Kaustan pärtsärit

Eläintarhan kansainväliset moottoripyörä- ja autokilpailut olivat äitienpäivän suurtapahtumia vuosina 1932 – 1963. Kotikylälläni moottoripyöräily eli kulta-aikaansa 1950-luvulla. Pyörän hankkiminen oli valtava suorite tuohon aikaan, tarvittiin monia työtunteja ja säästeliäisyyttä, useimmat moottoripyörät lienevät olleet ”savottasaannoksilla” hankittuja.

Miten ihailimmekaan niitä isoja poikia, jotka olivat saaneet hankituksi pyörän itselleen. Tosin meidän täytyi tyytyä vain ihailuun. Koulun äitienpäiväjuhlien aikaan hipaisin sormellani erään uutuuttaan kiiltävän moottoripyörän tankkia. Tankki oli kiillotettu niin, että siitä näki kuvansa, vain seitinohut pölykerros oli laskeutunut sen pinnalle.. Sain kuin sähköiskun, kun pyörän omistaja ärähti: ”Perskeles, Jonski! Näpit irti, se on kuin santapaperilla pyyhkäisis!”

Muistan vieläkin minkälainen motskari oli kenelläkin. Ensimmäinen kylässämme taisi olla Väinön Awo/250 vm 1951. Sitten oli Arvon Awo/250 vm 1953, Teuvon Awo/250 vm 1953, Pentin Awo/ 250 vm 1954 ja Taunon Cepel vm 1953.

 

Setsetit

Isoilla pojilla oli siis Awot. Kortin sai jo 16 –vuotiaana, ja niinpä minäkin pystyin hankkimaan ensimmäisen pyöräni v. 1958. Markkinoille oli saatu uusi merkkikin: Jawa CZ. Serkku-Veikolla ja veljelläni oli Jawa CZ/175 vm 1957 ja minulla (vihdoinkin!) Jawa CZ 250 vm 1958.

Veikko oli niin innoissaan uudesta pyörästään, että lähti kesken heinätöiden kokeilemaan sitä. Kuinka ollakaan maantien reunassa oli sillä kohtaa yksi ainoa kivi, johon hän posautti. Heinähommat keskeytyivät hetkeksi, kun etuteleskooppeja ryhdyttiin oikomaan. Eikä siinä vielä kaikki. Veikkoa korjauspuuhissa avustanut isoveli sai haavan polveensa, sillä työkaluna käytetty kirves lipsahti käsistä, kun kirveenterä irtosi varrestaan!

 

Hupiajelulla

Oma pyöräilyni tuolloin oli paljolti hupiajelua. Tiet olivat hiekkateitä ja ennen kuin päästiin valtatielle, oli kahden kilometrin matkalla avattava neljä porttia ja yksi veräjä. Kerran unohdin yhden veräjän sulkematta. Siitäkös nousi poru, kun talon lehmät karkasivat äpärikköön.

Eräs poika riijusteli sisartani. Hänellä oli ajoasunaan vaalea, vyöllinen ”perperi” ja päässään musta baskeri. Siskon hameen helmat ja huivin lieve vain heilahtivat tarakalla, kun pyörä kaasutti savuten kivikkoiseen rinteeseen. Useimpien ajovarustukseen kuului nahkapusakka, upslaakihousut, näppäskengät ja lentäjänlakki. Kädessä saattoi olla pitkävartiset hansikkaat. Talviajovarustus olikin sitten oma lukunsa!

 

Kerran pärtsäri

Hupiajelut loppuivat kuin seinään 1960-luvulle tultaessa. Tuleva lastenlasteni isoäiti ehti vain muutaman kerran pyöräni kyytiin. Isolle tielle hän ei suostunut kyydissäni lähtemään, mutta metsäteitä ehdimme kiertää, ennen kuin jätin pyöräni lopullisesti puimaladon uumeniin. Moottoripyöräily hiipui kaikkialla noihin aikoihin, jäljelle taisi jäädä vain tarvepyöräily.

Tapasin viime vuonna eräässä pikkujoulussa miehen, joka oli ostanut tuon ensimmäisen ”Setsettini”. Jätin sen äitini myytäväksi. Kovin kauas ei pyörä ollut kulkeutunut, ostaja asui silloin Tervavaarassa. Siinä vanhoja muistellessamme totesimme, että molempien nuoruudenharrastus on virinnyt uudelleen.

 

Arska, Masa, Veju ja mä

Eläkkeellä ollessani palasin vanhan harrastukseni pariin. Äitienpäivän aikoihin haen pyörän talvisäilytyksestä Joensuusta. Torstaisella hakumatkallani liikkeen omistaja kertoi, että heidän suuressa hallissaan on ollut noin 350 pyörää talvisäilössä. Pyörät näyttivät olevan toinen toistaan komeampia. Tosin olen lukenut, että pyörien myyntiennätyksissä olisi menossa hienoinen laskusuhdanne.

Sanotaan että uimataito ja pyörälläajon taito säilyvät, vaikka niitä ei harrastaisikaan. Jonkin asteinen moottoripyörällä ajamisen taitokin on tallella, huomaan sen näin 45 vuoden katkon jälkeen.

Pari vuotta sitten Arska kokosi vanhaa jengiä soittamalla ja kysymällä, lähdetäänkös poijat ajelemaan? Meitä oli sillä kertaa mukana Arska, Masa, Veju ja minä. Pysähdyimme Kiteellä huoltoasemalle tankkaamaan ja kahvittelemaan. Eräs nuorimies seurasi pysähtymistämme ja käveli ”tolpaksi” bensatankkiin. Hämmästyi varmaan, kun jokaisen ajokypärän alta paljastui harmaantunut ikinuori!

Johannes