Olin lenkillä ja nyt se on tullut! KÄKI!! Kukkui minulle ensimmäinen 17 kertaa ja toinen jatkoi heti perään niin paljon lisää, etten ehtinyt kuunnella montako kertaa. Joten elonpäiviä on runsaasti vielä jäljellä (mitähän tarkoittanee tuo jatkokukkuminen). No, joka tapauksessa , se on kesä alkanut. Hyvää kesää kaikille värtsiläisille ja lukijoille. Terv. pitkäaikainen asukki […]
Martin Widmark/ Christina Alvner: Frankensteinin kummajainen, Tammi 2011 Nelli Rapp on kauhuagentti, jolla ei ole vielä yhtään urotyöstä annettavaa hopeista helmeä agenttipinssissään. Nellin paras kaveri on koira nimeltä Lontoo. Pian koittaakin ensimmäisen tehtävän aika. Nellin on otettava selville kuka on frankensteinilainen ja tietysti yritettävä parantaa hänet. Frankenstenilaiset kun ovat tunteettomia ja pahansuopia. Nellin esimiehenä toimii
Täällä Värtsissä on esitelty hienosti vanhan Värtsilän kartta vuodelta 1940. Samoin on ollut kiitettävästi tuohon paikkaan ja aikaan liittyviä muisteluksia. Hämmästyttävää suorastaan, että noinkin vanhoja asioita vielä saadaan virkeämuististen ansiosta talteen ja tietoomme. Tietenkin myös tehtyjä dokumentteja hyödyntäen. Kiitos siitä. Omat muistamiseni ajoittuvat enimmäkseen 1950-luvulle ja 1960-luvun alkuun. Kummasti jo hämärtyen. Kuten paikkatietoni Venskin muistelossakin
Muistaakseni Sakari H halusi tietää Erkki Lintusen juoksijaurasta, legendaksikin taisi mainita. Rovasti on vissiin sen verran kaino, ettei itse rupea aiheesta kirjoittelemaan, mutta eipä hätää, hyppysissäni on Jorma Summasen tekemä Värtsilän Kisan 50-vuotishistoriikki vuodelta 1996. Tämä kirjanen on varsinainen runsauden sarvi, mitä tulee paikkakunnan urheiluelämään. Kunhan ei – Luoja paratkoon – tulisi minusta urheilutoimittaja
Kasvatin aikoinaan valkosipulia (älkää naurako). Kyseessä oli ns. talvivalkosipuli, joka istutetaan syksyllä. Keväällä jo viimeisten lumien alla nousivat ensimmäiset varsien piipat terhakasti maan pinnalle. Se oli soma näky kasvimaalla. Minua huomattavasti taitavampi valkosipulin viljelijä oli Kaustajärveltä kotoisin oleva entinen rajamies Kalevi Tikka. Kävin 2000-luvun alussa hänen viljelyksillään oppia ottamassa. Tilukset sijaitsivat Tikan kotipaikalla. Siellä oli
Kellot siirrettiin kesäaikaan aikoja sitten talven ollessa vasta kääntymässä kevääseen. Nyt puitten alkaessa vihertää on aika siirtyä kesäaikaan myös Värtsissä. Kovin suuria mullistuksia tämä ei merkitse. Saattaa olla, että uudet jutut ilmestyvät palstoille aamun sijaan vasta iltasella, saattaapa jokunen päivä jäädä kokonaan väliin. Lehti voi olla toisinaan talviaikaa ohuempi. Monet muutkin mukavat kesäharrastukset viekoittelevat
Kevään lumous.song Sävellys, sovitus ja äänitys Jukka Mäkikivi (Eskilstuna) Sanat Ensio Immonen
Tellervon savupirttijuttua lukiessa tuli mieleen, että savutupia on säilynyt Ruotsin ja Norjan suomalaismetsissä kymmenittäin. Kuvassa 1800- luvulla rakennettu Ritamäen savupirtti, jossa suomenperäisiä asukkaita asusti vuoteen 1964 saakka. Paikka on Torsbyn kunnassa Norjan rajan tuntumassa. Herttaisesti oli ikkunalaudoilla pelargooneja ja kieloja. Kakkulainen Paavo
50-60 -luvuilla vaikutti Värtsilässä paikallispoliisina Venski (Svensk), joka asui jokirannassa Uudenkylän koulun Niiralan puolella. Venski kävi silloin tällöin tapaamassa isäukkoa Sääperillä, varmaankin virka-asioissa. Häneltä kuitenkin liikeni aina aikaa ja tapaistaan huumoria minullekin. Noihin aikoihin oli koulussa ja pyhäkoulussakin opeteltu ahkerasti ulkoa Raamatun Sepeteuksen suuren poikajoukon nimiä. Meninkin ansaan ensimmäisellä kerralla, kun Venski kysyi Sepeteuksen poikien
Timo Saarto: Vaitelias poika, Karisto 2011. Yleensä rikosromaanit alkavat rikoksella. Niin tämäkin. Tapahtumissa on mukana poika, joka on häiriintynyt niin pahasti kokemastaan, että ei pysty kommunikoimaan tai puhumaan. Hänellä on kuitenkin tärkeää tietoa tapahtumista. Poika on laitettu hoitoon poikakotiin, mutta rikoksen uhrien sukulaiset hakevat hänet kotihoitoon, vaikka perheessä eivät kaikki ole yhtä mieltä tästä asiasta.
