Kuu vaalenee Sääperin yllä. Järveltä kohoaa sakea sumu, joka nousee niin korkealle, että Räykyn torni peittyy. Hanhet saapuvat lännestä ja etelästä, parvi toisensa jälkeen. Ne laskeutuvat pellolle, jossa vihreä väri työntyy harmaan tilalle. Tuhannet nokat kaklattavat. Käet kukkuvat, kaulushaikara puhaltaa pulloon Uudenkylänlammella. Tikka takoo vaaran kupeella. Muutoin on täysin hiljaista. Sitten aurinko nousee. Tunnin päästä […]
Kakkuhaikara liikkeellä – ilman nyyttiä! No, mitä tuo sitten tarkoittaa? Nimittäin Varosen Eira ja Turusen Marjatta löysivät pellolta Sinilinnun kohdalta iltapäivällä KATTOHAIKARAN. Sellaisen mitä näkee useimmin vihkikakun päällä. Lähti sitten jonnekin kun ei enää pari tuntia myöhemmin löytynyt. – Varmaan ollut sama lintu mikä eilen nähtiin Korven kylällä Korkeakankaan tien itäpuolella. Hannu
Värtsilän taivaalla ja Sääperin rantapelloilla on ollut runsaasti hanhia parina viime päivänä. Jokakeväiset karnevaalit ovat kaiketi käynnistyneet. Kiteen Hatunvaaralla majaillut lintuväki oli laskenut tiistaina 40 000 muuttavaa hanhea. Jos semmoinen määrä saa päähänsä laskeutua Värtsilän laaksoon, niin mahtuvatkohan mihinkään. Vuosi sitten ei kovin mahtavia parvia näkynyt ja hanhisyksykin oli kai tavallista vaatimattomampi. Omiksi tarpeiksi niitä
Värtsilän kylätalon avajaiset ovat runsaan viikon kuluttua lauantaina 28.5. kello 10 alkaen. Tuolloin julkistetaan myös talon ja pihapiirin nimet. Nimikilpaan osallistuneitten kesken arvotaan kaksi lippua kesäteatteriin. Renkitaloon avataan kirppis. Sinne toivotaan saatavan hyväkuntoista tavaraa. Niitä ottavat vastaan Eira Varonen ja Matti Jaatinen. Esimerkiksi vaatteitten on oltava pestyjä ja pitokuntoisia.
Pohjois-Karjalan Ely-keskus on antanut 21-sivuisen lausuntonsa Konnunsuon turvetuotantohankkeesta. Vapon Jyväskylän yliopistolla teettämää selvitystä ympäristövaikutuksista kehutaan hyvin lain vaatimukset täyttäväksi. Ken haluaa tutustua lausuntoon kokonaisuudessaan, sen löytää ELY-keskuksen nettisivuilta. Vapo hakee turpeen nostolle ympäristölupaa Itä-Suomen aluehallintovirastolta. Hankkeen vaihtoehdot on lausunnon mukaan tarkasteltu asianmukaisesti, luontoselvitykset ovat perusteellisia ja asiantuntevia sekä pöly-, melu- ja liikennevaikutusten arviot seikkaperäisiä. Puutteita
Erkin (18.5.) päivään liittyy runsaasti sananparsia, jotka osoittavat kesäntulon edistymisvaihetta ja muita siihen kuuluvia asioita. Odotetaan, että Erkiltä alkaisi oikea kesä, joka tulee viimeisten muuttolintujen, käen ja pääskysen mukana. ”Käki Erkin kainalos, pääskynen pivon pohjas.” Erkki on käen kukuntapäivä. Silloin se kukkuu vaikka hongankolosta ellei muualla tarkene. Kuitenkin on suuri ero siinä, millainen on luonto
Pertti Mustajoki: Terveydeksi!, hyvinvoinnin ABC, Duodecim 2011. Tiesitkö, että laihdutukseen on hyvä vinkki tehdä ja tarjoilla ruokaa pienistä astioista? Kas, kun silloin ei tule otettua liian suuria annoksia. Tietysti tärkeämpää on muuttaa elämäntapojaan niin, että ravinnosta saatavan energian määrä vähenee ja lisätä liikuntaa, niin että energiaa kuluu enemmän. Päivittäinen punnitseminen auttaa myös ylipainon estämisessä. Mustajoen
Kännykkä on hyvä keksintö silloin, kun se toimii. Viime perjantaista lähtien ei ole Elisan asiakkailla Värtsilässä toiminut. Tänne vaikuttavissa tukiasemissa on kuulemma vikaa. Luulisi suurilla firmoilla olevan nykyaikana hieman parempia valmiuksia vikojen korjaamisessa. Näin pitkät katkokset alkavat olla sietokyvyn rajoilla. Ne voivat aiheuttaa melkoisia vahinkoja ja koetella ihmisten turvallisuuttakin. Asiaa valvovilla viranomaisilla alkaisi olla töitä.
