Autokuorma soraa siirtyi lähteen ympärille parissa tunnissa eikä tehnyt tiukkaakaan kun voimamiehet olivat asialla. Aulis Kosonen vetää kärryä ja Hannu Kivivuori jarruttelee
Hopeakallion lähde sijaitsee parin sadan metrin päässä Valkoisesta talosta rajalle päin. Tämä lähde oli tärkeä monille lähiseudun talouksille. Mm kunnantilan työläiset ja renkituvan väki hakivat ruokaveden tästä lähteestä. Tämä oli myös Valkoisen talon asukkaiden ainoa puhdasvetinen ”kaivo”. Valkoisen talon pihassa oli oma kaivo, johon vesi tuli Jänisjoesta suodattumalla. Muu käyttövesi, kuten pesutuvan käyttämä vesi otettiin joesta suoraan. Valkoisen talon kaivosta vesi loppui tuon tuostakin suuren kulutuksen vuoksi, joten senkin vuoksi liikenne ”kaivotiellä” oli hyvinkin vilkasta. Osa haki veden myös pyörällä tietä myöten kiertäen.
Lähde on varustettu betonisin kaivonrenkain sekä suojakannella.
Nyt lähteen ympärys on hiekotettu, joten siellä voi käydä vaikka näppäskengissä.
Entiset Valkoisen talon asukkaat ja muutkin kiinnostuneet voivat vaikkapa Värtsiläpäivien aikaan käydä siellä vedenhakumatkojaan muistelemassa.
Pitihän se vesi arvostella.
Ensin hajutesti ja sitten maistaminen. Toistaiseksi maistajilla on kaikki hyvin.
Huom !
Veden juomakelpoisuutta ei ole tarkastettu, joten janon sammutukseen suosittelemme Värtsiläpäivien ravitsemuspaikkoja.
Teksti: Aulis Kosonen
Kuvat: Alpo Rummukainen
Hyvä, pojat! Jussi Mielosen tekemän tuohilippi on vielä autoni takapenkillä, mutta toimitetaan lähteelle, kun kroppa ensin lähtee liikkeelle.
Haikeita muistoja kaikille, jotka haaveilevat ensisiä aikoja takaisin lähteen kalvoon tuijottaen!
Toivottavasti kukaan ei enää eikä koskaan joudu kokemaan sitä, mistä Yrjö Jylhä runossaan ”Kaivo” kirjoittaa. Yksi klassiseksi muuttunut säe runosta: ”…veljet, vesitilkka tuokaa – ”
Kävin sunnuntaina täyttämässä juomavesipullot lähteestä. Kirkasta ja kylmää se on. Jalanjäljistä päätellen oli siellä vierailijoita käynyt.
Kunnossa olen, vaikka jalanjäljet jätinkin kaivolle tuohilipillä vettä siemaistuani. Mutta tutkitutaan veden laatu kuitenkin, niinkuin on myös kehotettu. Kannen uusiminenkin on ohjelmassa.
Muuten, eikö olekin hieno nimi: HOPEAKALLION LÄHDE!
Ja tähän perään: Näköalapaikka Patsolan mäeltä Venäjän suuntaan, kun sekin saadaan kunnostettua! Talkoolainen on jo tiedossa. Mutta saiskohan kunnalta materiaalin kustannukset? Kun on kaksi sinivalkoita tauluakin paikalle houkuttelemnassa, vaikka sieltä ei näekään tarkoitettuun suuntaan eikä siellä voi eväitäänkään nauttia.
Nyt kun on Katri Helenan raitti ja Arppen raitti ja puoliksi kunnostettu Hopeakallion lähde, niin olisko Tohmajärven matkailun kehittämisen vuorossa Patsolan näköalapaikka?
Lintutorneille – Sääperi ja Hopeakallio – johtavien teidenkin huomioiminen matkailun suunnittelussa olisi kunnalle ainakin osittain kuuluva tehtävä. Sääperin polun hoidosta lienee joskus jotain sovittu? Hopeakallion tornille johtavan tien omistukseen ja ylläpitoon olisi – mielestäni – myös kunnan osallistuttava. Saatan olla väärässäkin?
Luppotuvan sotkijoille sopisi vanhanajan hoito?
Värtsilän pitäjän matkailullinen huolenpito liittyy paikallisen yritystoiminnan kehittymiseen, esimerkiksi Hotelli Joen osalta. Pihassa tapaa silloin tällöin autoja, joista tunkee ulos kiikarit ja kamerat jalustoineen. Olisi taloudellisestikin viisasta, jos bongaajat voisivat mennä seuraavana päivänä välineineen takaisin sillä mielellä että tullaan taas uudelleen ja kerrotaan kavereillekin että sinne kannattaa mennä.
Tällä yritän nyt selittää, ettei Vireän Värtsilän puuhastelu ole vain nostalgiaa, vaan myös eurojen pyydystämistä ”perhoshaaviin”.