisodassa lähes kaikki tämän kylän rakennukset poltettiin. Tänne jääneet ihmiset yrittivät elää elämäänsä parhaan kykynsä mukaan. Tällaisia kiviuuneja käytettiin ruoan valmistukseen. Kun talot oli poltettu niin eräässäkin savusaunassa asui 18 henkeä. Siihen saunaan hyökkäsi partisaanien osasto 4.7.1943. Oheiseen tauluun kirjattiin 15 vainajan nimet. Muistotaulu on tuon kiviuunin toisella puolella.

Kalastusta, melontaa ym

Tämä Vuokin Vienanpolku ympäristöineen tarjoaa monia muitakin mahdollisuuksia luontomatkailuun.
Tietoa löytyy esimerkiksi Vienan reitti ry Facebook sivuilta.

Majoitusta Viiangin muistomerkin läheisyydessä

Ne, joka eivät lähteneet käymään Venäjän rajalla, voivat vaikka odotellessaan käyskennellä tässä majoituspaikan lumoavassa ympäristössä.

Teksti ja kuvat Alpo Rummukainen