Erään maatalon ikäiseni pojanvesselin kanssa värkkäiltiin kaikenlaista kesäistä silloin tällöin, tekemistä riitti ja aika kului kuin siivillä. Kerron nyt pikku kolttosesta, joten en kehtaa paljastaa ”rikostoverin” nimeä. Tehköön sen itse, jos lukee tämän, tunnistaa itsensä ja päättää tulla kanan pesiltä esiin. Olihan siellä talossa tyttöjäkin, mutta niin kuin laulussa sanotaan ”Meit oli poikia raitilla viis,
Voitto tuli, tukka lähti! Majatalo Sinilinnussa katsottiin MM-finaalia suurelta ”screeniltä”. Erkki Heiskanen lupasi ennen peliä, että tukka lähtee, jos Suomi voittaa, ja lupaus piti. Parturoimassa Heino Turunen, assistenttina Veijo Tikka. Kuvat Eira Varonen.
Olen mykkänä onnesta! Otsake olkoon juttuni sisältö! Ihanaa!!! Hä, hää…ruotsi (pienellä R:llä) kaatui. ”Vellihousut”! Ihanaa! Ei tämä silti ole mikään ”jytky”. ”Heija Finland”!!! Toimittaja käänsi: ”Heilukoon Sverige”! klappar Erik Hoppsson
Sodan loppumisesta oli kulunut kymmenen vuotta ja olimme saaneet elää rauhassa rajaseudullakin. Tieolosuhteet olivat kehittyneet myös Värtsilässä huomattavasti. Tie Värtsilästä Kaustajärvelle oli valmistunut pari vuotta aikaisemmin, kun jatkoyhteyttä Kaustajärvi- Saarivaara rakennettiin vuosina 1953-1954. Rakentaminen oli aloitettu syksyllä 1953 ja tie oli läpiajettavassa kunnossa seuraavana keväänä, jolloin aloitettiin viimeistelytyöt. Työmaan seppänä toimi Tauno Rantasen poika Lauri.
Kaatuneitten muistopäivän aattoiltana, ennen euroviisujen riehuntaa, TV 2 esitti elokuvan Lupaus. Iltapäivällä olin lukenut Karjalaisesta elokuvan arvioinnin: ”Tyyliltään vanhentunut ja persumaisen kansallismielinen…Lopputulos on suorastaan suloisen kömpelö.” Niinpä asennoiduin elokuvan katseluun ennakkoluuloisesti. Sitten minulla jäi tunti aikaa miettiä toimittajan mielipidettä, ennen kuin Paradise Oskar aloitti kauniin laulunsa, joka jäi pettymyksekseni kilpailun hännille. Oliko sekin ”suloisen kömpelö”.
