Kukkolammen Luppotupa
Värtsilässä ja lähialueilla on useita yleisiä laavu- ja nuotiopaikkoja. Osa on syntynyt takavuosina erilaisten hankkeiden myötävaikutuksella. Laavujen ja nuotipaikkojen kunto on hyvin kirjava. Ongelma onkin yleensä näissä ”hankevetoisissa” jutuissa ollut se että kun hanke on päättynyt, jää paikkojen hoito yleensä vapaaehtoisten varaan tai sitten aivan hunningolle.
Yksi malliesimerkki hyvin hoidetusta paikasta on Kaurilan Kyläyhdistyksen ylläpitämä laavu Jänisjokivarressa Siirinpolun varrella. Tämä Myllypuron laavu on kesästä toiseen saanut kiitosta käyttäjiltään. Polttopuita on ollut aina riittävästi, ulkohuussi on ollut siisti ja laavun ympäristöstä on pidetty hyvää huolta.
On toki muitakin paikkoja joissa puuhuolto on toiminut. Hiienvaaran venevalkaman nuotiokatos on tästä oiva esimerkki. Kukkolammen Lupputuvalla oman haasteensa tuo niemen kärkeen johtavan polun maasto ja sen epätasaisuus. Kesäaikaan esim. mönkijällä ajaminen on ongelmallista eikä polkua vierustavan taimikon takia traktorikaan puiden kuljetuksessa tule kyseeseen. Kukkolammen puuhuolto onkin yleensä hoidettu talvisaikaan moottorikelkalla ja tästä on vastannut viime vuosina Värtsilän Pitäjäyhdistys. Viime talvena puuhuolto jäi kuitenkin tekemättä ja tällä hetkellä Luppomajan puutilanne on kehno.
Keväällä 2012 on vesi ollut korkealla Kukkolammessa
Pitäjäyhdistyksessä on kuitenkin ollut puhetta että puuhuoltoa koitetaan suorittaa veneellä jotta kesävieraille olisi polttopuita kahvinkeittoon ja nuotiomakkaroiden käristykseen. Huomio Luppomajan käyttäjät – älkää repikö elävistä puista tuohta! Ei Kukkolammella eikä muuallakaan.
Liekkö sitten polttopuiden puute juurikin ollut syynä siihen että Saariossa ollut laavu poltettiin. Itse veikkaisin pikemminkin ilkivaltaa todelliseksi syyksi. Laavun menetys on ollut harmillista. Tiedän yhden kuntoutuslaitoksen Joensuusta. He tekevät joelle vuosittain kaksi-kolme muutaman päivän kestoista melontaretkeä kuntoutuksessa olevien asiakkaidensa kanssa. Yöpymiseen he ovat suosineet juuri Saarion laavua. Ulkohuusi ja nuotiopaikka sentään ovat siellä säilyneet.
Poltetun Saarion laavun jäännökset
Jänispolun varrella sijaitseva Kangasjoen laavu on ollut siistissä kunnossa aina kun olen siellä pari kertaa kesässä piipahtanut. Laavu sijaitsee kauniilla paikalla Kangasjoen ylittävän sillan kupeessa.
Vanhan kunnantalon vieressä sijaitseva nuotiokatos on ollut suosittu paikka. Sen ovat erityisesti löytäneet ukrainalaiset taiteilijaystävämme. Polttopuita tuntuu siellä piisaavan.
Patsolankosken laavu on kovassa käytössä johtuen paikan suosiosta vapaa-ajan kalastajien keskuudessa. Värtsilässä on myös monia muita laavuja ja tunnettuja tulipaikkoja mutta ne ovat joko yksityiskäytössä olevia tai sitten metsästysseurojen käytössä. Niiden yleistä käyttöä ei suositella ilman asianomaisten lupaa.
Sääperin kosteikoille on myös rakennettu nuotiokehä. Se onkin varsin mukava paikka seurailla kosteikon lintumaailmaa. Syksyisin se on suosittu erityisesti sorsastajien keskuudessa. Kuitenkin lintujen pesintäaikaan suositellaan paikan välttämistä.
Koisteikon nuotiopaikka
Viimeisin uusista on nuotiopaikka Syvälammella jonka kaustajärveläiset talkoilivat kauniiseen niemennokkaan.
Listaa voi kukin täydentää siltä osin jos laavut tai nuotiopaikat vain ovat sellaisia jotka ovat kaikkien käytössä. Esimerkiksi muutamat metsästysseurojen laavut eri lammilla on jätetty listauksesta pois. Ainakaan jutun kirjoittajalla ei ole tietoa siitä voiko niitä käyttää kulkija kuka hyvänsä.
Sinänsä erinomainen mutta hieman ”keskustapainotteinen” laavu- ja nuotiopaikkaesittely kaipaisi myös sivukylien kohteiden esittelyä. Lisätietoa voisi antaa vaikkapa Jussi Raerinne.
Niin matkailijoille kuin omallekin väelle tarjottava opaskartta ja nettiesittely kohteista voisi olla tarpeen. Kohteisiinhan yhdistyy usein muitakin luontoarvoja ja kalastuskohteita.
Kiitos palautteesta! Opastustaulu ja kartta onkin ollut keväällä keskustelussa Pitäjäyhdistyksessä. Maksaja vielä puuttuu😥
Eiköhän tällaisten hankkeiden rahoitukseen yhteiskunnankin rahaa löytyne. Lähinnä nyt tietenkin Tohmajärven kunta.
En tiedä kenen hoidossa on ollut Jänisjoen tupien laavupaikka. Opastaulu on. Tulentekopaikka poistettu tai rikottu. PuuuCee rakennuksena kohtuullisen ok kunnossa. Edusta kasvaa puita, hyvä kun joelle näkyy. Pelastusrenkaat ei pelasta ketään. Eli pikkuisen hoito hunningolla. Rantaa kyllä käytetään ainakin veneilymielessä ja niitä rannassa on ja usein siitä viedään veneitä joelle. Ihan kivahan se olisi jos sen rannan saisi siistiksi ja vaikka laiturin josta pulahtaa uimaan.
Muistaakseni kunta on luvannut toimittaa Luppotuvalle heittomotin vuodessa. Jos lupaus on vielä voimassa niin olisiko parempi osoite siellä lammen pohjoispäässä. Siitä voisi olla helpompi viedä kelkalla tai vaikka veneellä.
No on se mallissaan nykyisin tuo ilkivalta, kun ei anneta yhteiskunnan varoilla tehtyjen kaikille tarkoitettujen virkistyspaikkojen olla rauhassa. Saarion laavu oli mieheni Karin ja Heleniuksen Ension veistämä.
Samaa muistelen, AlpoAatos. Eiköhän se heittomotin toimitus oo viivattu yli jo ajat sitten kunnan toimesta…eihän nyt niin suureen hankkeeseen oo varaa jos se kohdistuu Värtsilään!