Kukanpäivänä

Kuvat Lissu Kaivolehto.

 

On aivan uskomatonta, että Maamme-laulu on esitetty ensimmäisen kerran jo vuonna 1848. Sen esittivät silloin ylioppilaat ja kukanpäivää on joskus vietettykin erityisesti ylioppilaiden juhlana.

Muutama vuosikymmen sitten kasvien kerääminen kuului oppikoululaisten pakollisiin kesäaskareisiin. Eikä se ollut vain yhden kesän harrastus, vaan sitä sai tehdä useampanakin kesänä. Itse en ymmärtänyt, että kasvi on otettava prässättäväksi melkein heti, kun sen näkee kukassaan. Luulin että vielähän tuota ehtii, ja sitten olikin jo syksy ja ainoastaan silmäruoho kukki. Tästä viisastuneena olen muistuttanut lapsenlapsiani, että kasvienkeruun kanssa ei auta viivytellä.

Monella on se käsitys, ettei koululaisten tarvitse kerätä enää kasveja lainkaan. Itse olen joutunut verryttelemään taitojani kahtena perättäisenä kesänä, kun tyttären pojat ovat tulleet Pohjanmaalta kesälaitumille. Heidän koulussaan kerätään 30 kasvia, tosin vain yhtenä kesänä yläasteella. Juurineen ei tarvitse ottaa eikä tieteellisiä nimiä merkitä muistiin. Eikä ole enää niitä pelottavia kasvitenttejäkään. Itse jäin tentissä kiinni, kun en muistanut ruiskaunokin latinalaista nimeä.

Viime vuonna kesä tuli niin äkkiä, ettei koulukaan ehtinyt vielä loppua eli hoppua piti todella pitää, että aikaisin kukkivat saatiin painon alle. Äkkiä ne 30 oli kerätty, lähinnä Kaustalta, mutta muutamia kävimme hakemassa Värtsilän ojanpientareiltakin. Pojat ovat olleet tyytyväisiä samoin kuin kasviot arvostelleet opettajatkin. Kun kasvit on saatu liimattua, olen pitänyt kerääjälle vielä ”tentin” ja huomannut ilokseni, että ainakin joidenkin kasvien nimet ovat tulleet tutuiksi. Tänä kesänä minulla on välivuosi, kolmas poika tulee kasvien keruuikään vasta ensi kesänä.

Kulleroiden kukkiessa

Tontillamme on kasvanut kulleroita aivan luonnovaraisenakin. Kun pellot istutettiin kuusikoiksi, hävisivät kullerotkin. Sain pelastettua niistä muutamia siirtämällä juuria valoisammalle kasvupaikalle. Lumien lähdettyä paljastui karu totuus. Myyrät olivat keksineet mellastaa kulleropenkissäni ja tuhonneet monta juurakkoa perusteellisesti.

Aurinko saa kullerot loistamaan kullankeltaisina

Kullero oli monen kaustajärveläisen suosikkikukka ajallaan. Sen nimenkin tuntuivat kaikki tietävän. Niitä kukki keltaisenaan myös Jormanaisen niemessä, joka taitaa olla nyt luonnonsuojelualuetta. Joskus 20-luvun lopulla tapahtui seuraavaa: eräs tyttö ja poika olivat päättäneet mennä kihloihin kulleroiden kukkiessa. Tuli kevät, kullerot kukkivat, mutta tyttö sai viedä kukat pojan haudalle Värtsilään (vanhaan). Oli tapahtunut onnettomuus. Kuorma-auton lava oli noussut ajon aikana pystyyn ja lavalla ollut poika oli pudonnut kyydistä kohtalokkain seurauksin.

Hauskaa kesänviettoa

Synnyinseutuni Pälkjärvi on tunnettu valkovuokoistaan. Jokakeväisellä ”viidakkovaelluksella” saamme ihastella niitä mielin määrin. Luulisi että ne ovat kaikki samanvärisiä, mutta eivätpä vain ole, kun tarkemmin katsoo. Joissakin kukissa on hienoista punerrusta tai lilan sävyä. Pienen, luonnovaraisen valkovuokkolämpäreen löysin yllätyksekseni Kaustajärveltäkin, aivan rajan tuntumasta.

Lapsuudenkodissani vietetiin aina kukanpäivää, olihan se sisareni syntymäpäivä. Hänen syntymävuotenaan kevät tuli aikaisin, kukanpäivänä ruoho oli jo kymmensenttistä ja voikukat ja orvokit kukkivat. Lopuksi vielä värssy 1900-luvun alkupuolen postikortista: ”Onnen kukkasen kauniin taitan / mielin lämpimin sulle laitan / oi, onnentuoja tää säilytä / sen antoi vilpitön ystävä! / Hauskaa kesänviettoa!”

Tellervo

 

Share

6 comments for “Kukanpäivänä

  1. Kumisaappaassa kuljetetut valkovuokot sinnittelivät kasvuun tänäkin keväänä Ullukan rinteessä! Samoin piskuinen villiruusu marjapensaiden vieressä. Kaustajärvellä on ilmeisesti kivikkojen sitkistämä multa, josta silmut imevät katajaisen voimansa. Huh! tulipas ”runollinen” fiilis! Antoisaa valkovuokkomatkaa! E.

  2. Juna juoksee jyskyttäin
    halki kenttäin vihreäin
    rentukoita kulleroita
    kevään kultavasaroita.

    Valkoisessa harsossaan
    tuomet tanssii syliin
    pian pian joudutaan
    kukkivihin kyliin.

    Näin runoili aikoinaan Aarre Hellaakoski

  3. Sain vuosi sitten kuulla Sulo Niskasen esitelmän Pälkjärven kasveista ja nähdä hänen huolella kootun ja hyvin säilyneen herbaarionsa 1930-luvulta. Sulon herbaariosta löytyi valkovuokkojen ym. tuttujen kukkien lisäksi erittäin harvinainen päivännouto. Kullero oli otettu talteen tuoreelta heinäsaralta Naatselässä 1.6.1936.

  4. Täytyi ihan tutkia netistä tuota Lissun
    mainitsemaa päivännoutoa jonka nimikin on
    ollut minulta aivan unohduksissa.

    Huomasin että päivännouto ja valkovuokko
    ovat molemmat kalkinsuosijoita, olisiko se
    yksi syy siihen että erittäin harvinaista
    päivännoutoakin kasvoi Pälkjärvellä.
    Ja jos mainostaisin että siellä on vieläkin
    ukonhattulehtoja, ainakin entisessä Ilmakasssa.

    Huomasin myös että kullerot olivat puhjenneet
    salaperäisesti kukkaan tämän tarinani kuvitukseksi!

  5. Tellervolle tiedoksi, että se on tämä nykyajan tekniikka, jonka avulla kukat puhkeavat yllättäen kukkaan tarinoittesi kuvitukseksi.

  6. Luettuani Kukanpäivän kirjoituksia, tulee mieleeni 50- luvun alun
    lyseon keskikouluaikainen 120 kasvin keruu HERBAARIOON(= kuivien
    kasvien kokoelma) ja tenttaaminen tieteellisine nimineen.
    Vieläkin vuosikymmenten takaa muistan runsaasti niitä ja ylpeänä
    briljeeraan vunukoilleni, kun he hoitavat diginä asian 30:n kasvin juttuna ja vievät puikon maikalleen.
    Voi aikoja , voi tapoja !

    muistelee Kakunvaaran Paavo Olarista

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *