Voimaa kuin pienessä kylässä. Vas. Eero-Matti, Alpoaatos ja Niilo. Kuvat EJ
Maija-Liisa löysi Lissulle ja itselleen taidetta.
Kappale Kukkolammen rantaa kaunistui tänään iltapäivällä. Operaatio Hako kesti reilut pari tuntia. Samalla saatiin vauhdikkaasti polttopuita Luppotuvalle ääreltään.
Hiki siinä tuli, mutta niin oli tarkoituskin. Sää suosi, vaikka tuskin tätä porukkaa olisi edes sade pidätellyt. Kolme moottorisahaa ehti laulaa talkoitten aikana: kun yksi teki lakon, käynnistettiin toinen.
Puitten pitää vielä kuivahtaa, ennen kuin niitä kannattaa nuotioon laittaa. Sittenkin pitäisi ottaa kunnioittavasti hattu päästä: satoja vuosia saattaa olla polttopuilla ikää. Mutta vielä niitä sinne jäi, varmaan tulevillekin sukupolville.
Talkoolaiset toivottavat rattoisia rupatteluhetkiä nuotiotulien ääressä istujille. Pitäjäyhdistyksen Luppotupa on vapaasti kaikkien käytettävissä. Ja on muuten loistopaikka.
Rannalle oli kertynyt lasi- ym. tavaraa, joka pääsi muovisäkissä asianmukaiseen paikkaan.
Mukavaa oli vaikka kunto välillä sippas!
Nyt kukin lammella kulkija voisi aina nakata sylillisen tai pari lähemmäs luppotupaa ja nuotiopaikkaa.
Puita on niemen molemminpuoleisilta rannoilta mihin niitä nostettiin, pätkittiin ja kuivamaan kasattiin… Makkarat maistuivat kahvin kera!
Kiitos VPY:lle makkaralahjoituksesta.
Alpoaatoksen keittämä porokahvi maistui erityisen makoisalta.
Lammen rantalieju tarjoaa kovan vastuksen kenelle tahansa, jos
on saanut yhden kumisaappaan irti liejusta, juuttuu toinen.
Täytyisi olla kättä pidempää koukkua, jolla vetää puita irti ja
lähemmäksi rantaa.
Kyllä joka aamu ilmestyvät iltapäivälehdet olisivat kateellisia tällaisesta uutisoinnista… asianosaiset ei ehdi kotiin kun juttu on jo lehdessä..
Siitä on varmaan paljon aikaa kun koskemattomat korvet ja aarnimetsät on Kukkolammen rannoilla kasvaneet ja aikanaan lampeen kaatuneet. Niin että kyllähän me historiaa tehtiin kun satojen vuosien puiden liotus lopetettiin. Päättäväisesti, mutta nöyrästi. Kiitos kaikille, arwoisat lajitowerit.
Pyörähdimme eilen katselemassa kuuluisaksi
tullutta Kukkolampea. Hattua on todella
nostettava näille urhoollisille talkoolaisille.
Ranta näytti vaikeakulkuiselta ja niitä hakoja,
niitä oli valtavat määrät kaikila rannoilla.
Joku oli jättänyt kokonaisen kuolleen hauen
rantakivikkoon, siinä pörräsivät perhoset!
Tuli mieleen taannoinen Kirkan iskelmä ”Varrella virran”.
Oli se hyvä, että oli naisimmeinenkin mukana talkoissa, niin tuli tuokin taidepuoli hoijettua. Hyvältä näyttää Maija-Liisan löydökset!