Nämä jutut kertoi 4–vuotias Ville, joka ei vielä itse osaa lukea eikä kirjoittaa. Kertomukset on tehty ns. saduttamalla eli lapsi kertoo tarinaa ja aikuinen kirjoittaa muistiin. Virheitä ei tarvitse korjata. Satu lohikäärmeestä Olipa kerran tultasyöksevä lohikäärme, joka osui ison haltijan linnaan. Paikalle saapui metsästäjä ja koira. Sitten tuli paikalle vielä karhu, joka söi metsästäjän jalan. […]
50-luvun alussa imeskeltiin viimeiset toppasokerit. Ei tainnut olla palasokeria, eikä hienoakaan sokeria. Tai sitten oli ja toppasokerit hankittiinkin säästösyistä. Toppasokeri oli hieman kartiomaisessa ruskehtavassa, vahvassa paperikääreessä. Kymmenen kilon sokeritoppa pysyi hyvin pystyssä lattialla kartion leveä pohja lattiaa vasten, siellä porstuan sivun kylmässä ruokakomerossa. Siitä topan yläkärjestä murjottiin puukolla, kirveellä tai sokerisaksilla murikoita sokeriastiaan. Näistä pikkumurikoista
Palattuani tuntureilta tutustuin juttuunne ”Patsaalla kello 10.30”. Tapaamisemme Arppen patsaan juurella oli todellakin meille kaksinkertaisille kakkulaisille evakoille herkkä hetki. Olihan edellisestä tapaamisesta kulunut 67 vuotta. Pisteenä iin päällä oli tutustuminen Mantsisten hunajatilaan, jota sukupolvenvaihdoksen jälkeen hoitaa poika Veijo. Liikelahjaksi saatu hunajapullo oli lämmittävää arktisessa holodnassa. Oheiset kuvat ovat Värtsiläpäiviltä ja Kaldoaivin erämaa-alueelta ahman pesältä sekä
”Olen muistoissani usein sinun poluillas koulutie, ah enkö ma hautahan asti koululainen lie…” (Koskenniemeä mukaillen). Koulun alkaminen on pienen ihmisen elämässä jännittävää ja käänteentekevää aikaa. Kenties 50-luvulla kouluun meno oli lapselle vielä mullistavampi kokemus kuin tänä päivänä. Mitä lapselle jää mieleen ensimmäisestä koulupäivästä, vai jääkö mitään? Ensimmäinen koulupäiväni Aloitin koulunkäynnin Kiihtelysvaaran Raatevaarassa tiistaina 18.8.1953. Meitä
Ei sitä uskoisi, millaisia kuva-aarteita löytyy värtsiläisten lipastoista ja laatikoista. Usein niihin vielä liittyy kiehtovia tarinoita. Erkki Tietäväinen omistaa kuvan venäläisestä kenraalista, jonka nimi oli Hodovits tai jotain sinne päin. Tällainen sotaherra vaikutti aikoinaan Odessassa. Tosiasioihin perustuva tarina kertoo, että Erkin Jooseppi-ukin isä Antti Tietäväinen lähti joskus 1800-luvulla Pälkjärveltä Odessaan ja päätyi kenraalin tallimestariksi, etevä
Kappale Kukkolammen rantaa kaunistui tänään iltapäivällä. Operaatio Hako kesti reilut pari tuntia. Samalla saatiin vauhdikkaasti polttopuita Luppotuvalle ääreltään. Hiki siinä tuli, mutta niin oli tarkoituskin. Sää suosi, vaikka tuskin tätä porukkaa olisi edes sade pidätellyt. Kolme moottorisahaa ehti laulaa talkoitten aikana: kun yksi teki lakon, käynnistettiin toinen. Puitten pitää vielä kuivahtaa, ennen kuin niitä kannattaa
Onkohan tehokkaampaa taikasanaa kuin ”siivous”? Tuo pieni sana saa kaikki apujoukot katoamaan kuin taikaiskusta ainakin naisen äänen kuuluvuusalueelta. Ehkä tuo sana saa tämän tarinan lukijatkin kaikkoamaan heti alkuunsa, varsinkin miespuoliset. Suunnilleen kerran kuukaudessa tulee vääjäämättä vastaan se päivä, kun ilmassa jo viikon leijunut siivoamisen uhka pannaan käytäntöön. Sään armoilla Jo viikkoa ennen on hyvä katsastaa
Teollisuus valjastettiin sota-aikana tuottamaan sotatarvikkeita. Oy Wärtsilä Ab:n omistama helsinkiläinen Kone ja Silta -yhtiö teki armeijalle mm. kenttäpulloja, jotka olivat hyvin tähellisiä välineitä. Yksi 1940 valmistettu on säilynyt Teuvo Niirasen kokoelmissa. Asemasotavaiheessa rintamamiehet askartelivat itse muistoesineitä, monesti hyvin taidokkaita. Pudonneen viholliskoneen lentoalumiinista tehty tuppi puukkoineen saattaa olla peräisin Syvärin korsuilta.
