Kivivuoren Hannu on varmasti lähes kaikille meille tuttu lintuharrastaja täällä Värtsilässä. Hannun näkee ja tapaa usein peltojen pientareilla tarkkailuvälineidensä kera, oli vuorokauden tai vuoden aika sitten mikä hyvänsä. Hannun osaamiseen ja tietämykseen tukeudutaan usein kun tarvitaan ajankohtaista tietoa siitä missä Värtsilän laaksossa lintujen suhteen mennään.
Hannun lintuharrastus alkoi jo 13 vuotiaana oppikoulun toisella luokalla sen aikaisen biologian opettajan innostamana. Nuoruusvuosiaan Hannu vietti maaseutuympäristössä Laukaalla. Välimatkat kavereihin olivat pitkät joten vapaa-aika kuluikin usein yksin luontoa havannoiden. Opiskeluvuodet Helsingissä toivat pientä katkosta alkaneeseen luontoharrastukseen mutta muutto 1978 Helsingistä Tohmajärvelle oli intohimoiselle luontoihmiselle kuin pääsy paratiisiin. Värtsilästä löytyvä Laatokan lehtoalueen kasvillisuus, eläimistö ja maisemat olivat aivan toista kuin Keski-Suomen männikkömetsät, saati pääkaupungin karut asfalttiviidakot.
Mennyttä kesää Hannu muistelee hieman surullisesti. Kevätmuuton aikaan sattunut kylmä sääjakso vei pois itäisiä laulajalajeja. Paljaaksi parturoidut peltojen pientareet veivät suojapaikkoja lintujen lisäksi myös hyönteisiltä ja eri nisäkkäiltä. Satakielet ja sirkkalinnut olivat vähissä. Eikä myöskään esimerkiksi ruisrääkköjä tavattu entiseen tapaan.
Takavuosikymmenien paikallista lintuharvinaisuutta Kultasirkkua ei ole tavattu Värtsilässä sitten vuoden 2003. Viimeisin varma Kultasirkun pesintäyritys on niinkin kaukaa kuin vuodelta 1998. Tämä tapahtui nykyisen Hopeakallion lintutornin läheisyydessä. Heinäkurppaa Hannu ei ole nähnyt tai kuullut kolmeen vuoteen.
Yksi mieleenpainuvimmista kesän kokemuksista ajoittui kesäkuun alkupuolelle kun Hannu sai Savikolla havainnon uskomattoman kauniista Punakottaraisesta. Linnun luontainen elinympäristö kun on Mustanmeren alueella.
Sääperille toteutetut kosteikot ovat Hannun mukaan olleet onnistuneita toimenpiteitä. Vesilintujen määrä on kasvanut merkittävästi. Uudenkylän lammen ennallistamishankkeeseen hän suhtautuu kuitenkin pienellä varauksella – kuinka käy lintu- ja nisäkäslajien? Silti hän haluaa luottaa Pohjois-Karjalan ELY -keskuksen osaamiseen ja arviointiin.
Hannu ja Päivi ovat asuneet jo useita vuosia Joensuussa joten linturetket Värtsilässä ovat merkittävästi vähentyneet. Lähiluontoa ei kaupunkikodin läheltä löydy, matkaa saa tehdä jopa kymmenen kilometriä päästäkseen kiinnostaville havaintopaikoille. Kaupunkipulut eivät tuo lintumiehelle lohtua. Eikä kaupunkikodin talvisesta ikkunasta tuijotella lintulautaa entiseen tapaan. Silti ei aivan toimettomana Hannukaan kaupungissa ole ollut. Arkea täyttävät seurakunnan toimet, kuoro- sekä liikuntaharrastukset. Kuntosali ja uimahalli löytyvät lähes kotiovelta.
Pimeinäkään talvi-iltoina Hannu ei pääse eroon lintuharrastuksestaan. Silloin aika kuluu äänitteiden ja omien muistiinpanojen parissa joita on vuosikymmenten saatossa ehtinyt kertyä puolentoista metrin pino. Hannu myöntää että ikävä Värtsilään on suuri. Sydämestään hän sanookin olevansa värtsiläläinen. Neljäkymmentä vuotta perhe ehti asua Tohmajärvellä ja siitä 36 vuotta Selänteenmäellä täällä Värtsilässä.
Kun MUUTTOLINTUSEN tie vuonna 1991 suuntautui Värtsilään, oli ilo tutustua Hannuun ja Päiviin ym. koko perheeseen. Lintuaiheen merkeisssä tavattiin menneenä kesänä Ullukassa, kun jalohaikara pelleili vastarannalla.
Vsheevoo haroseva!!!
Eero-Matille kiitoksia Värtsin kiinnostavuuden kohottamisesta!
Hannu kanssa tarinaa saisi tuntitolkulla!
Terveisiä Hannulle ja Päiville täältä etelä-Suomesta! Ja erikoiskiitokset myös hyvästä hammaslääkärin työstä. Hannu pelasti allekirjoittaneen aikoinaan useammankin kerran ikävältä säryltä 🙂
Linnut ovat fiksuja, varmaan tuo punakottarainenkin oli lähtenyt niitä Putte-sedän järjettömyyksiä pakoon.
Näin Värtsiä uudistetaan ja tehdään vieläkin kiinnostavammaksi: jutuilla uusista ihmisistä ja heidän toimistaan!
Jälleen kerrassaan erinomainen juttu! Samalla on nostettu esiin Värtsilän erityispiirteitä – linnustohan on myös matkailukohde, joka kaipaa paikkakunnalle kiinnekohtaa myös katon alle. Värtsilän koululla on tilaa vaikka pysyvälle valokuvanäyttelylle/tietopankille. Karjalaisen kulttuurin edistämissätiön rahastohaku on par´aikaa menossa. Kannattaisi zoomailla tähänkin tarkoitukseen!
Vaikein tilanne tuli kun Hannu kyseli linnuista, vaikka samalla porasi hammasta
Aa–ööö– 😊
Hyvä huomio Mirjalta! Hammaslääkäreiden perin outo harrastus näyttää laajemmaltikin olevan kysellä asiakkailtaan kaikenlaista, samalla kun asiakkaan suussa on kahdet kädet ja tavaraa Tokmannin mitalla.
Kiitos Eero-Matilla kivasta jutusta! Varmaan kynässä lyijy punotti ja paperi pöydällä savusi hänen ylöskirjatessa puhelinkeskustelua! Ei yhtään asiavirhettä. Ammattimaista!
Hyvät kuvat. Punakottaraisen kohdalla pari kuvaa PUNAKAULAHANHESTA, mikä sekin on ollut lintulaakson vetonaula! Punakottarainen on ”leivos” sekin.