Katot vaarassa lumikuorman alla

Vanhemmat Värtsilän – Tuupovaaran suunnalta olevat saattavat muistaa ”Humu Hämäläisen”. Hänellä oli kauppa ja rinkelileipomo Öllölässä. Hänen harrastuksenaan oli ravihevosten kasvatus ja kilpa-ajot. Jossain vaiheessa hän oli muuttanut pois Öllölästä ja tullut Liperiin. Hänen tilansa on lähellä sitä paikkaa, jossa minä asun. Tuo notkoselkäinen rakennus on entinen ”Humun” ulkorakennus. Sen vierellä oli erittäin hyvin tehty kuuden hevosen talli.

Luulin, ettei se romahda kun ei ole romahtanut ennenkään, mutta olin väärässä

Omakohtaisia muistoja

Tuo pudonnut ja notkoselkäinen katto herättelivät vanhoja muistoja esiin.

Lähes 70 vuotta sitten oli myös luminen talvi. Oli kevät ja olin tulossa Patsolan koulusta. Näin että meidän navetan katto on oudosti kuopalla. Sisältä päin näki, että katon tukirakenteita on katkennut enkä uskaltanut mennä katolle lumia lapioimaan. Katto sortui aikanaan, mutta siitä opin ymmärtämään lumien painon ja sen, että ne pitäisi mättää pois aikanaan. Meillä oli päre- tai huopakatot, joten lumet eivät pudonneet koskaan itsestään vaan ne oli aina lapioitava. Vanhemmat siskoni olivat kai tuohon aikaan jo piikomassa jossain ja nuo ”miesten työt” oli minun kontolla jo melko varhain. Isäni oli kuollut jo ollessani kuusi vuotias.

Kunhan muistelin, Alpoaatos