Rusokirsikka ( Prunus sargentii ) avasi kukkasensa äitien kunniaksi Mäkelänrinteen uimakeskuksen puistossa Helsingissä. Hyvää loppukevättä värtsiläisille toivottelee Olarin Paavo.
Eläintarhan kansainväliset moottoripyörä- ja autokilpailut olivat äitienpäivän suurtapahtumia vuosina 1932 – 1963. Kotikylälläni moottoripyöräily eli kulta-aikaansa 1950-luvulla. Pyörän hankkiminen oli valtava suorite tuohon aikaan, tarvittiin monia työtunteja ja säästeliäisyyttä, useimmat moottoripyörät lienevät olleet ”savottasaannoksilla” hankittuja. Miten ihailimmekaan niitä isoja poikia, jotka olivat saaneet hankituksi pyörän itselleen. Tosin meidän täytyi tyytyä vain ihailuun. Koulun äitienpäiväjuhlien aikaan
Nuorilla on tapana protestoida omalla tavallaan, jos heidän mielestään kaikki ei ole maailmassa kohdallaan. Usein he ovat oikeassa mielipiteineen. Protestien muodot eivät kuitenkaan aina ole hyväksyttävissä järjestäytyneessä yhteiskunnassa. Tämä on eräs näkökulma, josta voi tarkastella Värtsilän Valkoisen talon historiaa viimeisten 40 vuoden ajalta. Se ei ole ollut rakentamisen, vaan järjettömältä tuntuvan rikkomisen aikaa tässä
Kevät etenee Värtsilässä roimin harppauksin. Viljelijät ovat päässeet maatöihin. Patsolan ylävillä pelloilla traktorit ovat liikehtineet jo jonkin aikaa, ja nyt on päästy muokkaukseen myös laakson savikkoalueilla. Koivut ovat lupaavasti hiirenkorvalla, käki on kukahdellut kevään ensimmäiset kertansa ja kottarainenkin lauleskeli äitienpäivänä serenaadiaan kylän kujilla. Näitä kevätauringossa kiilteleviä lintuja on vuosikymmenten takaiseen määrään verrattuna vähän, mutta
Värtsilän koulun oppilaat laulavat musiikki-illan päätteeksi unkarilaisen kansansävelmän.
Kaikesta, mitä olen tai toivoisin olevani, olen velkaa kultaiselle äidilleni. – Abraham Lincoln Äitini rakasti minua hyvin paljon, valtavasti. Olen työskennellyt kovasti ollakseni oikeutettu siihen. – Marc Chagall Äiti voi korvata kenet tahansa, mutta kukaan ei voi korvata äitiä. – Kardinaali Mermilod Äiti on koti, josta tulemme. Hän on luonto, maa, meri. – Erich
Äitejä muistetaan taas sunnuntaina, kuten tavoiksi on tullut. Täällä Joensuussa en ole enää vuosiin huomannut ilmoituksia äitienpäiväjuhlista. Ennen sotia niitä kyllä järjestettiin, myös vanhassa Värtsilässä. Isompi valokuva äitienpäiväjuhlista Kansantalolla vuonna 1938. Sali oli tupaten täynnä väkeä, äitejä ja lapsia, vain muutama mies on eksynyt joukkoon. Pienemmässä kuvassa emännät valmiina kahvitarjoiluun yläkerran kahviossa. Ohjelmasta muistan
Kuplivaista, hurmaavia ja vastustamattomia ajatuksia naisen elämästä, toim. Tiina Laaninen, Kirjapaja 2011. Kun Jumala loi miehen, hän ajatteli: – Pystyn kyllä parempaan. Niinpä hän loi naisen. Laaninen on koonnut tuoreen makuisen kirjan ajatuksia naisista. Mukaan mahtuu Katri Helenaa, Laila Hirvisaarta, Sylvi Kekkosta, Sari Sarkomaata, Karita Mattilaa, Anne Mattilaa, Arja Saijonmaata, Brigitte Bardotia, jne… En kyllä
Äiti: kaunein sana ihmiskunnan huulilla. Kahlil Gibran. Toukokuun 2. sunnuntaihin vakiintuneen äitienpäivän vietto alkoi Yhdysvalloista. Anna Jarvisin äidin kuolema vuonna 1905 sai Jarvisin ajattelemaan, ettei yhteiskunta ottanut huomioon äitien asemaa kansakunnan teollistumisen ja lasten kasvatuksessa. Jarvisin ehdotuksesta 12. toukokuuta 1907 järjestettiin muistojuhla kaikille äideille Andrewsin metodistikirkossa. Seuraavana vuonna äitienpäivän muistojuhlaa vietettiin Jarvisin kotikaupungissa Philadelphiassa. Vuonna
Hei kaikki äidit äitienpäivänä, ja tervehdys myös muille lukijoille. Niin se kevät jää kohta taakse ja ruvetaan oottelemaan taas sitä syksyä ja pitkää talvea. Onhan tässä välissä vielä se kesäkin. Toivotaan ainakin, että se ois sopivan lämmin, jotta luonto antais maukkaan ja hyvälaatuisen runsaan sadon marjoista, sienistä sekä viljelykasveista. Nythän on tää kevätkylvöjen aika. Täytyy