Tavoite kehittää Värtsilän kylätalosta ”kyläläisten olohuone” on harpannut aimo askeleen. Elokuun puolivälistä alkaen talo on avoinna kello 9-15 arkisin eli maanantaista perjantaihin. Tämän on mahdollistanut kirpputorin siirtäminen kylätaloon, jolloin sama henkilö voi palvella kumpaisenkin asiakkaita. Kirpputori saavutti kesän aikana Renkituvassa suuren suosion, mutta siellä ei ole sähköjä. Kylätalossa on kirpputorin lisäksi esimerkiksi nettipiste ja kopiopalvelut.
Nyt on värtsiläisillä jälleen tilaisuus kantaa kortensa kekoon. Luppotuvalla on puutalkoot huomenna lauantaina kello 14. Tarkoituksena on raivata Kukkolammen rantahakoja Luppotuvan polttopuiksi. Maanomistajalta on saatu lupa. Tekemistä löytyy kaikille, ja erityisesti tarvitaan voimamiehiä. Tapahtuma on sen verran epävirallinen, että varminta on ottaa omat eväät mukaan. Nuotiolla voi paistella esimerkiksi omia makkaroitaan. Jos työvälineitä kenellä sattuu
Sunnuntaita vasten yöllä näin unen, että minua pyydettiin lausumaan Maamme-laulu ja Karjalaisten laulu jossakin arvokkaassa tilaisuudessa, jossa oli paljon väkeä. Unessa kieltäydyin kunniasta, syyksi sanoin, etten ehtisi oppia sanoja enkä haluaisi lukea niitä paperista. Aikaisin maanantaiaamuna sain suruviestin: Arvo Kahelin oli siirtynyt lauantaina 30.7.2011 tuonpuoleisiin. Näytin viestin vaimolleni ja meidät valtasi sanattomuus. Lähetin suruviestin veljelleni,
Ihmiset olivat entisaikaan paljon tekemisissä luonnon kanssa. Sinne suunnattiin usein vapaa-aikanakin, kun haluttiin rentoutua. Tästä kertovat valokuvat kotien albumeissa. Kesämökkejä ei ollut monellakaan, mutta retkeilypaikka löytyi helposti vesistöjen ääreltä. Värtsi on saanut pari tähän aiheeseen liittyvää vanhaa valokuvaa, jotka omistaa Erkki Tietäväinen. Yläkuvassa ollaan retkellä eväitten kanssa jonkin järven rannalla, mutta minkä? Värtsilästä kuva tiettävästi
Taannoinen sadetanssi Värtsin palstoilla tuotti tulosta. Joinakin päivinä on pitänyt haikailla, miten kesän saisi takaisin. Vaan kun tarkemmin katselee ympärilleen, niin kesäähän on jäljellä. Mutkan takaa pyyhältää jänis vastaan ja tekee äkkikäännöksen, rantalaiturilla uteliaana odottanut koskelo vaivautuu nousemaan siivilleen ja siirtyy muutaman kymmenen metriä. Aavistus syksyä on kuitenkin ilmassa. Järveltä nousee joinakin aamuina usva. Pääskyset
Vuonna 1959 Värtsilä-Yhtymä tiedotti lehdessä sähköverkostoonsa kuuluville kuluttajille säännöstelystä. ”Erittäin kuivasta kesästä ja syksystä johtuen on vesitilanne vesistössämme muodostunut sellaiseksi, että olemme pakoitetut siirtymään sähkön säännöstelyyn, jonka takia kehoitamme kaikkia verkostomme sähkönkuluttajia vähentämään kulutuksensa mahdollisimman pieneksi. Mikäli tämä kehoitus ei tuota toivottua tulosta keskeytämme sähkön jakelun toistaiseksi päivien ja öiden ajaksi.” Värtsilä-Yhtymä Oy Värtsilän sulattimo