Kaatuneitten muistopäivänä laskettiin Värtsilässä kirkon edustalla kaksi seppelettä, tohmajärveläisten puolesta Kalle Lintunen ja Pertti Päivinen sekä rajavartioston puolesta Mika Susi. Kunniavartiossa olivat Hannu Ahtilinna ja Ville Kuusela. Rovasti Erkki Lintunen muisteli pikkupojan kokemuksiaan sodan ajoilta. Kodin lähellä sijaitsi kaatuneitten kotiuttamiskeskus, jossa lotat huolehtivat kaatuneista vaikeissa olosuhteissa. ”Ne muistot eivät häviä koskaan, ne muokkaavat elämää
Korpiselän ortodoksinen ja luterilainen hautausmaa sijaitsivat aikoinaan Korpiselästä Värtsilään menevän tien varressa. Siellähän se hautausmaa on vieläkin, vaikkakin Venäjän puolella. Suomalaisten hautamuistomerkkejä ei ole enää montakaan näkyvissä tällä laajalla alueella; muutama venäläisten aidattu viimeinen leposija sensijaan pilkottaa siellä täällä metsän keskellä. Puusto on enimmäkseen vanhaa haapaa, siellä täällä kyyhöttää muutama korpikuusikin. Kuivien lehtien peittämä poluntapainen
Elisan gsm-verkossa on ollut jo toista vuorokautta häiriöitä. Tämä aiheutuu siitä, että Tohmajärvellä on kaksi tukiasemaa rikki. Toinen niistä palvelee Värtsilän aluetta. Vikaa korjataan. Häiriöt alkoivat perjantaina noin kello 14.30. Ne ovat koskeneet Elisan ja Saunalahden asiakkaiden matkapuhelimia. Häiriökartta
Kaatuneitten muistopäivänä sunnuntaina on seppeleenlaskutilaisuus Värtsilän kirkossa kello 9. Muistopäivänä kunnioitetaan itsenäisen Suomen kaikkien sotien vainajia. Perinne sai alkunsa vuonna 1940 pidetyssä piispainkokouksessa. Muodot ovat vuosikymmenten mittaan muuttuneet. Järjestelyissä ovat olleet mukana mm. Sotainvalidien Veljesliitto ja Kaatuneitten Omaisten Liitto. Vuodesta 1974 lähtien kaatuneitten muistopäivä on ollut vakiintunut liputuspäivä.
Eilen illalla ennen kiekkokansan hiljentymistä oman alttarinsa äärelle saattoi Sääperin rannoilla liikkuva pysähtyä seuraamaan mahtavaa näytelmää. Muuttomatkallaan järven selälle jääneet kymmenet vesilinnut, sotkat ja telkät sekä rantapelloilla aterioivat 1250 hanhea, suokukot, lirot ja monet muut olivat yht´äkkiä kaikki ilmassa. Kuin paniikissa. Arvasin kuka tai mikä oli asialla: muuttohaukka! Suomalaisen lintumaailman ehkäpä pelätyin saalistaja. Se teki syöksyn lintuparveen sillä
On aivan uskomatonta, että Maamme-laulu on esitetty ensimmäisen kerran jo vuonna 1848. Sen esittivät silloin ylioppilaat ja kukanpäivää on joskus vietettykin erityisesti ylioppilaiden juhlana. Muutama vuosikymmen sitten kasvien kerääminen kuului oppikoululaisten pakollisiin kesäaskareisiin. Eikä se ollut vain yhden kesän harrastus, vaan sitä sai tehdä useampanakin kesänä. Itse en ymmärtänyt, että kasvi on otettava prässättäväksi
Sinilinnun ravintolasali oli torstai-iltana täynnä, eivätkä kaikki sinne mahtuneetkaan, kun kirjailija Heikki Turunen suakkunoi urastaan ja kirjoistaan. Kuulijat ottivat kysymyksillään miehestä irti melkein kaiken mahdollisen. ”Mitenkäs pitkään meillä on aikoo”, kyseli kirjailija tilaisuuden alussa. Yleisön keskuudesta häntä valistettiin, että ”kolomelta se vissiin mänöö kiinni tämä puari”. ”Muistaakos kukaan Karjatalouslehtee? Sitä minä aina penskana ootin,