Antti Tuuri: Matkoilla Euroopassa, Otava 2011. Antti Tuurin kerronta on omintakeista. Hän on pitänyt päiväkirjaa matkoistaan jo pikkupojasta lähtien. Tämä kokoelma on vähän pitkäveteinen, lukuun ottamatta Italian matkasta kertovaa kokemusta, kun Tuuri vaimoineen erehtyy epäilyttävien tyyppien kyytiin. Jännitys kihelmöi lukijankin mielessä ja tuntuu siltä, etta vaimon epäilykset siitä, että miehet ovat rikollisia ja tekevät heille
Värtsilän laakson yllä oli kesän ensimmäinen kovempi ukonilma eilen illalla. Aamun uutiset eivät ole kertoneet mainittavammista vahingoista. Ukkoset näyttävät olevan ylivoimaisia laajakaistayhteyksille. Sonera lupasi korjata katkenneen yhteyden parissa päivässä. Nyt on meneillään kolmas vikailmoituksen jättämisestä, eikä mitään ole kuulunut. Henkireikä on löytynyt kylätalon nettiyhteyksistä, joitten turvin Värtsi yrittää porskuttaa eteenpäin. Toimituksessa eli meikäläisen makuuhuoneen nurkassa
Anna-Mari Kaskinen/ Minna L. Immonen: Sinulle laulavat linnut, Kirjapaja 2011. ”…Läikähteli sydän alakuloinen. Kiitos, että lauloit, lintu suloinen.” Anna Mari Kaskinen ( s. 1958) on kirjailija, runoilija ja sanoittaja. Liekit-musikaali oli hänen tunnetuimpia teoksiaan samoin kuin Hiljaisuuden messu. Kaskinen on tehnyt myöskin yhteistyötä säveltäjä Pekka Simojoen kanssa. Kaskisen runoista kohoaa päällimmäiseksi luonnontunto. Hän ihastelee mustarastaan
Avainmuotti arvattiin heti. Laitan saman tien näkösälle toisen laitteen, jonka käyttö on ollut Värtsilässä kuulemma yleistä. Laite on valmistettu Värtsilän rautatehtaalla. Kun Teuvo Niiranen esitteli hallussaan olevaa vekotinta, tiesin minäkin, mikä se oli. 1950-luvulla näin sellaisen avulla työtä tehtävän.
Olimme vuonna 1983 matkalla Saksassa Hofin kaupungissa. Maastossa näkyi paljon jättiputkialueita, jotenka siemeniä piti saada, kun täällä Joensuussa ei niitä ollut vielä. Eikä silloin puhuttu mitään kasvin vaarallisuudesta. Kova se oli leviämään, mutta lapiolla pysyi hyvin aisoissa. Kerran kitkiessäni huomasin käsivarressa pieniä vesirakkuloita. Samaan aikaan puhuttiin lehdessä kasvin ikävistä ominaisuuksista. Niinpä päätimme luopua komistuksesta. Muutaman
Wärtsilä-Yhtymä Oy oli lahjoittanut Värtsilän kunnalle 1 milj. mk käytettäväksi valtuuston päättämällä tavalla. Kunnanhallituksen kokouksessa eilen laadittiin ehdotus ammattiopintoavustuksia varten perustettavan rahaston säännöistä.
